Reissaamisen ei niin hohdokkaat hetket
Reissaaminen on uusien paikkojen näkemistä, uusiin ihmisiin tutustumista, oppimista, itsestä uusien puolien löytämistä. Mutta viimeisten neljän Australiassa vietetyn kuukauden aikana se on ollut myös elämää täynnä epämukavuuksia, epävarmuutta ja penninvenyttämistä. Puhutaanpa vähän lisää näistä.
Nykyisessä hostellissamme on ilmaista riisiä, kahvia, teetä, hilloa ja maapähkinävoita, muttei kaidetta yläsängyssä tai lakanaa peiton alla. Ja epäilen, että peittoja tuskin pestään koskaan. Yläsängylle ei myöskään ole tikkaita. Olen elämäni aikana vain kahdesti ratsastanut, mutta vannon, että hevosen selkään pääseminen on ollut paljon helpompaa kuin tämän hostellin yläsängylle kiipeäminen. Selän alla tuntuvat patjan jouset. Ei se mitään, siihen tottuu. Onneksi sain alasängyn jo parin yön jälkeen. Tosin tässä sängyssä saan joka yö puremia, jotka turpoavat. Huomenna manageri tulee tekemään asialle jotain. Hyvä, koska viime paikassa minua ei uskottu, koska patjasta ei ollut todisteita siitä, että kyse on luteista. Täällä puremat riittivät todistusaineistoksi.
Netti toimii vain alakerrassa pienessä keittiössä. Siellä on turha yrittää puhua mitään Skype-puheluita, jos viereisessä pöydässä on kolme argentiinalaista jutustelemassa. Netti on myös rajallista. Kun on käyttänyt päivän saldon, täytyy siirtyä kirjastoon. Onneksi se on aivan vieressä, ja on hiljainen. Entäpä ruoanlaitto? Keittiö on alakerrassa ja jääkaappi meidän huoneessa. Aina jokin unohtuu ja sit vaan ravataan kerrosten väliä edestakaisin. Ei haittaa, kalorit palaa. Ja sitten toivotaan, että keittiössä ei olisi liikaa porukkaa, että vielä löytyisi astioita, tilaa työtasolta ja mieluiten myös pöytä, missä syödä.
Meidän huone on vilkkaan kadun puolella. Haluttaisiin päästä toiselle puolelle, mutta kaikki on huoneet ovat täynnä. Tämä katu ei tunnu nukkuvan koskaan. Melun vuoksi on vaikeaa nukahtaa ja heräilen koko ajan. Ehkä ne kutiavat puremat vaikuttavat myös asiaan. Ikkunasta näkyy seksikauppa, kadulla on striptease-paikkoja, ilotyttöjä ja huumehörhöjä. Vähän tulee mieleen vaihtoaikani Madridissa. Asuin siellä hetken samantapaisella alueella. Ja sitten muutin trendikkäälle homoalueelle, katolisen koulun viereen.
Mutta me viihdytään täällä silti. Täällä on mukavat korealaiset omistajat, kivat asukkaat ja ehkäpä se kirjastokin tuo tarvittavaa sivistyksen balanssia tänne punaisten lyhtyjen alueelle.
Jotkut kaverini ovat sanoneet, että heidän matkakuumensa nousee, kun he lueskelevat kuulumisiani blogista. Sosiaalisen median kautta on helppo rakentaa kuva täydellisyydestä – tahallisesti tai tahtomattaan. Keräsin tähän postaukseen kuvia reissaamisen ei niin ihanista hetkistä, mutta toivon, että blogista välittyy muutenkin realistinen kuva reissuelämästä.
Reissaaminen on ollut…
Pitkiä bussimatkoja…
Pitkiä bussimatkoja selkävaivaisena…
Odottamista, univelkoja ja epäergonomisia asentoja….
Hostellien luksuksesta nauttimista…
Homeesta viis, huonekasvit lisäävät tunnetusti tyytyväisyyttä.
Luteita… ja näköjään myös allergisia reaktioita niistä…
Kaiken omaisuuden viemistä aurinkoon kuivumaan, jotteivat mahdolliset luteet muuttaisi tavaroiden mukana uuteen sänkyyn…
Sandflies… ja ikuisia arpia…
Kahden jättikoiran kanssa urheiluauton takapenkin jakamista… ja kymmeniä tassunmuotoisia mustelmia seuraavana päivänä jaloissa…
Suihkun, vessan, oman huoneen jakamista näiden kavereiden kanssa…
Suoraan hämähäkkiverkkoihin kävelemistä lukuisia kertoja… (Sademetsässä opin pitämään suuni kiinni, hämähäkinverkko kurkussa kun ei ole miellyttävä tunne)
Outoja ruoka-annoksia…
Koska hinnat ovat naurettavia…
Ja sitten tietenkin yleistä väsymistä, auringosta uupumista….
ja palelemista…
Ja kasa muita epämukavia asioita, joista ei kuvatodisteita löydy.
Ja siltikään, en vaihtaisi tätä aikaa mihinkään!
