Tag: rannikkoelämää

Huh, kuinka aika on vierähtänyt! Toisaalta tuntuu etten oo kurkannut blogiani ikuisuuksiin, toisaalta taas on sellainen olo että nämä yli kaksi kuukautta vierähtivät viikossa. Blogin nimi taitaa olla siinä mielessä enne, etten tosiaan oo talvibloggaaja. En tee tätä tahallani, mutta synkimpinä talvikuukausina kirjoitusinto loistaa vuodesta toiseen poissaolollaan – ja just kun alan harkita koko blogin lopullista kuoppaamista, […]

Oon puhunut aiemmin siitä, että välillä tuntuu vähän raskaalta rakentaa taaaaaas uutta elämää uuteen kaupunkiin just kun olin ehtinyt suunnilleen kotiutua Köpikseen. Eipä siinä, itsehän mä tätä halusin ja itse päätin muuttaa uinuvalle esikaupunkialueelle tänne jonnekin kauas, kimmeltävän meren ääreen. Mutta vaikka muutosta tahtookin, ei se tarkoita sitä etteikö välillä kaipaisi vanhaa. Sekin oli kieltämättä […]

Mulla on ollut viime aikoina vähän haikea olo. Mieleni valtaa välillä sellainen tietty suomalaismainen surumielisyys, jota tasaisen onnellinen tanskalainen mieheni ei tule koskaan ymmärtämään. On kai sille sanakin, melankolia. Muistan vielä kuin eilisen tämän päivän, neljä vuorokautta ennen tyttäreni syntymää. Kävelin suuren mahani kanssa rantaa pitkin pienelle kaupalle, jätskikiskan taa, ohi kiiti pyörillä mimmejä kesäshortseissaan. […]

Välillä pysähdyn ihmettelemään elämää. Kuinka niin moni asia on muuttunut, sellaisetkin joita en osannut etukäteen odottaa. Joskus elo uudessa kaupungissa tuntuu yksinäiseltä, täytyy taas ikään kuin aloittaa alusta ja löytää uudet rutiinit ja ihmiset. Kaipaan ystäviä naapurustossa, sitä että voitais pyöräillä toisillemme kylään ja että ois joku hauska mimmi kenen kanssa rupatella pitkälle iltaan. Muistelen […]

Näin keskikesällä nukumme makkarin parvekkeen ovi auki, mutta joudun usein sulkea sen aamuyöstä. En enää siksi, että ikkunan alla vaeltaa äänekkäitä juhlijoita baarista jatkoille, enkä siksi että autot tööttäilee tai liikenteen melu häiritsee unta. En edes siksi, että tulee liian kylmä, vaikka tällä hetkellä vuodenajasta huolimatta sää muistuttaa lähinnä ankeinta syksyä. Vaan arvatkaapa – lintujen […]

Joka vuosi se yllättää, joka kerta se on ihanaa. Muistan vieläkin, kun ala-asteella käveltiin koululta pitkän sillan yli kerrostaloalueelle, jossa asuttiin ja jouduttiin sitomaan matkalla takit vyötäisille kun olikin yhtäkkiä niin lämmintä. Muistan sen viime keväisen lauantain, kun olin päättänyt käppäillä tilapäiskämpältä Vesterbrosta Østerbrohon tapaamaan poikaystävää ennen kuin suunnattaisiin kavereiden talolle esikaupunkiin, ja hikinoron valuessa niskaa […]

Pyritään nykyään käymään kävelyllä joka alkuilta kun F on tullut töistä kotiin. Vaikka väsyttäisi tai tuulisi ihan liikaa, vaikkei yhtään kiinnostaisi ja vaikka mun maha painaisi tuhat kiloa ja tuntuisi siltä että se valahtaa hetkenä minä hyvänsä nilkkoihin saakka. Alue, jolla asutaan on täynnä toinen toistaan upeampia luksuslukaaleja ja herraskaisia merenrantahuviloita, joiden näkee seisseen paikoillaan […]

Tällaista postausta joku multa itse asiassa toivoikin, ja kysyypä tätä tutut ja tuntemattomat somessa muutenkin tosi usein. Meidän uusi asuinpaikka kiinnostaa, mitä, missä, minkälainen. Kauanko täältä kestää Köpikseen ja mitä palveluita lähistöltä löytyy. Oon ymmärtänyt, että ainakin muutama teistä haaveilee muutosta pienempään kaupunkiin nyt tai tulevaisuudessa, ehkä jonnekin missä ois rauhallisempi elää tai mistä ois […]