Kolhuinen kotiinpaluu…ja sitten taas menoksi

Nää mun lomaltapaluut on aina jotenkin ihan jäätäviä, milloin iskee kaamea arkikankeus ja milloin sitten tän viikon kaltainen migreenikimara. Maanantaiaamuna oli oikein energinen, hyvin levännyt ja innostunut olo duuniin matkatessa, kunnes sitten iltapäivästä hedari hiipi kimppuun ja viikon ekat illat menikin henkihieverissä sängyssä (sikäli näppärä tää meikäläisen taudinkuva, että usein pystyn kyllä sinnitellä kahdeksan tuntia töissä ja vasta kotimatkalla iskee kipu kunnolla). Ollut ehkä vähän turhan raskas syksy.

Anyways, nyt alkaa taas elämä voittaa, aurinko paistamaan risukasaan ja silleen. Oli kyllä mahtava konsepti tää loppukesän lomaviikko, antoi niin paljon voimia ja intoa alkusyksyyn. Sama uusiksi ensi vuonna, melko varmasti.

 

 

Hyvä kun tässä välissä ehtii edes pyykit pestä, kun on jo luvassa seuraava eksoottinen riemuloma: pitkä viikonloppu mun armaassa Stadissa.

Helsingin reissuthan on jo moneen kertaan täällä blogissakin ruodittu, mutta ei vielä ihan tällä konseptilla – oon nimittäin kuulkaa yksikseni liikenteessä. Ei poikkista, ei uusia Köpis-kavereita messissä, ei ketään ylimääräistä. Vaan meikäläinen ja vanhaan tyyliin hengailua, niiden muutaman kanssa kenelle tällä kertaa ilmoitin tulostani. Vähän viiniä Kalliossa, muutama skumppalasi keskustassa, viimekuukausien juorut, horinaa suomeksi, varmaan analysointia miehistä ja sekalaisista ihmissuhdekiemuroista, piehtarointia vailla mitään suurempaa suunnitelmaa. Eli kaikkea just parasta, just parhaiden kanssa, sitä mitä mä eniten tässä maailmassa ikävöin.

 

 

Syyskuut vois mun puolesta olla aina suunnilleen tällaisia <3

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Eräs kesäviikonloppu Helsingissä osa 1/3

Tapahtumaketjun alkupää eli miten päädyin tähän

Tuulahdus entisestä elämästä

—

FOLLOW: Facebook – Bloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami