On kesä ja on sielunrauha

Öisin on ukkostanut. Se alkaa joskus jo kun makaan sängyssä avoimen ikkunan alla ja yritän nukahtaa, joskus se armoa tuntematta herättää jyskeeseen lähempänä uutta aamua. Eilisiltana satoi, oli painostavan lämmin ja mä luin parvekkeen suojassa kirjaa siihen asti, kun tuli pimeää. Päivisin on vihdoin ollut kesä, sitähän me ehdittiinkin odotella. Edelleen mun puolesta vois olla jo lokakuu (pliis!), mutta eipä kesäkuussakaan oo valittamista.

Päivät on täyttyneet kaikella kivalla, oon käyttänyt aivan liikaa rahaa ravintolaruokaan ja nähnyt ystäviä. Töissä on alkanut luistaa ja päällä on tehokas vaihde, yhä vailla minkäänlaista stressiä. Tuntuu, että hommat on balanssissa ja kroppakin voi oikeesti aika hyvin ekaa kertaa ties miten pitkään aikaan. Ja mikä parasta, enää on kaks viikkoa lomaan.

Niin ja käytiinhän me Talossakin <3 En mä kai mitään muuta odottanutkaan, mutta voi hitsi miten kiva paikka se keskikesällä on! Vierähti taas hurjat neljä tuntia nykyisten omistajien kanssa kahvitellessa, tulevaa kotia ja sen vehreää pihaa ihaillessa. Meidän edeltäjät muuttaa kerrostaloasuntoon ja me peritään niiden puutarhahärvelit ruohonleikkurista pensassaksiin. Huh, tää taitaakin olla eka kerta ikinä, kun kirjoitan sanat ruohonleikkuri ja pensassakset. Ja aivan varmasti eka kerta, kun moisia tuun testaamaan.

Mulle käy yleensä niin, että loman alussa kestää pari kolme päivää, ennen kuin pystyn keskittyä lukemiseen tai oikeastaan yhtään mihinkään. Tuntuu, että aivot on ylikuumenneessa, poukkoilevassa tilassa hektisen normielämän jäljiltä, enkä osaa rauhoittua. Tänä vuonna kävi vähän sama homma koko elämän suhteen. Konkkapamaus, duunin metsästys kaikkine vaiheineen, uuden työn aloitus, asunnon myynti, tilapäiskämppään muutto, talon ostaminen, huonontunut terveys, loppuelämän diagnoosi sekä useammat viikonloppureissut ja aktiviteetit imivät mut kevään aikana niin kuiviin, että kesti kauan ennen kuin pystyin taas vaan olemaan. Siinäkin vaiheessa kun kaikki oli jo aika jees, kuovin vielä maata jaloillani ja säntäilin minne sattuu.

Miten ihanaa kaiken tuon jälkeen onkaan uppoutua kirjaan tai vaikka niihin taloajatuksiin ja huomata, ettei oo plärännyt puhelinta pariin tuntiin eikä oo oikeastaan varma mitä kello on. Viettää aikaa kavereiden kanssa naureskellen tai vaan kuunnella sadetta ja ukkosta.

On kesä ja on sielunrauha. Kumpikaan ei tuu kestämään ikuisesti, mutta just nyt on oikein hyvä.

Facebook | Bloglovin | Instagram

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *