Ei kukko käskien laula- eikä painonhallinta ole hyvistä neuvoista kiinni

Kuva: Pixabay

Painonhallintateemalla jatketaan. Valitsin kuvan kukon kuvastamaan mielemme itsepäisyyttä, johon pelkät hyvät neuvot eivät riitä. 

Kun ajattelen tyypillisintä tavoitetta, jota työssäni kuulen, on yleinen toive painonputoamisesta, kehon kiinteytymisestä, lihasmassan kasvamisesta, jaksamisen parantumisesta jne. Joskus vastaanotolle tullaan suurin odotuksin, joskus epävarmoin askelin. Tyypillisesti kysyn ensimmäisenä potilailtani, että millaisin ajatuksin ja toivein he vastaanotolle ovat tulleet. Osalla on vastaus valmiina, osalla ei. Osan kanssa tuntuu alusta lähtien, että hommalla on selkeä suunta ja muutosta on todella realistisesti mietitty. Osan kanssa lähdetään yhdessä miettimään suuntaa. Osaa taas toppuuttelen vauhdissa. Useiden kymmenien kilojen pudottaminen muutamassa kuukaudessa voi kuulostaa mediaseksikkäältä, mutta ei toteutuskelpoiselta.

PAINONHALLINTA EI OLE TAHDONVOIMAN ASIA

Ei sillä, etteikö visioita ja haaveita saa olla, toki saa. Harmi vain, että ne useinkaan eivät sovi yhteen arjen kanssa. Turhautuminen ja epäonnistumiset kokemukset ovat siis taattuja. Kuten jo aiemmin olen täällä korostanut, painonnousut tai -laskut eivät ole itsenäisiä ilmiöitä, vaan aina sivutuotetta ja seurausta jostakin. On siis käännettävä katse näihin taustatekijöihin, yleensä syömiseen, liikkumiseen, uneen ja lepoon sekä stressiin, ja ne eivät muutu hetkessä. 

Ei ole kiinni tahdonvoimasta, suomalaisesta sisusta tai siitä, etten minä uskoisi muutokseen, vaan siitä, että myöskään syömiset, liikkumiset, unet ja stressi eivät ole itsenäisiä ilmiöitä, vaan myös niiden taustalla on asioita, joiden on muututtava. Paino voi siis olla sivutuotteen sivutuote. Aivan kuten ihminen on kokonaisuus, myös esimerkiksi syömisiä ja unta, on tarkasteltava niin fyysisen, psyykkisen kuin sosiaalisen puolen kautta. Ja se ei ole tahdon- ta uskonasia. Se vain on. 

Mitä paremmin nämä välttämättömät ehdot pystyy omalla kohdallaan hyväksymään, sitä paremmin pystyy niihin myös vaikuttamaan. Tai no tarkennan, että näkemään paremmin ne asiat, joihin kykenee itse vaikuttamaan ja antamaan rauha niille asioille, joita ei pysty itse muuttamaan tai joiden aika ei todellakaan ole tässä ja nyt.

PAINONHALLINTA ON MONIMUTKAINEN ILMIÖ

Jos tässä vaiheessa huomaat ajattelevasi, että menipä monimutkaiseksi, niin hyvä. Sitä se onkin. Painoon liittyvät asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin annetaan ymmärtää. Mutta se, miten asiat ns. oikeasti ovat, ei ole helposti naistenlehden sivuille kirjoitettavissa tai kaupallisen tuotteen muotoon valmistettavaksi. Ne eivät ole standardisoitavissa, vaan ne ovat yksilöllisiä. 

Se, mitä kaikkea esimerkiksi painoon voi liittyä ovat esimerkiksi lapsuuden kokemukset ja kiintymyssuhdetyylit, perimä, luonteenpiirteet, makutottumukset, tunteiden säätelytaidot, arvot ja tietoisuustaidot.  Osa muuttumattomia, osa hitaasti muutettavissa. Mutta ei muutamassa viikossa tai kuukaudessa, vaan vuodessa ja siitä eteenpäin. Aivomme ovat muovautuvaiset läpi elämän, mutta aivoissa automatisoituneiden toimintojen muuttuminen vie aikaa ja vaatii toistoja, toistoja ja toistoja. Tästä johtuen painonhallinnan jujun hoksaaminen voi ja saakin viedä aikaa.

”KERRO MINULLE, MITÄ TEHDÄ, NIIN MINÄHÄN TEEN”

Pikakuureja kaipaavat voivat edelleenkin ostaa nettipaketteja tai kokeilla kaalisoppakuureja, jotka toimivat hetken jos ovat toimiakseen. Itse en kannata pikakuureja. Kannatan ja ohjaan pitkäkestoisia muutoksia. Tämä ristiriita nousee välillä esille vastaanotolla potilaita tavatessa. Potilaan toiveet käynnille tullessa ovat voineet olla mallia ”kerro minulle, mitä minun tulee tehdä ja minähän teen” ja kun ei se homma oikeasti mene niin. 

Ongelma ei siis ole siinä, ettenkö voisi kertoa. Toki, voin sanoa, että syö aamupala päivittäin, lisää salaatinkastiketta lounassalaattiin ja nauti kalaa kahdesti viikossa jne. Ongelma on siinä, ettei ihminen ole kone, joka toimisi käskystä. Ilman omia oivalluksia ja muutoksen merkityksellisyyttä itselle anneuvot eivät sisäisty toimintamalleiksi sopimaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Itselleen voi toistaa ”hauki on kala, hauki on kala” ymmärtämättä, että hauki tosiaan on kala. Pelkän muistin varassa homma tyssää hyvin nopeasti, kun tulee muuta muistettavaa.  Suhtaudun siksi hyvin skeptisesti ohjeiden antamiseen.

”EIKUN KERRO SINÄ MINULLE, MIHIN SINÄ AJATTELET”

Ohjeiden sijaan kannustan potilaita itseään miettimään mm. millaisiin muutoksiin he käytännön tasolla ovat a) valmiita b) kykeneväisiä tekemään muutosta, mitä hyötyä muutoksesta heille olisi ja mitä muutos ylipäätään omassa ajatusmaailmassa tarkoittaa. Tätä keskustelua voimme käydä kirjallisten tehtävien tai kuvien tai piirrosten avulla. Tavoitteena on aktivoida muutoksen tekijää itseään ottamaan vastuuta ja toisaalta realisoimaan, mitä muutos ihan käytännössä itselle tarkottaisi. Tässä työssä minä mielelläni tuen. Tämä on sitä kapiittelia, jossa todella liikutaan niiden sivuotuotteen sivutuotteiden parissa.

Kokemuksesta voin kertoa, että tämä on se kaikkein vaikein alue. Esimerkiksi tehtävä omien arvojen pohtimisesta ja olemassaolevien elämäntapojen suhteesta arvostamiinsa asioihin on herättänyt monessa vaikeita tunteita. Eräs potilas kuvasi tehtävän tulosta ”karuksi”. Se oli kuitenkin minusta hyvä asia, nimittäin todellisuus voi olla karumpaa, mitä mieli on suojakseen selitellyt. Heräävät ajatukset ja tunteet usein havainnollistavat muutoksen tekijälle itselleen, missä mennään. On helppoa sanoa arvostavansa esimerkiksi terveyttä, mutta kun omia tekoja terveyden ylläpitämisen eteen käydään läpi, on se joskus kuin märkä rätti vasten kasvoja. Oho, minä en toimikaan kuten ajattelen.

REHELLISYYS MUUTOKSEN POHJANA

Ja näin se todella on. Teemme eri tavalla kuin puhumme tai opetamme toisia. Arkielämästä tulee mieleen vaikkapa lääkäri, joka saarnaa tupakoinnin vaaroista käyden silti itse taukotupakalla. Päiväkodin iloinen ja kärsivällinen tarhantäti saattaa kotiin mennessään huutaa omille lapsilleen. Kaverin myöhästyminen tapaamisesta saa raivostumaan, mutta silti itse saattaa myöhästellä. 

Tätä se elämä on. Emme ole täydellisiä, eikä meidän tarvitsekaan olla. Vaikkapa tuon kyseisen arvotehtävän ajatus ei ole suinkaan osoittaa syyllisiä ja virheitä, vaan olla enemmänkin realitycheck, missä oikeasti mennään. Kun pystyy olemaan itselleen rehellinen ja katsomaan omaa tilannetaan totuudenmukaisesti, voi tehdä tietoisen valinnan tehdä tai olla tekemättä muutosta. Itse valittu muutos on paljon vahvemmalla pohjalla kuin ulkopuoliselta ladeltu neuvo.

Unohda siis perinteiset ”syö vähemmän kuin kulutat” eli tyhjänpäiväiset, sisällöttömät lausahdukset ja uskalla katsoa pintaa syvemmälle. Siinä työssä minä tai muut ravitsemusterapeutit autamme mielellämme :)

-Katja