Mitä jää jäljelle jos luovun kontrollista? Hajoanko?

Kuva: Pixabay

”Pelkään vain syöväni ja syöväni, jos en kontrolloi syömisiäni”. ”Tulen varmaan aina jollakin tapaa rajaamaan syömisiäni”. ”Jos en kontrolloi, kaikki hajoaa käsiin”. ”En uskalla päästää irti”. 

Kontrolli tai sen puute on vastaanotolla yleisimmin keskusteluissa esiintyvä teema liittyen syömiseen liikkumiseen, painoon tai ylipäätään elämiseen. Vain ääripäät, kuristavan tiukka ote tai holtiton vapaus, ovat olemassa, mitään välimuotoa ei ole tai sitä on vaikea omalla kohdalla hyväksyä tai hahmottaa. Molemmissa ääripäissä eläminen tuottaa tuskaa eikä ole toistansa helpompaa. Jatkuvaa ahdistusta on koko ajan enemmän tai vähemmän, väärin tai oikein tekemisestä. 

Kohti kultaista keskitietä

Ääripäisen välillä siis on se kuuluisa kultainen keskitite.  Sanana se on kuitenkin totta tosiaan aika hämärä käsite. Täsmävastausta siihen ei voi antaa. Itse asiassa ajattelen niin, että on useita kultaisia keskiteitä, ei ainoastaan yhtä ja oikeaa.  Jokaiselle löytyy varmasti omansa. Tällä itselle sopivalla keskitiellä ei tarvita kontrollia eikä huonoa omatuntoa. Itse asiassa niistä on uskallettava päästää irti ja antaa itselle lupa nauttia. 

Helpommin sanottu kuin tehty. Siksi on hieman pohdittava kontrollin ja mielihyvän sallimisen merkitystä. 

Kontrolli = hallinta?

Kontrolli ja hallinta liitetään usein yhteen tai niitä käytetään toistensa synonyymeina. Itse ajattelen ne erillisiksi ja vieläpä hyvin erilaisiksi käsitteiksi. Kontrolli on mielestäni jonkin asian pitämistä tiukasti omissa näpeissään ilman joustoa. Esimerkiksi tutkimuksessa kontrolloidaan mahdollisimman tiukasti muuttujia, jotta saadaan mahdollisimman tarkasti tietoa rajatusta aiheesta. Se voi olla perusteltua tai mielivaltaista rajausta. Jotakin asiaa ei siis saa olla lainkaan tai vain rajatussa, halutussa määrin. Laajemmin arkeen liitettynä ajattelen sen olevan oman elämänpiirin rajaamista halutunlaiseksi. Liitän sanaan kontrolli paljon negatiivista käyttövoimaa, sen tarkoituksena on supistaa ja vähentää, lisäksi sen ylläpysymiseksi on jatkuvasti tehtävä töitä. Fysiikan laki kun ohjaa toiseensuuntaan, entropiaan eli epäjärjestykseen. 

Hallinta sen sijaan on joustavaa asioiden rajaamista. Sen ylläpysymiseksi ei tarvita yhtä paljon työtä kuin kontrollin lisäksi hallinta voi tarkoittaa myös haluttuun suuntaan laajenemista. Sillä on siksi mielestäni myönteinen sävy. Hallinta sopii paremmin epäjärjestyksen siivoamiseen, sillä siinä ei pyritä täysin luonnottomaan tilanteeseen. Hallinnan joustavan luonteen vuoksi epäjärjestystä voidaan myös sallia, vallita voi ns. hallittu kaaos, omasta halusta epäjärjestyksen vallitseminen.

Kontrolli ja hallinta siis eivät ole mielestäni sama asia. Tarjoankin siksi kontrollista irtipäästäviä hallinnan pariin, näin vältetään täyskaaos ja toinen ääripää. 

Hallinnan kokemuksen tärkeys

Ymmärrän kontrollin kokemuksen tärkeyden. Jos esimerkiksi aiemmin elämässään ei ole saanut hallinnan kokemusta omasta elämästään, on esimerkiksi ollut alistettu tai alistunut toimimaan toisten ohjaamalla tavalla tai elämä on tuntunut jatkuvalta kaaokselta, josta ei mitenkään saa otetta, on jonkin asian kontrolloiminen voinut tarjota kaivattua tunnetta omaan elämään vaikuttamisesta. Jo vauvasta alkaen meille on tärkeää saada kokemus maailmasta turvallisena paikkana. Esimerkiksi päivittäisten rutiinien avulla tätä kokemusta voidaan vauvalle opettaa.

Jos rutiineja ei ole tai ne muuttuvat ajoittain ennalta-arvaamattomasti, on turvattomuuden kokemusta jollakin tapa opittava sietämään. Jollekin se on juuri kontrolliin tarttuminen. Tyypillisesti ns. helppoja kohteita kontrollille ovat esineet, ruoka ja suoritettavat asiat kouluun, työhön ja liikkumiseen liittyen. Kontrollista saa kaivattua hallinnan kokemisen tunnetta, kokemusta onnistumisesta, mielihyvää, tunnetta riittävyydestä, edes jonkinlaista palautetta itsestä kasvavana ihmisenalkuna. Ihmisenalkuna, joka janoaa palautetta ympäristöstään muodostaakseen käsitystä itsestään. 

Näistä lähtökohdista tarkastellen kontrollin avulla voidaan tyydyttää tärkeitä perustarpeita, turvallisuutta ja hyväksytyksi tulemista. Kontrollista luopuminen voi merkitä uhkaa näille kokemuksille. Ei siis ole helppoa niin vain päästää kontrollista irti. On tärkeää oppia tunnistamaan oman kontrolin tarpeensa juuret, jotta voi tehdä tutkia omalla kohdallaan, vieläkö kontrollia tarvitaan näiden perustarpeiden tyydyttämiseen vai onko jo kehittynyt myöhemmällä iällä ja elämänkokemuksen myötä korvaavia tapoja kontrollille, jolloin luopuminen voi olla helpompaa.  Joka tapauksessa, kun jostakin luopuu, tarvitaan uutta tilalle. 

Tärkeää Mielihyvää

Toinen kontrollista irtipäästämiseen liittyvä ilmiö liittyy itselle hyvän sallimiseen. Mielihyvä on olennainen tekijä ihmisen hyvinvoinnille ja itsensä kokonaiseksi kokemiselle. Kontrolloidut asiat ovat voineet tuoda kaivattua mielihyvää, vaikkakin vain hetkellisesti. Kontrollista luopumiseksi on siis käytävä keskustelua myös mielihyvän saamisestä ja sen erilaisista lähteistä.

Perinteisesti mielihyvän lähteitä liitetään ruokaan ja syömiseen, liikkumiseen, läheisyyteen, seksiin, saunan lämpöön ja eläinten hoitamiseen. Hyvin perustavaa laatua oleviin tarpeisiin siis. Joskus jokin lähde voi ylikorostua, jolloin muista asioista mielihyvän saaminen vähenee. Jos esimerkiksi ruoka on ollut pitkään ainoa mielihyvän lähde, voi tuntua valjulta vähentää sen roolia ja korvata sitä muilla lähteillä, vaikutus kun ei ole muilla asioilla heti sama. 

Mielihyväasioissa ei välttämättä olekaan kyse näin yksinkertaisesti vaihtokaupasta. Pikemminkin näen asian niin, että ylikorostumisen taustalla on jotakin, joka vaatii tutkimista. Miksi jokin mielihyvän lähde ylikorostuu?

Vastaus liittyy vaillejäämiseen. Jos jokin perustarve, esimerkiksi rakastetuksi ja hyväksytyksi tuleminen,  ei tyydyty, etsii mieli sopivia korvikkeita selvitäkseen puutteesta. Esimerkiksi ruoka nyt ei ihmistä korvaa, mutta ruokaan liitämme varhaisten äidinmaidon nauttimisen seurauksena lämpöä, läheisyyttä, hyvää oloa. Tarpeiden tyydytystä siis. Hetkellisesti ruoka siis tarjoaa hyvää oloa. Kun ruokaa sitten käytetään toistuvasti voimakkaissa kaipuun hetkissä tunnetilan helpottamiseen, yhdistyy ruoka meidän mielessämme tietynlaisiin tunnetiloihin.

Tunnesyömisen pohja on siten kovin luonnollinen ja ymmärrettävä. Ei siitä pitäisi kenenkään itseään rankaista, vaan päinvastoin, sallia itselleen niiden tunteiden kokemista ja tyydyttämistä, joihin hakee ruoalla ratkaisua.Toisin sanoen, jos tunnesyömisestä haluaa eroon, on syömisen syyt selvitettävä ja opeteltava ratkomaan tai tyydyttämään alla olevat tunnetilat niille kuuluvilla tavoilla. Esimerkiksi yksinäinen kaipaa toista ihmistä, väsynyt tukea ja lepoa, vihainen kuulluksi ja nähdyksi tulemista, surullinen olkapäätä ja ymmärrystä. Vasta kun tämä perustarpeiden epätasapaino korjaantuu, on mahdollista tasapainottaa mielihyväkokemuksiaan. 

ANSAITSENKO HYVÄÄ?

Joskus tämä tarpeiden tyydyttämisen epätasapaino johtuu omien tarpeiden kieltämisestä. ”En ansaitse lepoa, nähdyksi tai kuulluksi tulemista, läheisyyttä ja rakkautta. ” Taustalla voi olla opittu tapa. Kasvuympäristössä on voinut vallita itsensä kieltämisen kulttuuri tai taustalla on toistuvia kokemuksia siitä, ettei ole ollut näkyvä ja tunteva toisille. 

Omien koulutuksieni ja itsetutkiskelun myötä olen hämmästynyt, miten moni asia juontaa juurena lapsuudesta. Tämä ei tarkoita sitä, että syyllistäisin vanhempia tai muuta sellaista, vaan pikemminkin vain asian toteamista. Se puolestaan on johtanut armollisempaan suhtautumiseen omaa elämää kohtaan, ”en ole voinut vaikuttaa kaikkeen”. Itsensä tai muiden syyllistäminen ei vie asioita eteenpäin, mutta asioiden hyväksyminen vie. On helpompi muuttaa asioita, kun lakkaa taistelemasta tosiasioita vastaan ja suuntaa voimavaransa realistisiin tavoitteisiin.

Jokainen ihminen tarvitsee hyvää. Kyse ei siis ole suorituksin ansaittavasta asiasta, vaan inhimillisestä tarpeesta. Jos olet ihminen, automaattisesti ansaitset hyvän. Se on ihmisenä olemisen välttämätön perusehto.  Olipa lapsuus ollut millainen hyvänsä, on loppujen lopuksi itse otettava omat tarpeet haltuun ja ryhdyttävä tyydyttämään niitä tarvittavilla ja asianmukaisilla tavoilla.  On ryhdyttävä sallimaan itselleen hyvää. 

Kontrollin tilalle Rutiineja ja mielihyvää

Kontrollista luopumisesta puhuminen herättää usein pelkoa ja jännitystä. Mitä on huominen ilman tarkkoja suunnitelmia, mikä minä olen, jos teenkin asioita toisin? Miten muut suhtautuvat minuun? Osaanko elää ilman kontrollia?

Kontrollista luopumiseksi ja hallinnan saamiseksi tarvitaan turvallisuuden tunnetta uskalluksen kasvattamiseksi. Aivan kuten pieni lapsi saa turvaa rutiineista, myös aikuinen niitä tarvitsee. Tarjoan usein potilailleni hallinnan tunteeksi säännöllistä ateriarytmiä, itselle mieluisia ruokia aamupalasta iltapalaan, säännöllisiä nukkumaanmenoaikoja, mieluisia harrastuksia, luvallisia herkkuhetkiä. Televisioaikaa saa rajoittaa ja ennen nukkumaanmenoa kuunnella ”iltasatuina” äänikirjoja. Perjantaisin saa syödä pizzaa ja saunassa juoda oluen tai kaksi. Jälkkäreitä saa syödä aterian päätteeksi niin arkena kuin viikonloppuna. 

Pitää olla jotakin, mitä odottaa ja jotakin, mistä tietää, mitä tulee tapahtumaan. Rutiinit ikäänkuin lataavat tai rauhoittavat vireystilaa ja siten tarjoavat meille käyttövoimaa silloin, kun sitä tarvitsemme. Turvallisuuden lisäksi jaksamme paremmin.Hallinta voi siis tarjota PALJON enemmän kuin kontrolli, jos sille vain antaa tilaisuuden. 

Asteittain ulos omasta kontrollinkehästä

Lopuksi haluan muistuttaa maltista. Kontrollista ei tarvitse luopua heti kertarysäyksellä, jos sen tarve on hyvin syvään rakennettu omiin selviytymismekanismeihin. Epämukavuusalueelle saa astua pienin varpain. Rutiinien muodotuminen vie oman aikansa, kaksi päivää tai viikko tai kaksi ei ole vielä rutiini. Se on vasta muutos. Vuosia kestänyt kontrolli ei ratkea hetkessä. Vaatii aikaa tutkailla maailmaa udenlaisten linssien läpi ja todeta maaperä turvalliseksi. 

Kannustan rikkomaan kontrollia kokeilumielellä. Erilaiset viikko- tai kuukausihaasteet, joita esimerkiksi unen, liikunnan ja syömisen ympärillä paljon somessa pyörii, ovat loistavia leikillisiä tapoja kokeilla uudenlaista elämäntapaa. Kokeilut ovat siitä hyviä, että niistä voi aina palata takaisin vanhaan, jos vauhti alkaa hirvittämään. Vähintäänkin kokeiluista saa kokemuksia, joiden merkitystä voi rauhassa sitten pähkäillä ennen uusiin asioihin sitoutumista. 

Elämää kontrollin kehän ulkopuolella

Ei, et hajoa, jos luovut kontrollista. Mutta kun luovut, huolehdi siitä, että sinulla on riittävästi turvallisia rutiineja ja mielihyvää tuottavia asioita elämässäsi. Näin kontrollin kehän hajotessa et halua enää rakentaa uutta. On se nimittäin niin paljon mukavampaa, vapaampaa, inhimillisempää ja vähemmän ahdistavaa elää kehän ulkopuolella :)

-Katja