12.12.2016 marjapilami

10 syytä muuttaa Kööpenhaminaan

Mä kävin Kööpenhaminassa ekaa kertaa vähän yli kolme vuotta sitten. Olin siinä vaiheessa deittaillut tanskalaisen pojan kanssa jonkin aikaa ja oltiin ehditty jo käydä muutamat mitä jos tästä jutusta tuleekin oikeesti jotain -keskustelut. Kyseiset keskustelut olivat johtaneet huteraan päätökseen siitä, että Köpis olisi meidän tuleva kotikaupunki, ellei orastava suhteemme päätyisi hiiltyneiksi raunioiksi ennen sitä (joka aiempien kokemusten valossa oli tietysti se todennäköisin vaihtoehto).

Kului pari vuotta, kun viimein pakattiin Stadin asuntomme muuttolaatikoihin ja suunnattiin Kööpenhaminaan. Olin optimistinen ja innoissani, joskin salaa hieman huolissani. Aiempien Köpis-reissujen aikana en ollut tuntenut suurempaa yhteyttä kaupunkiin tai viihtynyt täällä mitenkään erityisen hyvin. En ihan ymmärtänyt, miksi Köpiksestä omassa kaveripiirissä niin kovasti vaahdottiin. Oisin paljon mielummin kiikuttanut maallisen omaisuuteni vaikkapa Saksaan, Italiaan tai Espanjaan.

Tänään, puolentoista vuoden köpistelyn jälkeen, voin käsi sydämellä ilmoittaa, etten haluaisi asua missään muualla mielummin. Ei oo mitään toista kaupunkia, joka kiinnostaisi just nyt enemmän. Luulen, että oon pärjännyt vähillä lomilla tän vuoden, koska Köpis innostaa ja inspiroi niin paljon. Tuntuu, että oon nähnyt ja kokenut vasta pienen osan siitä, mitä tällä kaupungilla ois tarjota. En mä ehdi matkustaa mihinkään muualle, Kööpenhamina on enemmän kuin tarpeeksi.

Esimerkiksi näistä syistä kaikkien pitäisi muuttaa heti Köpikseen

– Pyöräilykulttuuri. Pyörällä hurauttelu paikasta toiseen on niin vaivatonta ja virkistävää. Oma suosikkini: puolenyön aikaan, muutaman viinilasillisen jälkeen tapahtuva himaan polkeminen hiljaisilla kaduilla. Se kun harmittaa, että matkaa on vaan pari nopeeta kilometriä.

– Viinibaarit. Tartteeko tätä edes mitenkään selitellä? Köpis on tunnelmallisten viinibaarien ihmemaa.

– Tapahtumat. En mä täällä oo yhtään vähemmän laiska tekemään juttuja, kuin Stadissa, mutta jos sille päälle sattuu niin aina löytyy joku ihana ruokaan, juomaan tai designiin liittyvä häppeningi.

– Kirppikset. Niitä on täällä usein, eri paikoissa ja valikoima on parempi kuin Helsingissä. Tällaisen second hand -haukan sydän lepattaa villisti kirpparimahdollisuuksien äärellä.

– Paremmat palkat. Ei niistä haittaakaan ole (varsinkaan, koska Köpiksen hintatasokin on kova). Stadissa ei muuten ikinä sattunut käymään niin, että työnantaja olisi tarjonnut isompaa liksaa, kuin mitä oli haastattelussa pyytänyt.

– Kauniit rakennukset. Stadissa rakastin haahuilla Krunikassa ja Töölössä taloja ihaillen, nyt haahuilualuetta on paljon enemmän.

– Positiivisuus. Köpisläiset on rauhallista ja suomalaisten kaltaista kansaa, mutta niistä huokuu sisäänohjelmoitu tyytyväisyys ja positiivisuus. Ja se tarttuu. Ja se on paras juttu ikinä.

– Aktiivinen expatyhteisö. Tanskalaisten kanssa on hankala päästä nopeasti tosiystäviksi, mutta onneksi täällä on paljon ihania ulkkismimmejä, joihin on helppo tutustua. Mä oon löytänyt lähes kaikki parhaat Köpis-frendini Facebookin expatryhmien kautta.

– Sopivan suuri ja pieni. Ainakin helsinkiläisen silmiin Kööpenhamina on aivan täydellisen kokoinen. Tutkittavaa, ihmeteltävää ja eksyttävää riittää, mutta kaupunki tuntuu silti sympaattisen pieneltä.

– Sää on pikkuisen parempi kuin Suomessa. Tai siis. Olisi ihana saada Köpikseenkin vaikka pariksi kuukaudeksi lunta, mutten yhtään kaipaa puolen vuoden sysitalvia ja juhannuksen räntäsateita.