Jouluhaaste 2016

Sain Punastuksen ihanalta Annalta elämäni ensimmäisen blogihaasteen, jonka tietenkin otin vastaan, ihan siksikin, koska kaikkea uutta on kiva kokeilla – niin oikeassa elämässä kuin myös täällä blogin puolella. Kiitos, Anna!

Suhtautumiseni jouluun on aika välinpitämätön. En rakasta sitä, enkä myöskään vihaa sitä. Luulen, että jaan aika monen kanssa saman tunteen, että joulu itsessään on oikeastaan ihana juhla, joka kerää perheen yhteen edes kerran vuodessa, mutta sen ympärille kasvanut kulutushysteria on aika vastenmielinen.

Koska en itse ole koskaan harrastanut joulukoristelua, enkä hirveästi vietä aikaa ostoskeskuksissa, niin välillä unohdan ihan täysin, kun joulu lähestyy. Täällä Australian auringossa on edelleen vaikea uskoa, että joulu on vain viikon päästä, sillä joka kerta, kun näen joulukuusen tai kuulen joululaulun radiosta, mietin vaan, että jollakin on todella outo huumori – miksi fiilistellä joulua keskellä kesää?

Yleensä vietän joulua äitini, tätini ja siskoni kanssa erittäin epäperinteisesti. Tuntuu, että joka vuosi me keksitään jotain uusia perinteitä, jotka kestää vain sen yhden kerran. Epäperinteisyydestä on tullut jopa suurin jouluperinteemme. Varsinkin nyt aikuisiällä olen alkanut arvostamaan ennen kaikkea sitä, että saa viettää laatuaikaa yhdessä perheen kanssa. Mistään muusta en oikeastaan välitä.

Kun mietin, miksen ole koskaan oikeastaan rakastanut joulua, niin luulen sen johtuvan siitä, että joulu aiheutti minulle lapsena aina suuren muutosvastarinnan ja nostalgiaryöpyn, kun haikailin takaisin tapaa viettää Joulua ja Uutta Vuotta ukrainalaiseen (tai kuten Uutta Vuotta oli tapana viettää entisissä Neuvostoliiton maissa) tapaan. Muutimme Suomeen ollessani 6-vuotias. Ennen sitä rakastin Pakkasukkoa, rakastin Uutta Vuotta, rakastin kaikkia niitä perinteitä, jotka Uuteen Vuoteen kuului, ja kun sitten vietin ensimmäistä perinteistä suomalaista Joulua, niin koin varmaan juuri sillä hetkellä, kun joulupukki ojenteli vieraille lahjoja, elämäni ensimmäinen suuren kulttuurishokin ja samalla varmaan sain ensimmäisen kerran tietää, mitä tarkoittaa nostalgia. Kyllä, 6-vuotiaanakin voi tuntea nostalgiaa.  

Lapsena eniten ärsytti suomalaisessa joulussa sen rauhallisuus. Kaipasin iloisempia joululauluja ja kirkkaampia joulukuusikoristeita. Halusin pukeutua kimaltelevaksi lumihiutaleeksi enkä tontuksi. Pakkasukko tuntui paljon todellisemmalta ja hauskemmalta kuin Joulupukki. Sitä paitsi Joulupukki oli pukeutunut aivan väärään väriin, tuli ihan väärään aikaan (Pakkasukkohan tulee Uutena Vuotena), eikä partakaan ollut yhtä tuuhea. Oikeastaan, vastustin kaikkea, mikä vaan oli toisin. Nyt aikuisena tietenkin olen jo selvinnyt tästä traumasta, mutta eipä minusta silti jouluihmistä ole tullut.

Mutta mennäänpä nyt itse haasteeseen!

1. Lemppari jouluherkkusi

Se, mikä meidän epäperinteisessä joulussa ja Uudessa Vuodessa on pysynyt muuttumattomana on se, että tarjolla on aina Venäläistä Salaattia (Salat Olivier) ja Silliä Turkin Alla. Nämä ovat kaikkein perinteisimmät juhlaherkut ent. Neuvostoliiton maissa. Nyt viimeisen kolmen vegaanijoulun aikana, nämäkin perinteiset jouluruoat ovat muuttuneet vegaaneiksi ja maistuvat samalla entistä paremmilta.

2. Mitä toivot joululahjaksi itsellesi?

En mitään. Me ei olla annettu lahjoja jouluna moneen vuoteen, ja se on mielestäni aivan mahtavaa. Yksikään joulu ei aiheuta mitään stressiä, ei viime hetken paniikkishoppailua, eikä turhia tavaroita. Tavarat ovat jo pitkään aiheuttaneet minulle ahdistusta, ja nyt reissun päällä pelkkä ajatuskin jostain turhasta tavarasta nostattaa ihokarvat pystyyn. Ollaan kuitenkin mietitty Lauran kanssa, että voisi antaa rahaa johonkin hyväntekeväisyyteen, esimerkiksi täällä Australiassa lepakoiden suojelutyöhön.

Tai anteeksi, valehtelin. Kyllähän meillä annetaan joululahjoja, ne vaan saattavat tulla jo joskus keväällä tai kesällä. Äitini tykkää antaa paljon lahjoja, mutta koskaan ne ei kyllä tule oikeaan aikaan. Saatan saada synttärilahjan puoli vuotta ennen synttäreitä, joululahjan kesällä, valmistujaislahjan pari vuotta ennen valmistumista. Kerran sain äidiltä kihlajaislahjan, vaikken edes seurustellut sillä hetkellä. Se on meidän äidin huumoria. Itselleenkin hän ostalee jo kolmatta vuotta lahjoja 60-v. kunniaksi.

3. Jouluperinne, jonka toteutat joka vuosi?

Nyt vegaaniuden myötä jouluperinteeksi on muodostunut vegaanisten jouluruokien testailu ja uudet ruokakokeilut. Tänä vuonna ajattelin kokeilla Silliä Turkin Alla porkkalalla (eli porkkanasta tehdyllä savulohella).

4. Kenen kanssa vietät joulua?

Useimmiten äidin, tädin ja siskon kanssa. Puolassa vietin ensimmäistä kertaa Joulua yksin, ja se oli aivan mahtavaa. Pelkäsin etukäteen, että vaipuisin masennukseen, mutta nyt vieläkin, kun muistelen niitä kolmea päivää, niin nousee hymy huulille. Eikä se joulu ollut ihana sen vuoksi, että vietin sitä yksin, vaan se oli niin erilainen ja energisoiva. Yleensä istumme jouluna vaan kotona, kun ulkona on kylmä ja pimeä, eikä mitään tekemistä. Gdanskissa puolestaan sain kokea aivan erilaisen joulun – ulkona, merellä ja auringon valossa.  

Tänä vuonna vietän joulua reissukaverini Lauran kanssa, eikä meillä ole vieläkään tarkempaa suunnitelmaa siitä, mitä tehdään. Luultavasti mennään ainakin käymään Bondi Beachillä. Australialaiset ovat neuvoneet ostamaan alkoholin tarpeeksi aikaisin. Muutenkin täällä joulu taitaa olla aika alkoholipainotteinen juhlapäivä – eli en taida jouluihmiseksi tulla täälläkään.  

5.  Millainen olisi unelmiesi jouluaatto?

Tällä hetkellä suurin toiveeni olisi, että astia, johon ajattelin valmistaa ”Porkkalan Turkin Alla” olisi edelleen vapaana jouluaattona. Kokkaaminen hostellissa ei aina ole kovin mutkatonta. Taidan muutenkin olla vähän masokisti, kun innostun aina kokeilemaan täällä uusia reseptejä.

6. Voisitko viettää joulua lämpimässä, vai pitäisikö jouluna olla lunta?

Yleensä keksin aina Uudelle Vuodelle kasan uusia tavoitteita ja teemoja. Viime vuonna en jaksanut keksiä mitään muuta kuin sen, että seuraavan Joulun ja Uuden Vuoden vietän lämpimässä. Ja sehän toteutuu. Onneksi päätin ottaa sen vuoden 2016 tavoitteeksi, koska joskus kesällä oli jo sellainen tunne, että voisi palata Suomeen, mutta koska minulla oli tämä lupaus itselleni, niin en antanut periksi silloin, kun oli vaikeaa. Ja siitä olen erittäin tyytyväinen.

7. Paras jouluelokuva

Kuten mainitsin aikaisemmin, me yritetään aina keksiä uusia perinteitä, joten eräs joulu päätettiin, että meidän uusi perinne on, että aletaan katsomaan joka joulu Viulunsoittajaa Katolla. Se on yksi lempielokuviani. Rakastan sen musiikkia, tarinaa ja huumoria. En tiedä, onko se ”oikea” jouluelokuva, mutta se on elokuva, jonka itse haluan aina jouluna nähdä.

8. Lempi joululaulusi?

White Christmas. En yhtään kaipaa lumimaisemia tällä hetkellä, mutta jostain syystä olen aina rakastanut tätä laulua.

9. Milloin koristelet joulukuusen ja miten?

Meillä on hostellissa varmaan maailman rumin kuusi, joka ei kaipaa enää yhtään ainuttakaan koristetta. Enemmänkin pitäisi varmaan ottaa jotain pois. Less is more.

Yleensä kotona meillä ei ole joulukuusta, vaan joka vuosi äiti innovoi jostain kukasta tai kalusteesta joulukuusen. Kerran joulukuusena toimi kolme keppiä (olikohan jotain teltan jalkoja). Äiti sanoi, että hän on edellä aikaansa ja että se on todella moderni versio joulukuusesta. Me naurettiin asialle, mutta jo seuraavana vuonna näin oikeasti sellaisen kuusen jossain, vähän hienompana versiona vaan!

10. Jouluaskarteluvinkki?

Sademetsässä vapaaehtoishommissa ollessani työparillani oli tapana sanoa, että on vain yksi paikka jonne sana “täydellinen” kuuluu ja se on sanakirja. Mielestäni tämä ohjenuora sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Vinkkini on, että nauti koristelusta, äläkä yritä luoda mitään täydellistä. Ja se on muutenkin vinkkini koko joulunviettoon, vähemmän stressiä täydellisyydestä ja enemmän läsnä olemista ihmisten kanssa, joita rakastaa.  

Koska tähän haasteeseen oli todella hauska vastailla, niin haastan puolestani kaverini Sofian, joka pitää blogia valokuvausharrastuksestaan. Ei stressiä jouluaiheisista kuvista, Sofia, kukatkin käy ihan hyvin! :)