Mangoguacamole

Lempitapani prokrastinoida on selailla erilaisia reseptejä netissä. Eräänä keväisenä päivänä törmäsin yhteen reseptiin, josta innostuin heti. Se on ollut siitä asti mielessäni, ja olen vain odottanut hetkeä, jolloin kaikki tarvittava löytyisi kaupasta, että voisin vihdoin kokeilla sitä. No, viime viikolla se päivä sitten tuli!

11903594_10153667079397668_888956428_n_2.jpg

Päänvaivaa aiheuttivat tässä reseptissä siis mango, avokado ja korianteri. Korianteri on näistä pahin. Olen metsästänyt sitä vaikka mistä. Työkaveritkin tiesivät mun etsinnästä, ja aina välillä kuulin huhuja, missä sitä on nähty tai kuultu löytyvän, mutta minulla ei millään näyttänyt olevan tuuria sen kanssa. Halusin kuitenkin ehdottomasti laittaa reseptiin tuoretta korianteria, koska juurikin tuore korianteri on mielestäni se tekijä, joka erottaa hyvän ja täydellisen guacamolen toisistaan.

Pakastemangoihin en ole vielä täällä Puolassa törmännyt, joten oli vain odotettava kypsien mangojen saapumista kauppoihin. Loppukeväästä ja nyt kesällä niitä onkin ollut saatavilla aika hyvin, eikä hintakaan ole ollut paha.

Puhutaanko sitten hieman avokadoista? Hyvän kypsän avokadon löytäminen tuntuu olevan yhtä vaikeaa kuin hyvien ihmisten löytäminen elämään. Sitä luulee, että on jo paljon kokemusta, osaa erottaa jyvät akanoista, on tiettyjä tunnusmerkkejä, jotka auttavat etsinnässä, mutta silti loppujen lopuksi koskaan ei voi olla varma, mitä kuoren alta löytyy. Mutta kun kuori on avattu, niin mitä sitten voi enää tehdä? Toisaalta, kuten ihmistenkin kanssa, kun se täydellinen yksilö sitten löytyy, niin se on koko sen vaivan ja epävarmuuden sietämisen arvoista.

Kaupasta ei kypsää avokadoa löydy melkein koskaan, joten yleensä joudun kypsyttelemään niitä pari päivää omassa avokadohautomossani – suljetussa muovipussissa banaanien kanssa.

Kun nämä kolme komponenttia ovat kasassa, niin sen jälkeen kaikki muu onkin helppoa kuin lastenleikki. (Paitsi että täytyy muistaa olla hieromatta silmiä sen jälkeen kun on käsitellyt chiliä. En koskaan opi!) Kaikki ainekset vain pilkotaan ja sekoitetaan yhteen. Makea guacamole saattaa kuulostaa epäilyttävältä, mutta tämä yhdistelmä todellakin toimii! Ajattelin myös kokeilla samaa vaihtamalla mango nektariiniin tai persikkaan. Vielä ei kuitenkaan ole energiaa aloittaa uutta korianteri- ja avokado  metsästystä.

Tykkäsin reseptistä todella paljon. Mun pitäisi selvästikin asua jossain aivan etelässä. Oikeastaanhan pari vuotta sitten suunnittelin erittäin tosissani Meksikoon lähtöä. Halusin mennä sinne CIMO-harjoitteluun ja preppasin kovasti espanjaa vuoden. Meksiko muuttui kuitenkin Puolaksi ja enää siitä unelmasta on jäljellä vain blogini espanjankielinen nimi. Toisaalta Ania en Polonia kuulostaa paljon paremmalta kuin Ana en México, eikö vain? 

mangoguacamole

Tämä resepti riittää kahdelle tai yhdelle nälkäiselle (avokadohautomo ei valitettavasti kypsentänyt kuin yhden hyvän avokadon, ja tämän odotuksen aikana korianteri alkoi jo nuutumaan, joten oli toimittava!). Suosittelisin tuplaamaan tai jopa triplaamaan reseptin, jos on enemmän syöjiä. Mangoguacamolea voi syödä kuten tavallistakin guacamolea lisukkeena tai tacojen ja tortillojen kaverina. Itse nautin guacamoleni maissipuuron kanssa.

Mangoguacamole

  • 1/3 tai puolikas mango
  • 1 avokado
  • ½ limen mehu
  • 1 rkl tuoretta korianteria pilkottuna
  • 1 rkl  punasipulia pieneksi pilkottuna
  • ½ valkosipulin kynsi
  • Pieni pala chilipaprikaa
  • Suolaa ja mustapippuria
  1. Murskaa avokado haarukalla. Pieniä sattumia saa jäädä.
  2. Lisää limen mehu ja loput pilkotut ainekset. Mangoa ei välttämättä tarvitse pilkkoa aivan pieneksi. 
  3. Lisää suolaa ja pippuria oman maun mukaan.

Nettiselailun aikana lukaisin monia muitakin guacamolereseptejä. Opin, ettei aitoon, perinteiseen meksikolaiseen guacamoleen oikeaoppisesti kuuluisi laittaa tomaattia. Prokrastinaationkin aikana oppii paljon hyödyllisiä juttuja.

Koti Ruoka ja juoma

Taistelua maanantaiahdistuksen kanssa

Eräänä lämpinänä lauantai-iltana istuttiin kavereiden kanssa merenrannalla hedelmäolutta nauttien ja auringonlaskua ihaillen. Tuntui, kuin olisimme olleet rantalomalla Välimerellä. Aloin miettimään, miksen käy useammin rannalla iltaisin. Auringonlaskuunhan ei koskaan kyllästy. Siinä hetkessä sitten päätin, että otan tavaksi käydä sunnuntai-iltaisin iltalenkillä merellä. Ajattelin, ettei voi olla tehokkaampaa keinoa taistella usein jo sunnuntaiaamulla iskevää maanantaiahditusta vastaan, kun vielä viikonlopun päätteeksi pääsee jonnekin, missä on kaunista ja mieli lepää.

11874194_10153657002997668_39438967_n.jpg

Kuinkas ollakaan seuraavana päivänä ilma oli ihan eri maata. Mutta lähdin ulos silti. Jos edellisenä päivänä olin Välimerellä, niin tällä kertaa Jäämeri olisi sopivampi vertaus. Laitoin syksyiset lenkkivaatteet päälle, mutten uskaltanut edes ottaa kännykkää mukaan, kun satoi sen verran. Merellä myrskysi. Edellispäivän levollisuus oli historiaa ja nyt näkymä muistutti lähinnä Aivazovskyn maalauksia.

En silti ollut yksin. Oli muitakin ihmettelemässä mahtavia luonnonvoimia. Niin se meri vaan aina houkuttelee luoksensa, silloinkin kun olisi varmasti turvallisempaa pysyä kotona.

Hullusta ilmasta huolimatta iltalenkki tepsi. Maanantaiahdistuksen huomasin vasta keskiviikkona. Ja se on paljon parempi niin, koska silloin on jo aika lyhyt matka viikonloppuun.

11846141_10153657001147668_2033398974_n.jpg

Olen jatkanut tätä tapaa nyt kuukauden verran ja voin jo todeta, että oli pitkästä aikaa hyvä idea. Merellä se taas tuli. Se ei yllätä.

Viikonloput tuntuvat nyt kestävän kauemmin. Tiedän, että aamun ja iltalenkin väliin mahtuu paljon. Samalla raikkaan ilman jälkeen on helpompi nukahtaa. Lyö siis kaksi viikonloppuongelmaa yhdellä iskulla.

Viime aikoina mieli on ollu aika allapäin. Kiireen ja väsymyksen takia lähinnä. Minua on ärsyttänyt hirveän moni asia. Niin moni, että ärsytys saa jo koomiset piirteet. Olen kuin vanha kärttyisä mummo. Tuntuu, ettei edes mereltä saa samanlaista voimaa kun ennen. Helteiden saavuttua rannalla on ollut niin paljon ihmisiä, ettei edes kuule, mitä aallot yrittävät kertoa.

11855338_10153657001477668_815010668_n.jpg

Viime kerralla jäin rannalla seuraamaan ”kuminauhatrampoliinilla” (onkohan tälle parempi nimi?) lentelevää poikaa. Se hymyilytti. Ehkä en ole aivan toivoton. 

11824034_10203791607865262_1555131655.jpg

 

Suhteet Oma elämä