Nämä asiat tulen muistamaan vuodesta 2016
Olen iloinen, oikeastaan helpottunut, että vuosi vaihtuu. En siksi, että vuosi 2016 olisi ollut huono. Ei suinkaan. Oikeastaan päinvastoin. Tai oikeastaan siksi, että vuoden aikana on tapahtunut niin paljon ja laidasta laitaan, että minua hirvittää ajatella, mitä vielä voisi sattua, jos vuosi vielä jatkuisi. Ja oikeastaan siksikin, että odotan innolla tulevaa vuotta ja sen mukanaantuomia asioita, joista tiedän vasta osan.
Tämän vuoden suurin anti on ollut huomata jälleen, miten elämällä on tapana yllättää. Miten omista suunnitelmista, peloista ja toiveista huolimatta Elämä tietää paremmin, mitä minulle kuuluu sattua ja tapahtua. Miten minun tehtävänäni on ottaa opiksi kokemuksistani ja luottaa siihen, että asiat kyllä aina järjestyvät. Eivät ehkä sillä tavoin, miten olin itse ajatellut, mutta ehkä vielä paremmin. Kliseinen ”elämä kantaa” on todella näyttänyt tänä vuonna kyntensä pitkästä aikaa!
Muun muassa nämä asiat jäävät mieleen vuodesta 2016:
– Alamäki ei alakaan heti, kun täyttää kolmekymmentä. Alkuvuosi meni kolmenkympin kriiseilyssä, mutta pahin meni ohi syntymäpäivän koittaessa. Jotain maagista ja kiehtovaa tässä iässä kuitenkin on. Kai se on se elämänviisaus, jota parikymppisellä minällä ei ollut. Toki mieluiten olisin turvallisesti 25 v.
– Ensimmäinen oma kirjani julkaistiin. Projekti ei mennyt ihan kuten Strömsössä, mutta ulos tuli kuitenkin. Toivottavasti saan joskus kirjoittaa toisenkin kirjan.
– Valokuvaaminen tai kuvattavana oleminen ei olekaan niin kamalaa, pelottavaa ja vastenmielistä. Itse asiassa kuvaaminen on alkanut kiinnostamaan ja uskallan useammin tarttua kameraan. Opittavaa on paljon, mutta se korkein kynnys on nyt ylitetty. Hyvä minä! Iso merkitys oli keväisellä valokuvauskurssilla. Iso merkitys toki olisi vielä ottaa niitä oppeja käyttöön… :D
– Opiskeleminen on aikuisiällä kivaa! Itse asiassa jopa antoisampaa kuin nuorempana, kun oppimiaan asioita voi liittää laajempaan kokemuspohjaan ja poissa on turha suorittaminen ja vain koetta varten lukeminen. Kyllä ne hyvät arvosanat silti mieltä nostattavat ;). Vielä vähän jäljellä ja kasvatustieteen perusteet ovat paketissa. Mitähän seuraavaksi?
– Veroasioihin voi oppia suhtautumaan myönteisemmin, niitä voi oppia jopa ymmärtämään (oikeasti voi!) Kun tuntitolkulla ähertää verokorttien parissa, on kaksi vaihtoehtoa. Tehdä homma kunnolla tai sinnepäin. Ja minä valitsin sen kunnolla tekemisen. Ja vahingossa opin jotakin!
– Suurimmat esteet ovat omassa päässä (katso edelliset)
– Olen helppohoitoinen. Kunhan saan unta, ruokaa ja liikuntaa säännölliseen tahtiin, voin hyvin enkä kiukuttele turhista :D
– Minä 10 v on tiennyt paremmin kuin minä 30 v (kuunnelkaa sisäistä lastanne :), se on fiksu isolla F:llä!). Suurimpia oivalluksia tälle vuodelle ovat liittyneet omana itsenäni olemiseen ja itseni muuttamisen lopettamiseen. Ongelmien ratkaisut ovat yleensä nenän edessä, joskus kirjaimellisesti.
– Toista voi rakastaa enemmän ja syvemmin aina vain <3, se jaksaa yllättää. Ja itse asiassa, siinä missä itse voi muuttua, se toinenkin voi. (Edelleenkään sitä toista vaan ei voi muuttaa.) Käsitykseni parisuhteesta on muuttunut vuoden aikana. Lienee yhteyttä oman itsensä paremmin tuntemiseen…?
– Elämässä kaikki on mahdollista. Trumpistakin tuli presidentti…
– Opettajan työ. Yksi tämän vuoden ikimuistoisin kokemus oli kyllä ehdottomasti sijaisuuspesti yläasteella. Nostan hattua kaikille luokanopettajille. Huh huh, teette kyllä melkoista työtä! Jos jonkun joskus kuulen sanovan, että opettajat vain lomailevat ja nostavat palkkaa, kehotan vierailemaan yläasteella. Todennäköisesti ei sano enää toista kertaa.
– Kun jokin loppuu, jokin uusi alkaa. Se seikkailijasielu, joka minussa on ollut uinumassa, heräsi talviunestaan. Ja siitä en ole lainkaan pahoillani, vaikka vakituinen työ siinä sivussa menikin. Tiedän työkavereilleni käyneen myös hyvin, uusi lehti kääntyi kaikkien elämässä, joten ei ole mitään hätää :)
Joten kiitos ja näkemiin vuosi 2016! Vielä pari päivää ja saa hengähtää hetkeksi. Tammikuu tulee olemaan tiukka puristus viimeisiä opiskeluhetkiä, työttömyyspäiviä ja Kokkolassa asumista. Minä palaan nimittäin joksikin aikaa tutuille opiskeluseuduilleni Kuopioon helmikuussa! Saa nähdä, miten seudut ovat reilussa kuudessa vuodessa muuttuneet. Kuopiosta minulla on paljon hyviä muistoja ja siksi sinne palaamisesta olen erittäin innoissani!
Viimeisiä päiviä viedään,
-Katja