Eilen meillä oli ensimmäinen ihan kokonainen vapaapäivä. Heti aamulla käytiin vähän ulkoilemassa Katoomban kansallispuistossa, joka siis on ihan meidän naapurissa. Tällaisiin maisemiin voidaan mennä ulkoilemaan ihan milloin vain. How lucky are we?

Viileänlauhkeassa sademetsässä on trooppiseen sademetsään verrattuna ihanan raikas ilma. Tuli jopa mieleen Suomen metsät. Paikoitellen maisemat muistuttivat Lappia. Tämä näkemys tosin tulee ihmiseltä, joka ei ole koskaan käynyt Lapissa.

Tänään aurinko ei paistanut, joten oli melko vilpoisaa. Kylmähköt päivät vaativat melkoista luovuutta vaatetuksen osalta, sillä en ottanut yhtäkään lämmintä takkia mukaani. Ennen Australiaan lähtöä ajattelin, että pysyn siellä, missä on lämmintä ja pakkasin sen mukaan. Tiesin kuitenkin, että lämmintä vaatetta kannattaa ottaa mukaan. Jokainen Australiassa reissannut painottaa tätä asiaa, ja minähän kuuntelin kokeneempien ja fiksumpien neuvoja. Kaulahuiville, paksulle hupparille, pitkähihaisille paidoille ja hanskoille on ehdottomasti ollut täällä käyttöä.

Kun pari vuotta sitten muutin Puolaan, annoin yli puolet vaatteistani pois. Kun vuosi sitten muutin takaisin Suomeen, annoin taas puolet pois. Ja nyt lähdettyäni reissuun, jälleen kerran vein kasan vaatteita kierrätykseen. Eikä kyse olisi siitä, että olisin hankkinut uusia vaatteita, vaan olen huomannut, että mitä vähemmän tavaraa on, sitä vähemmän sitä tarvitsen. Yleensä pitkälle matkalle lähteviä neuvotaan pakkaamaan vain kaikkein välttämättömimmät tavarat ja poistamaan matkalaukusta puolet pois. Tätä neuvoa en totellut. Onneksi. Itse pakkasin sillä logiikalla, että otan matkalaukun täyteen kaikkea, mitä mahdollisesti tulen tarvitsemaan, jottei tarvitsisi ostaa mitään uutta, jonka luultavasti joutuisin taas vaan heittämään pois.  Tämä on toiminut hyvin. Otin siis mukaani Australiaan kaikki sellaiset vaatteet, joista olin valmis luopumaan muutenkin. Enkä ole täällä vielä joutunut ostamaan yhtäkään vaatetta. Ja koska matkalaukku on täynnä, en myöskään voi ostaa mitään uutta. Tässä siis vinkkini budjettireissaajille: sullo matkalaukku täyteen vanhaa roinaa – säästät rahaa, kun et voi ostaa etkä tarvitse mitään.

Onneksi täällä Australiassa ei hirveästi välitetä ulkonäöstä. Queenslandissa ei ihmiset jaksa laittaa edes kenkiä jalkaan. Monta kertaa näin ihmisiä avojaloin ruokakaupassa! Eräs hostimme puolestaan saattoi kulkea koko päivän aamutakissa ja kävi niin asioillakin. Cairnissäkin oltiin esimerkiksi museossa ja kirjastossa aina läpsyköissä.

Tänään heitin päälleni kaiken, mikä oli käden ulottuvilla. Matkalaukkuni oli hostimme työhuoneessa, jossa tämä kirjoitti kirjaa, enkä viitsinyt mennä häiritsemään. Tai siis oikeasti hän istuu Facebookissa, eikä kirjoita kirjaa, mutta leikin mukana, ja annoin hänen rauhassa esittää kiireistä työn touhussa olevaa kirjailijaa. Uskomatonta, että jotkut tarvitsevat workawayereitä saadakseen lisää Facebook-aikaa.

Kerroin Lauralle, että nykyinen tyylini muistuttaa kodittoman pukeutumista, mutta trendikkäällä tavalla. Laura pyysi vähän avaamaan, että millä tavoin ”trendikkäällä”. No kun katsokaas, en ole koskaan ollut luova pukeutuja. En osaa yhdistellä, enkä nähdä, mikä sopii minkäkin kanssa. Pukeudun hyvin yksinkertaisesti. Niukkuus on pakottanut täällä vähän soveltamaan, ajattelemaan boksin ulkopuolelta. En ikinä kehtaisi kulkea Suomessa sillä tavoin kun kuljen täällä, mutta Australia on niin rento paikka ja täynnä samassa tilanteessa olevia reppureissaajia, että kaikki käy.

Katoomba on todella suosittu turistipaikka ja erityisesti vaellusta harrastetaan täällä paljon. Myös paikalliset ovat melko boheemeja ja hippimäisiä, joten sovin tänne oikein mainiosti.

Tässäpä on blogini ensimmäinen OOTD. Kukaan tuskin esittää vastalauseita, jos jää myös viimeiseksi.

Laitoin valkoisen kesämekon ja sen päälle vielä hameen. Huivi peittää sen aika hyvin, mutta voin vakuuttaa – ei näytä hyvältä. Legginseinä toimivat välihousut, jotka tänään pitäisi parsia. Jalassa lenkkarit, jotka ovat jo kokeneet niin orgaaniset farmit, trooppisen sademetsän kaatosateet kuin bambumetsätkin. Tietokonelaukkuna yli viiden vuoden vanha uudelleenkäytettävä kauppakassi. Aina yhtä hyödyllinen reissussa kuin reissussa. 5 euros well spent.

Matkalaukustani olen joutunut heittämään tähän mennessä vain kuusi vuotta vanhat Havaianas-läpsykät, jotka brasilialainen kämppikseni möi minulle ollessani vaihdossa Madridissa. Ne kuluivat niin pahasti, että kantapäähän tuli reikä. Eli tähän mennessä olen ostanut vaatteista vain parin dollarin läpsykät.

Kaikki täällä ovat sanoneet, että me ollaan pakattu liikaa vaatteita mukaan. Väittävät, että täällä kirppareilla voi ostaa halvalla lisää, jos jotain tarvitsee. Ensinnäkin kirpparit täällä eivät ole kovin halpoja ja ihmettelen lisäksi, miksi minun pitäisi tuhlata rahaa huonoihin tavaroihin täällä, kun minulla on kasa kirpparikamaa omasta takaa. Ihmiset ovat hassuja. Aina tietävät, mikä toiselle on parasta. Minun neuvoni on – jos tietää, mikä itselle sopii, niin ei kannata kuunnella ketään. Parhaimmat asiat ja kokemukset elämässäni olisivat jääneet toteutumatta, jos olisin kuunnellut muiden ihmisten neuvoja.