6 syytä, miksi painotavoitteet eivät ole hyviä tavoitteita

Kuva: Pixabay

Hyvä tavoite motivoi. Hyvän tavoitteen eteen tekee töitä huonompanakin päivänä. Hyvä antaa suuntaviivoja tekemiselle. Hyvä tavoite palkitsee. Hyvä tavoite noudattaa TARMO-periaatetta. Se on tarkka, ajallisesti määriteltävissä, realistinen, mitattata ja itse asetettu. Hyvä tavoite kertoo, mitä tehdä, miten ja milloin. Hyvän tavoitteen arviointi ja seuraaminen on helppoa.

Äkkiseltään ajateltuna painotavoitteet ovat todella hyviä tavoitteita. 5, 10, 15, 20 tai 30 kg viikossa, kuukaudessa tai puolessa vuodessa. Kuulostavat selkeiltä ja jämpteiltä.  Laihtumisen onnistuminen pitäisi olla taattua.

Silti harvemmin näin on. 

Minäpä kerron miksi. Emme voi meihin istutetuista harhaluuloista huolimatta koskaan vaikuttaa suoraan painoon. Se on aina sivutuote, lukema, joka vaihtelee muun muassa stressin, elämäntapojen, syömisen, juomisen ja kuukautiskierron mukaan. Ulkoisilla tekijöillä voimme vaikuttaa sisäisiin tekijöihimme, mutta silloinkin aina tiettyjen raamien, kuten perimämme, sisässä. Meissä on tietty määrä grammoja ja kiloja sisäelimiä, nesteitä, luustoa ja muita kudoksia, joista rakennumme. Meissä jyllää koko ajan tietyntehoinen aineenvaihdunta, toisilla vilkkaampi, toisilla väsyneempi. Olemme eläneet erilaisissa olosuhteissa ja meillä on erilaisia haluja, toiveita ja mieltymyksiä. 

Niiden tunkeminen tiettyyn muotiin on kuin tunkisi neliötä ympyrän sisään. Ei helppoa eikä aina edes mahdollista. Silti haluamme uskoa, että voimme tehdä sen. Keksimme päästämme numeron, yhdistämme siihen kärsimättön ja epärealistisen aikataulun ja oletamme kehomme lähtevän mukaan tähän leikkiin. Ja olemme vielä yllättyneitä, pettyneitä ja turhautuneita, kun leikki ei tuotakaan tulosta.

Keskustelin tänään erään äidin kanssa lapsille asetettavista tavoitteista. Kun haluamme, että lapsi syö paremmin tai siivoa jälkensä tai tekee läksynsä tai tai tai, keksimme hauskan tavan tehdä töitä tavoitteen eteen  ja tarjoamme siitä palkkion. Tarrat, raksit ruutuun tai hymiöt muistuttavat päivä päivältä onnistumisista paperilla jääkaapin ovessa ja näyttävät samalla, kuinka paljon palkkion saaminen vielä vaatii. Lapsen tapa hahmottaa aikaa on erilainen kuin aikuisilla ja siksi ajattelemme tällaisen systeemin olevan juuri lapsille sopiva. Konkreettinen, selkeä ja mukava.

Tässä kuitenkin samalla tehdään virheellisesti se oletus, että aikuiset kestävät paremmin abstraktimpia ja totisempia tapoja työskennellä tavoitteiden eteen. Lapsille suunnatuissa versioissa ovat juuri ne avainasiat vaikkapa onnistuneeseen painonhallintaan ja silti niitä aikuiset käyttävät aika heikosti. Aikuiset tekevät muutoksia ennen kaikkea tylsästi ja liian monimutkaisesti, liian vähän palkitsevilla ja aivan liikaa työtä vaativilla keinoilla. Kun tähän lisätään vielä epämääräisesti etenevä tavoite, ei varmaankaan tarvitse ihmetellä, miksi niin moni hyvältä kuulostava painonhallinta tai fiksumpi syöminen kaatuvat heti ensi metreillä. 

Painotavoitteet eivät ole hyviä, koska:

1. Painolukema ei käyttäyty kuten haluamme, sillä on oma elämänsä ja tulee olemaankin. Vaikka kuinka ravaisit vaa'alla monta kertaa viikossa, ei viisari heilahda sinun mielesi mukaan. Vaikka kuinka kokisit tekeväsi sydän verellä ja hiki hatussa töitä painon putoamiseksi, ei viisari heilahtele sinun näkemyksesi mukaan. Kehollasi on omat näkemykset sille sopivasta painosta, painonpudotustahdista ja vaadittavista muutoksista. Opettele tuntemaan kehoasi, fysiologiaa ja ota opiksesi painohistoriastasi. Ota tarvittaessa ammattilainen arvioimaan tilannetta kanssasi.

2. Koska lukema ei käyttäyty kuten haluamme, sen muuttuminen tai muuttumatta jääminen ei palkitse. Saatat tehdä juuri oikeita asioita, kokea itsesi virkistyneemmäksi ja kehosi toimivammaksi, mutta paino ei välttämättä muutu samassa suhteessa. Siksi painoon sidotut palkkiot saattavat tulla harvemmin ja epäsäännöllisesti. Mitäpä arvelet, tekisitkö töitä firmassa, jossa palkkaa maksetaan miten sattuu? Tuskin. Kuitenkin samaa teet kehosi kanssa, jos lukistet palkitsemisen tai onnistumisen kokemukset numeroihin.

3. Paino edellä tehdyt muutokset pyritään suorittamaan ikään kuin alta pois ja muutoksia tehdessä jää oppimatta, mitä se painonhallinta oikeastaan vaatii juuri sinulta. Jos syöt, juot, liikut tai elät painonputoamiselle, miten elät, kun olet saavuttanut haluamasi numerot? Mitä olet oikeastaan oppinut kehostasi ja sen tarpeista? Ikävä kyllä tutkimukset puhuvat sen puolesta, että suoritetut laihdutustulokset eivät kestä kauaa. Enkä ihmettele. En itsekään muistanut koulussa kokeiden jälkeen juuri mitään lukemaani, jos olin lukenut vain koetta ajatellen. 

4. Numeroihin keskittyminen, puntarilla seisominen, syömisistä morkkiksen poteminen ja poikkeustilanteiden väliinjättäminen lisägrammojen pelossa on TYLSÄÄ. Kuka oikeasti jaksaa elää paria viikkoa pidempään jokaikistä suupalaa tarkkaillen, samojen lenkkireittejä tallaten ja toistuvasti houkutuksista kieltäytyen? EI KUKAAN. Ei ilman, että suhde itseen, omaan kehoon ja omaan elämään vääristyy ja pahasti. Kuka laittaisi vaikka oman lapsensa tai parhaan ystävänsä samaan tilanteeseen? EI KUKAAN. Miksi sitä sitten toistuvasti tehdään??? Onko itseä mukana viihdyttää hölmöillä aikapaineilla? Senkin ajan ja energian voisi käyttää fiksummin pysyvien muutosten tekemiseen...

5. Numerot eivät heijasta kehonkoostumusta, sitä olennaisinta, mihin sitä muutosta halutaan. Mitä väliä on pienemmällä vaatekoolla tai vaakalukemalla, jos suurin osa on lähtenyt elintärkeästä lihaskudoksesta, eikä rasvakudoksesta ? Mitä väliä on kilojen tippumisella, jos aineenvaihdunta nuupahtaa ja painonhallinta vaikeutuu? Miksi mennään kilot edellä, eikä kehon toimintakyky edellä? Onko hetken paistattelu halutuissa lukemissa sen arvoista, että keho voi huonommin seuraavat vuodet? Sillä pitkäkestoiset vauriot voidaan saada kitudieeteillä tai rääkkiliikkumisilla aikaan jo muutamissa kuukausissa. 

6. Mistä ihmeestä ne luvut oikein revitään? Mihin ne perustuvat? Tutkimuksissa tiedetään, että kasviksia, hedelmiä ja marjoja kannattaa syödä vähintään 1/2 kiloa päivässä, mutta mistä sinä tiedät, mitä sinun kehollesi vaikka 5 kiloa enemmän tai vähemmän tekee? Mitä sinä oikein teet, kun päätät sitoutua numeraaliseen tavoitteeseen? Tuntuuko vähän epämääräiseltä tästä näkökulmasta? No niin minustakin!

Tuskin tulee kenellekään enää yllätyksenä, että minä en kannata lukematavoitteita. Minä kannatan tekoihin perustuvia muutoksia, joita saa seurata erilaisin värikkäin kirjanpidoin, mutta ilman vaakaa. Ennen kaikkea kannatan hauskoja tapoja tehdä muutoksia arjessa, joka on ihan tarpeeksi harmaata, ainakin täällä Suomessa ja ainakin juuri tänään, kun sataa. Nimittäin hauskoja juttuja jaksaa ja haluaa tehdä myös tylsinä sadepäivinä :)

-Katja

Kommentoi