Nørrebro Summers

17.7.2017 marjapilami

Mut on tehty lekotteluun ja kesäpäiviin

Kyllä se vaan on niin, että loma on parasta aikaa. Ainakin mulle. Mut on näes tehty lekotteluun ja kesäpäiviin. Aina kun loma loppuu, mut valtaa haikeus ja melankolisuus. Siinä se taas oli, niin kauan odotettu, niin ohimenevä, niin kallisarvoinen. Taianomaiset viikot, joita ei saa enää takaisin. Olisi kiva olla niitä ihmisiä, joiden mielestä arkeen on mukava palata loman jälkeen. Mutten oo, hyi. Just vasta päässyt nauttimisen ja hunningolla olemisen, vapauden makuun ja siellä se yhteiskunta jo kolkuttelee. Tahtoo omansa takaisin.

Kyllä se onneksi siitä, aina mä kuitenkin oon sopeutunut takaisin tavalliseen elämään. Paitsi viime kesänä, silloin teki tosi tiukkaa, mutta tilanne olikin täysin eri. Niiiiin eri.

Kerroinkin jo aiemmin, mutta tän loman kenties huikein juttu oli lukemisinnon löytyminen vuosien tauon jälkeen. Kolme kirjaa kuulkaas, aloitin jo neljättä. Lukuisia tunteja nenä kiinni kirjassa, lähes välimerelliset ruoka-ajat kun en meinannut malttaa laskea tarinoita käsistäni ennen kuin joko oma vatsa tai poikkis mankui jo ihan tosissaan. Sohvan nurkassa, lukulampun valossa, niin irti kaikesta, niin rauhallinen, niin onnellinen, niin omassa – vuosiksi unohtuneessa – elementissäni. Kauas on tosiaan tultu viime kesästä, kun edes kahden viikon Mallorcalla makailu ei kunnolla rauhoittanut hakkaavaa sydäntäni ja raastuneita hermojani, huonoa tunnetta vatsan pohjassa.

Kun tultiin keskiviikkona reissusta takaisin himaan, kalenteri täyttyi saman tien menoista seuraavalle viikolle. Mua oltiin kaivattu. Täällä uudessa kotikaupungissa, uusien ihmisten elämissä, mun puuttuminen oli huomattu.

Ja kesähän ei oo ohi läheskään, vaikka siltä se vähän tuntuu. Kaikkea kivaa on vielä luvassa, yksi lyhyt reissu elokuussa ja viikko syyskuussa. Ei hätä oo tämän näköinen.

Se mua jälkiviisaana vähän harmittaa, etten käynyt lomalla Helsingissä. Pihiys kai iski, se kun olin siellä viimeksi toukokuussa enkä näin pian edellisen reissun jälkeen raaskinut syytää massia Stadin hotelliöihin ja lentoihin. Ois varmaan pitänyt, tässä ois ollut hyvin aikaa. Näissä on aina se juju, että pitää osata käyttää aika parhaalla mahdollisella tavalla, niin harvinaista herkkua kesäloma on. Eikä aina etukäteen tiedä, mikä olisi kaikkein paras yhtälö.

En sanoisi, että oon valmis palaamaan todellisuuteen, mutten varsinaisesti epävalmiskaan. Ja se on kai ihan OK tilanne. Katsotaan, mitä tästä tulee.

Kuvat meidän reissusta, jonka aikana yllättäen halusin pukeutua kaikkeen värikkääseen. En niin mihinkään mustaan tai harmaaseen. Mekko Mangosta.

LUE MYÖS NÄMÄ:

Päivän asu: Kesäpäivä Kööpenhaminassa

Päivän asu: Helsinki-edition

Täydellinen kesäkaapu

—

Time to say bye to vacation. I’m ready-ish.

—

FOLLOW: Facebook – Bloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami

Avainsanat: elämä, matkat, tyyli, Vaatteet

Suhteet Oma elämä Matkat Trendit

16.7.2017 marjapilami

Säästökuuri osa 2: Maailman kalleimmat viikot

Säästökuuri-saaga saa jatkoa toisen osan verran ja voin jo juonipaljastuksena kertoa, että osia tarvitaan rutkasti lisää. Koska mulla on nähtävästi vielä paaaaljon opittavaa lompakkoni nyörien hallinnasta.

Siitä on nyt siis 1,5 kuukautta aikaa, kun päätin katsoa todellisuutta silmästä silmään ja tunnustin itselleni alkaneeni holtittomaksi tuhlaajaksi parin viime vuoden aikana. Ryhtiliikkeeni ansiosta tiedän nyt tuskallisen tarkasti, minne ja missä määrin pennoseni ovat viime kuukausina liihotelleet. Kuten aiemmassa säästökuuripostauksessa kerroin, katosi ekojen viikkojen masseista suurin osa ravintoloihin. Ryhdistäydyin ihmisenä, aloin pihistellä, järkkäämään syöminkejä himassa ja koin yleviä tunteita. Myhäilin tyytyväisenä partaani; oon sellainen ihminen, joka kyllä tosi nopeesti oppii kun sille tuulelle sattuu. Taidan olla eräs maailman parhaista säästäjistä, kenties ihmisistä.

Mutta mitä ihmettä? Pankkitilin pohja alkoi taas uhkaavasti vilkkua, jo kaksi viikkoa palkkapäivän jälkeen. Olin siirtänyt kunnianhimoisen summan rahaa säästötilille (olinhan säästäväinen, kunnollinen, vakavamielinen naisihminen, jolla on homma nykyään hanskassa) ja sitten jouduinkin nöyränä hilaamaan osan takaisin käyttötilille. Oli aika kurkistaa tilitapahtumiin ja selvittää, mitä ihmettä täällä taas tapahtuu.

No sitäpä, että meneillään vaikuttaa olevan maailman kalleimmat viikot. Samalle kuulle napsahti kaikki nää harvinaislaatuisemmat menoerät:

piilolinssit (140€ – tilaan Saksasta edullisesti 180 linssiä kerralla, joka kyllä kertalaakina kirpaisee),

työttömyyskassa (200€ – tällä summalla kerran kvartaalissa ne saa luvan pitää musta hemmetin hyvää huolta mikäli ajaudun työttömäksi),

poikkiksen syntymäpäivä (tuhlasin aivan liikaa, mutkun se on ihana ja en halunnut että tääkin syntymäpäivä on niin mitäänsanomaton ettei muisteta sitä enää ensi vuonna),

muutama ”pakollinen” kosmetiikkahankinta (naamani on hemmoteltu, joten sinnekin meni satku),

pari ylimääräistä laskua (150€) ja

Kroatian matkan käyttömassit (elettiin melko säästeliäästi, mutta kyllähän te tiedätte millaista lomalla on).

Tän kaiken lisäksi koin shoppailumanian ja ostin itselleni useita vaatekappaleita heinäkuun alussa. Niin ja kasveja. Näistä ei niin pienistä puroista muodostui taloudellinen pommikuukausi ja seuraavan liksan saapumiseen on vielä kaksi viikkoa aikaa – liksan, josta on vähennetty kahden viikon palkaton loma, jesss. (Hyperventilaatio.)

Oon siis hei valinnut tosi hyvänmielenkuukaudet aloittaa uuden tiedostavan rahankäytön elämäntavan. Päättänyt ryhdistäytyä aikana, jolloin oon tuomittu epäonnistumaan. Jos mä nimittäin jotain tällä hetkellä tiedostan niin sen, että oon syyllinen holttio, tyyppi joka ei saa mitään säästöön. Onneksi näissä elämäntapa-hommeleissa on se etu kaikkiin pika-, äkki-, salama-, ja rysäysjuttuihin verrattuna, että on aikaa stiplata, oppia ja kehittyä. Tärkeintä on, ettei lannistu ja päätä sulkea silmiään karulta todellisuudelta.

Tämän kuun aikana oon oppinut ainakin nämä:

– Mun pitää alkaa paremmin ennakoimaan ylimääräiset isommat kulut ja laskut. Turha mun on masistella sitä, ettei budjetoidut käyttömassit meinaa riittää kuukautena, jolloin niistä on satoja euroja ylimääräistä maksettavaa.

– Säännölliset väliaikatsekkaukset on onnistumisen ydin. Olin suunnitellut tälle viikolle shoppailureissua, mutta tilitapahtumiini ja tilin saldoon perehdyttyäni peruin koko homman. Eiköhän tän kuun shoppailut oo jo shoppailtu, neitiseni. (Joskin saan ostaa repun, jos täydellinen tulee vastaan.)

– Pieneltä tuntuvista ostoksista kasvaa äkkiä iso summa. En ees halua ajatella miten paljon massia oon syytänyt kirjakauppaan, Tigerin kaikkeen söpöön sekä kasveihin. Tai no niitä kasveja en kadu, enkä yhtä lomakirjaa, joka maksoi kolme euroa.

– Tieto vähentää tuskaa, oikeesti. Elämä on ilmeisen kallista, mutta mua rauhoittaa kun tiedän tasan tarkkaan mihin on tullut tuhlattua. Loppukesän riennotkin verottanee lompakkoa raskaalla kädellä, mutta enköhän syksyn tullessa saa tän homman haltuun.