Suuri unelmani, joka tuskin koskaan toteutuu

Vielä ehkä vuosi sitten tästä haaveesta ei tiennyt itseni lisäksi juuri kukaan, F:lle olin asiasta puoliksi läpändeeroksena maininnut. Ja kai pidin sitä vitsinä itsekin. Viime aikoina oon kuitenkin sanonut sen ääneen jo monta kertaa, muutamallekin eri ihmiselle. Kenties se kertoo siitä, että tää haave on vaivihkaa ujuttautumassa sieltä haluan huippumalliksi, sitten kun voitan lotossa 87 miljoonaa vaikken koskaan lottoa, tahdon asua Välimerellä ja pukeutua valkoisiin asuihin ja olla miljonääri -laatikosta toiseen boksiin. Niiden asioiden joukkoon, joista oikeasti unelmoin. Kyseisessä laatikossa on muitakin asioita, kuten tietynlainen ura, talo Kööpenhaminan pohjoispuolella ja nykyistä polkua eteenpäin hissukseen liikkuva onnellinen elämä.

Siksi toivoisin tän haaveen pysyvän edellisessä nipussaan, siellä jossien, ehkien ja oispien joukossa. Koska vaikka mä kuinka muuta haluaisin, en usko että tää unelma on tehty toteutettavaksi. Ei tässä elämässä, ei ainakaan siinä muodossa kuin sen sieluni silmin näen.

 

IMG_3617.JPG

 

Mutta täältä se tulee: mä tahtoisin perustaa majatalon. Jonnekin lämpimään, ehkä Italiaan, Espanjaan tai Kreikkaan. Tunnelmallisen pienehkön kylän tai kaupungin kupeeseen, mahdollisimman lähelle merta. Majatalon yksi kerros olisi meidän asunto ja lisäksi siellä olisi muutama vierashuone, ehkä maksimissaan viisi. Talossa olisi suuri terassi, vehreä puutarha ja kauniit ikkunat. Huoneet olisi sisustettu välimerelliseen tyyliin, raikkaasti, puhtaasti, vähän romanttisesti. Aamiainen tarjoiltaisiin terassilla, sen voisi tilata myös huoneeseen, pöydillä olisi valkoiset pöytäliinat ja tuoreita kukkia. Tarjoamamme kahvi olisi vahvaa ja se juotaisiin värikkäistä kupeista.

Unelmakuvissani välähtää tietysti myös F, joka kenties kävisi päivätöissä jossain muualla (en kehtaa edes haaveissani runnoa sitä vasten tahtoaan työskentelemään majatalon isäntänä), mutta fiksailisi pieniä juttuja talossa, päivettyneenä, ja vitsailisi meidän vieraiden kanssa, poimisi silloin tällöin yöpyjiä lentokentältä. Haave ei sijoitu hamaan, kymmenien vuosien päässä sijaitsevaan tulevaisuuteen, koska kuvissa juoksentelee joskus myös pari blondia lasta, jotka näyttää multa ja F:lta. Järki sanoo tässä kohtaa, että ne saisivat paljon laadukkaamman koulutuksen Tanskassa tai Suomessa, kuin jossain kreikkalaisessa kyläpahaisessa.

 

IMG_7312.JPG

 

Todellisuus, kaikki arkiset velvotteet ja sitoumukset, valitsemani ja rakastamani tie, kuljettaa mua poispäin tästä haaveesta. Ja kyllä mä tiedostan, että toteutuessaankin tää unelma olisi varmasti kaukana kuvittelemastani idyllistä. Mutta silti, god damn it, en saa näitä ajatuksia mielestäni. Sitä, millaista elämä voisi ehkä myös olla nykyisten kuvioiden sijaan. Kroatiassa tunne taas yltyi, kun käveltiin täydellisten kivikartanoiden ohi, enkä voinut olla sieluni silmin näkemättä itseäni oliivipuiden katveessa, järjestämässä vierailleni iltapäivän teehetkeä.

Multa kysytään usein, kaipaanko mä Suomea ja entistä elämääni Stadissa. Vastaus on ei, en pätkääkään, ainakaan vielä. Sen sijaan joskus, varsinkin kesäisin, kaipaan tuota haaveideni rinnakkaistodellisuutta niin että rintaa ihan painaa. Elämää, jossa pyöritän boutique-majataloani jossain lämpimässä. Sitten yritän muistaa mummoni (Karjalasta evakkoon lähtenyt sotalapsi, jolla on täysin erilainen katsomus elämään kuin kaikkimullehetinyt-meikäläisellä) lämpimän äänen, kun se joskus kommentoi mun jotain silloista kotkotusta:

Marja, kun ei kaikkea aina voi saada.

 

IMG_7458.JPG

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Pizzaa, chiantia ja uusia viritelmiä

Lohduton hotellivieras vanhalla kotikadulla

Kerran saarella

One of my biggest dreams is to own and run a boutique guest house, somewhere warm and beutiful.

FOLLOW: FacebookBloglovin’ – Snapchat & Instagram @marjapilami

Kommentit (22)
  1. Moikka! Niin ihana unelma. Sun pitää lukea toi kirja, josta just kirjoitin mun blogissa <3 Niin osuva!

     

    1. Kiitos kommentista ja vinkkauksesta 🙂

  2. Haaveet ja unelmat ovat tärkeitä – myös ne epärealistisilta tuntuvat. Pidä siis niistä kiinni! Ne kertovat aina jotain sinusta ja siitä, millaista elämää haluaisit elää. Ja kuten yllä on jo moneen kertaan todettu, vaikka haave tuntuu nyt epärealistiselta, ehkä sen toteuttaminen olisi mahdollista ainakin osittain: Mitä sellaisia elementtejä haaveeseesi sisältyy, joita asemaa voisit kenties vahvistaa nykyisessä elämässäsi?

    Minä itse menetin kyvyn haaveilla sairastuttuani burn outiin/masennukseen. Vasta nyt vuosien terapian jälkeen uskallan vähän katsoa tulevaan. Mutta edelleenkin suuret haaveet ja unelmat tuntuvat liian ”pelottavilta”. Haaveet ja unelmat ovat kuitenkin tärkeitä, ja ne tuovat kaivattua maustetta elämään.
    Uskalla siis unelmoida myös niistä ”epärealistisilta” tuntuvista asioista!

    1. Ne kertovat aina jotain sinusta ja siitä, millaista elämää haluaisit elää – superhyvä pointti ja jotenkin tosi kaunis lause, kiitos!

      Ihana kuulla, että oot alkanut päästä taas haaveilun makuun. Pystyn (joskin toki lievästi) samaistumaan ja ymmärtämään tilanteesi, koska itsekin lähes kävin kolkuttelemassa burnoutin ovia viime vuonna, enkä mäkään oo vielä toipunut ennalleni. Hurjia juttuja, mutta onneksi ollaan selviytyjiä ja sinnikkäitä! <3 Terveys on kuitenkin lopulta se kaikista tärkein haave.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *