Ukrainan vihreässä helmessä, Karpaateilla

Hääreissu Ukrainaan oli kesän tähänastinen kohokohta. En pelkästään päässyt juhlistamaan ystäväni tärkeää päivää ja vierailemaan pitkästä aikaa minulle niin rakkaassa Kiovassa, vaan reissussa toteutui myös yksi pitkäaikainen unelmani – pääsin vihdoin käymään Karpaateilla.

IMG_6779.JPG

Yleensä matkareissuissa käy niin, että joko ennakko-odotukset ovat liian suuria tai todellisuus paljon parempaa, mitä olisi koskaan osannut edes toivoa. Tällä kertaa tapahtui jotain harvinaista – Karpaateilla oli juuri sellaista, millaista olin aina kuvitellutkin siellä olevan: matalaa vuoristoa, jokia, tyypillisiä ukrainalaisia maalaistaloja, heinäsuovia, vuoristoniittyjä, raikasta ilmaa, ihania ihmisiä. Sekä tunne, että sinut on heitetty aikakoneella jonnekin 1900-luvun alkupuolelle.

IMG_6809.JPG

IMG_6816.JPG

IMG_6838.JPG

IMG_6840.JPG

Ja se, että ennakkokäsitykset ja todellisuus kohtaavat täysin on aika mieletöntä! Sitä tapahtuu niin harvoin, että saa juuri sitä, mitä on odottanut, että jo pelkästään tähän tunteeseen täytyi totutella pari päivää.

IMG_6913.JPG

IMG_6929.JPG

IMG_6942.JPG

IMG_6946.JPG

IMG_6955.JPG

Karpaatit sijaitsevat Länsi-Ukrainassa, joka on sitä tyypillisintä Ukrainaa. Ihmiset ovat todella ystävällisiä, ja joka puolelta kuuluu ukrainaa. Onnekseni Ukrainassa on ihan normaalia, että keskustelua käydään kahdella kielellä; keskusteluun osallistujat voivat puhua sillä kielellä, millä ovat tottuneet puhumaan. Välillä kieltä vaihdetaan, välillä sekoitetaan. Joten vaikka minulle puhuttiin ukrainaa, vastasin takaisin venäjäksi, eikä se ollut millään lailla töykeää.

IMG_6867.JPG

Häitä vietettiin lähellä Truskavetsin kaupunkia. Oli hieman huvittavaa lentää Gdanskista Kiovaan ja matkustaa sieltä seitsemän tuntia junalla takaisin Puolan rajalle, mutta kaikkien vaihtoehtojen tutkiskelun jälkeen, se osoittautui silti nopeimmaksi ja helpoimmaksi vaihtoehdoksi. Hääpari oli järjestänyt kaikille Kiovasta tulleille vieraille yhteiskuljetuksen, joten samalla ehdin matkalla tutustua muihinkin vieraisiin. Truskavetsin juna-asemalta hypättiin pikkubusseihin, käytiin välissä syömässä, ja ajettiin vielä noin tunnin ajan huonointa tietä ikinä määränpäähän. Kapealla tiellä bussit joutuivat ajamaan melkeinpä siksakkia kiertäessään kaikki ne kuopat ja kolot ja muunlaiset esteet, mitä tiellä nyt sattui olemaan. Mutta nähtävästi se vaan on niin, että monet upeat asiat elämässä ovat pitkän ja hankalan tien päässä.

Ja upeaa siellä todellakin oli. Karpaatit ovat Ukrainan suosituin lomakohde, joten muutkin vieraat olivat Karpaateista vähintäänkin yhtä innostuneita kuin minäkin. Kiovasta on vuoristoon suhteellisen pitkä matka, joten kaikki olivat onnessaan päästessään minilomalle nauttimaan kauniista vuoristomaisemista ja luonnonrauhasta.

IMG_6850.JPG

IMG_6857.JPG

IMG_6861.JPG

IMG_6882.JPG

IMG_6886.JPG

IMG_6908.JPG

Ukrainan Karpaatit

Takaisin Kiovaan mentiin yöjunalla. Oli 30 astetta lämmintä, ilmastointi ei toiminut, eikä hytissä tietenkään ollut ikkunaa. Juna teki matkan aikana kaksi 20 minuutin pysähdystä. Silloin kaikki pomppasivat nopeasti penkeiltään ja lähtivät hikisinä ulos viilentymään. Jotkut kipaisivat pysähdyksen aikana  lähikioskille ostamaan kylmää olutta. Ja koska olo junassa ei ollut tarpeeksi tukala, niin ennen nukkumaanmenoa juotiin vielä kuumaa teetä. En ole koskaan käynyt hotjoogassa, mutta minusta tuntuu, että olen nyt saanut käsityksen siitä, millaista se saattaisi olla. Tee ei ehkä ollut fiksuin veto, mutta Ukrainassa teenjuonti junassa on niin olennainen osa matkaa, ettei sitä vaan voi skipata! 

11667408_10153548554602668_8032052481681656595_n.jpg

 

Kulttuuri Matkat

Sekaisissa tunnelmissa Kiovassa

Viime maanantaina palasin Ukrainasta ystäväni häistä. Häitä vietettiin viikonloppuna Karpaateilla. Ennen vuoristoon lähtemistä ehdin viettää yhden päivän Kiovassa ja häistä palattuani käväisin vielä pikaisesti katsomassa joitakin lempipaikkojani.

11733275_10153561396907668_1046120256_n.jpg

11721440_10153561396882668_2015653836_n.jpg

11714380_10153561396887668_41351090_n.jpg

Kiovaan tulo jännitti. Kaupunki on minulle erittäin rakas. Olin siellä vaihdossa keväällä 2006, ja se puolivuotinen muokkasi minua ihmisenä varmaan enemmän kuin mikään muu.Viime käynnistä oli vierähtänyt seitsemän vuotta. Sinä aikana minulle on ehtinyt tapahtua paljon, vielä enemmän on ehtinyt tapahtua Kiovalle ja Ukrainalle. 

Ukraina ei kuitenkaan ole pelkästään maa, jossa olin vaihdossa, vaan myös synnyinmaani, josta lähdin niin aikaisin, etten koskaan oppinut kunnolla tuntemaan sitä. Tapasin vaihtoaikanani myös juuri sen ystävän, jonka luo lähdin häihin. Meillä oli paljon yhteistä. Molemmilla oli ukrainalainen isä, molemmat ”vietiin” maasta alle kouluikäisinä, ja molemmat tulivat Ukrainaan samaan aikaan. Minä tulin tutustumaan juuriini, oppimaan venäjää ja ehkä vähän ukrainaakin. Kaverini puolestaan lähetettiin Etelä-Amerikasta asti, jotta hän saisi paremman tulevaisuuden. Silloin asia huvitti minua. Ukrainaan paremman tulevaisuuden vuoksi? Mutta kävikin niin, että molemmat saivat juuri sen, mitä tulivat hakemaan. Minua ei vaihtoni jälkeen ole vaivannut identiteettikriisi kertaakaan. Tajusin, ettei ole tarvetta identifioida itseään mihinkään ryhmään tai kansallisuuteen, riittää, että tietää, mistä tulee. Kaverini jäi. Ja sain seurata vuosien varrella kunnon ryysyistä rikkauksiin-tarinaa. En voisi olla onnellisempi ystäväni puolesta. Jälleen saa todisteen siitä, että ihmiset voivat saada juuri sen, mitä uskaltavat tavoitella – olosuhteista ja tilanteesta riippumatta.

Vuonna 2006 elettiin oranssin vallankumouksen jälkeistä elämää. Ihmiset olivat pettyneitä ja tunsivat tulleensa huijatuiksi. Kiertelin silloin katuja uuden kiovalaisen tuttavuuden kanssa, ja hän kertoi yksityiskohtaisesti vuoden 2004 vallankumouksen tapahtumien kulusta. Muutama päivä sitten tapasimme jälleen, kiertelimme samoja katuja, mutta kuulin tällä kertaa paljon traagisempia tarinoita. Viimeisen Kiovassa vierailun jälkeen, en olisi voinut kuvitellakaan, että seuraavan kerran, kun kävelen tutulla Maidanilla koko aukio tulisi muuttumaan jättimäiseksi muistoalttariksi.. Jälleen kerran ystäväni kertoi yksityiskohtaisesti kaikista niistä kauheuksista, mitä paikalla tapahtui. Asiat olivat minulle erittäin tuttuja muutenkin, sillä Ukrainan tapahtumia tuli Suomessa seurattua erittäin tiiviisti.

Kiova, Maidan-aukio

Institutskaja-kadun varteen on asetettu mielenosoituksissa kuolleiden kuvia, muistomerkeissä lukee uhrien ammatti ja ikä. Rakentajia, toimittajia, lääkäreitä, opiskelijoita… Ihmisiä eri puolilta Ukrainaa, vanhoja ja nuoria. Kamalan paljon nuoria. Menettäneet henkensä taisteltuaan asioista, joiden pitäisi olla perusoikeuksia jokaiselle meistä. Kaduille on jätetty ihmisten käyttämiä taisteluvälineitä, puissa ja tolpissa on luodinjälkiä.

IMG_6707.JPG

IMG_6710.JPG

Maidan, Ukraine

IMG_6722.JPG

Ystäväni pystyi kertomaan jokaisen uhrin tarinan. Niitä toistetaan yhä uudestaan ja uudestaan Ukrainan TV:ssä.

Samaan aikaan kadun toisella puolella nuori mies kerää rahaa armeijalle Itä-Ukrainaan. Se muistuttaa, että vaikka tilanne Kiovassa on rauhoittunut, niin sota jatkuu, ja uhreja tulee jatkuvasti lisää. Turhat kuolemat saavat minut sanomattoman vihaiseksi.  

Sanoin ystävälleni, että kun seuraavan kerran kiertelemme Kiovan katuja toivottavasti hänellä on jotain iloisia tarinoita kerrottavana.

Mutta pahemmankin tragedian jälkeen elämä jatkuu. Niin se jatkuu Kiovassakin. Lyhyen vierailun aikana muistin taas, kuinka paljon rakastankaan kaupunkia. Maidanin tapahtumien jälkeen tunnelma on erilainen. Toisaalta jälleen kerran on paljon pettymystä ilmassa, mutta eletään kuitenkin myös muutoksen aikaa. Elämä ei ole helppoa. Gryvnan arvo on laskenut nelinkertaisesti. Valtio on vararikossa ja samalla kun pitäisi tehdä suuria rakenteellisia muutoksia, niin maa on myös sodassa. On vaikea sanoa, mitä ihmiset ajattelevat. On pettymystä, on surua, on pelkoa, epätoivoa ja turhautumista. Joillakin myös uskoa ja toivoa, että tästäkin vielä noustaan. Varmaa on varmaan vain se, ettei kukaan halua, että taistelut ja kuolemat olisivat olleet turhia. Vanhaan ei haluta palata.

Suhteet Oma elämä Matkat Uutiset ja yhteiskunta