Tag: minä ite

  1. Pystyn huomaamattani olla ostamatta uusia vaatteita kuukausiin – ihan vaan koska en jaksa raahautua kauppoihin kiertelemään ilman pakottavaa syytä. Toisaalta, sitten kun lopulta päätän lähteä vaateostoksille, kuluu mulla helposti monta sataa euroa parissa tunnissa. En myöskään usein jaksa sovittaa vaatteita kaupassa, vaan ostan mututuntumalla ja palautan tarvittaessa. 2. En halua aamuisin sanoa mitään noin puoleen tuntiin […]

Eräs suloinen lukijani toivoi asupostauksia ja myönnetään, oon itsekin miettinyt että pitäisi ehkä vähän enemmän alkaa viihtyä kameran edessä. Joten täältä pesee. Meikäläisen edelliset ja ainoat asupostaukset ovat kesäinen Köpis-kaapuni ja lomakaapuni – molemmat viime heinäkuulta, jolloin ilmeisesti koin intensiivisen ja lyhytkestoisen pyräyksen kaapumuotibloggarina. Jatkan tuttua teemaa: välikausikaapuni, ollos hyvät.     Takki on vaatekaappini […]

Jinxaus, siinä oon kaiketi etevä. Julistan kevään alkaneeksi, aivan varmasti julistan. Ja sitten saapuivat tuulet Siperiasta ja toivat tullessaan talven ekan kunnon lumimyräkän ja luihin pureutuvan kylmyyden (siis Tanskan mittakaavassa…). Poljin äsken töistä sohjossa himaan epävarmoin ja haparoivin ottein, kauhuissani suorastaan. Kyllä tässä taidetaan vielä hetki odotella sitä kunnon kevättä, uskotaan, uskotaan. Samasta syystä mua […]

Jokainen viikonloppu saisi olla tällainen. On ollut niin hauskaa. Varhaiskevät, sanokaa mun sanoneen (vaikkakin lähes koko viikonlopun ajan taivaalta on sadellut jotain sumuista ja kosteaa). Tänään luvassa blogin normaalista tyylistä poikkeava kännykuvaeepos meikäläisen viikonlopusta. Viikonlopusta, joka on tähän saakka pitänyt sisällään muun muassa näitä: – Perjantaiset tuplatreffit mun Köpis-bestiksen ja sen toisen puoliskon kanssa. Toisin […]

Tanskan kieli – tai sen taidottomuus – siinäpä aihe, joka mietityttää itseäni aika ajoin. Ja siis niin tuntuu mietityttävän vähän kaikkia muitakin. Oon harkinnut asiasta kirjoittamista jo muutamaan otteeseen, mutta oon sitten kuitenkin päättänyt odotella, kunnes saan ajatukseni aiheesta kunnolla jäsenneltyä. Itsepuolustuspanssarini kiilteleväksi. Ensinnäkin tehtäköön selväksi, että kun muuttaa uuteen maahan, varsinkin pysyvästi, olisi erittäin […]

Tiedättekö tunteen, että elämässä ei koskaan tapahdu mitään kovin jännää tai mullistavaa? Kyllähän sitä pikkuhiljaa etenee, mutta jotenkin hitaantuntuisesti. Kaukaiset jutut, joita joskus tavoitteli, on nykyään jo ihan tavallista arkea, eikä edistysaskelia oikein huomaa. Jotkut pelot on toteutunut, suurin osa huolista on ollut ihan turhia. Ei sitä tajua, miten kaikki muuttuu. Paitsi kun pysähtyy kattomaan […]

Huhhuijjaa 2016. Ollaan jo aiemminkin puhuttu siitä, että kuluva vuosi on ollut tosi merkillinen ja merkityksellinen. Heittämällä mun elämän parhaita vuosia, joskin lisäksi haastavimpia ja stressipitoisimpia. Monet isot ja pienet haaveet on käyneet toteen, mutta oon saanut huomata myös niiden varjopuolet. Kaikella on hintansa. Suurimpia lottovoittoja on ollut mun duuni. Se, miten jo alkujaankin kiinnostava […]

Voi syksy 2016. Jäät historiankirjoihin aikana, jolloin mun päässä kävi kovempi suhina kuin kai koskaan aiemmin. Siis mietiskelyn ja itsetutkiskelun suhina. Ei mikään ontto vihellys, toivottavasti.     Rauhoittumista, tasaisuutta, tavallisuutta. Niitä kaipaan. Hyvään zen-tilaan kuuluu mun mielestä molempien ääripäiden välttäminen: stressistä eroon ja riemukkaimpien hetkien toppuuttelu. Vaikka räiske on mun luonnollisin olotila, joskus sielu […]

Superkiva viikonloppu meneillään! Oikeastaan ainut miinuspiste menee mun aivoille, jotka tuttuun tapaan päätti herättää mut kello 7:30 eilisestä bileillasta huolimatta ja nyt ihan zombina täällä. Every. Freaking. Time. Halloween-hullu jenkkifrendi järjesti naamiaisjuhlat eilen, ja mä suoraan sanottuna vähän kauhuissani odotin tuntikausia kestävää väkinäistä smalltalkia. Hölmö minä. Ilta oli ihan huippu ja tapasin paljon hauskoja mimmejä. […]

Tykkään suunnitella, mutta useimmiten elämä vaan tapahtuu. Ai se menikin noin, hyvä. Joskus tietyn ajanjakson osaa lokeroida vasta myöhemmin. Silloin tajuaa paremmin, miks just se vaihe oli tarpeellinen sillä hetkellä. Tai mitä hyötyä siitä loppupeleissä oli, vaikka oiskin ollut melko turhaa ja ärsyttävää aikaa (moi vaan joulukuu -15). Alkuvuodesta 2013, vähän ennen kun tapasin F:n, […]