5 vinkkiä marraskuuhun
Viime kerralla Rovaniemellä käydessäni luin Lapin Kansasta jutun 30 piristävästä vinkistä väsyttävälle ja pimeälle marraskuulle. Mielestäni idea oli loistava! Aloinkin miettimään, mitkä ovat omia niksejä tälle varmasti monen inhoamalle ajanjaksolle. Kokkolan marraskuun eduksi on tosin sanottava se, että pyöräilykelit ovat pysyneet hyvinä tähän asti. Pakkasta on ollut parhaimmillaan yli 10 astetta ja maa on hieman jäässä, mutta pelkäämääni loskan ja jäätymisen yhdistelmää ei ole onneksi ollut. Ei tosin luntakaan. Nyt kattoja ja nurmikoita peittää ohut lumiharso, joka on kyllä kaunis, mutta aika heikko valonlähde. Pimeä tulee jo iltapäivällä, joten onneksi aamut ja päivät ovat kuulaita.
- Ihan ykkösvinkkini on säännöllinen unirytmi. Aamuisin on helpompi herätä ja illalla nukahtaa ajoissa, kun suuria heittoja arjen ja viikonlopun välillä ei ole. Tällä hetkellä herään arkisin 6.30-7.30 välillä, viikonloppuisin klo 8-9 välillä. Nukkumaan menen arkisin klo 22-23 välillä ja viikonloppuisin noin klo 23 aikoihin. Käytän herätyskelloa myös viikonloppuisin. Tämä omaan kokemukseeni perustuen. Olen havainnut vireystilani pysyvän tasaisena ja nukahtamisen erityisesti sunnuntai-iltaisin helpottuvan, kun nukkumisessa on rytmiä.
- Kovana kakkosena tulee säännöllinen syöminen ja riittävä syöminen. En tunnista itselläni kaamosherkuttelua tai muuta marraskuuhun liitettävää haastetta syömisessä, todennäköisimmin juuri syömistottumuksistani johtuen. Vuoden ympäri noudatan samaa rytmiä: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Nyt arkirytmien koulupäivän mukaan vähän vaihdellen saattavat ateriat vaihtaa paikkaa. Esimerkiksi eilen söin aamupalan, lounaan, päivällisen, välipalan ja iltapalaksi vielä lämpimän ruoan. Ateriaväli on noin 3 tuntia. Joka kerta syön värikkäästi ja ns. kunnon ruokaa kylläisyyteen asti. Herkut ovat asia erikseen. Niitä nautin aterian päätteeksi, en nälkääni.
- Tärkeänä kolmosena tulee päivittäin liikkuminen tai ulkoilu ylipäätään. Pelkästään sisällä oleminen tekee olon nuhjuiseksi ja siksi happihyppely esimerkiksi työ- tai kauppamatkojenmuodossa tekee hyvää. Pyrin liikkumaan noin 1 tunnin päivässä liikkumistapoja vaihdellen. Liikkumisella en tässä tarkoita treenaamista. Jollekin se voi toimia, itselleni puolestaan liikunta on ennen kaikkea kehon ja mielen huoltoa, en siis tavoittele erityistä kuntoa, vaan hyvää oloa. Liikkuminen ei myöskään ole minulle kuluttamista, vaan erillinen osa syömisestä.
- Sitten tarvitaan mukavaa seuraa ja läheisyyttä. Keskusteluita, halaamista, suukottelua, toisen ihmisen kanssa läsnäolemista. Näiden avulla kehossamme erittyy rentoutumiseen, kiintymyksen kokemiseen ja mielihyvään vaikuttavia hormoneja, joita tarvitsemme säännöllisesti. Uskon monelle alkoholin tai ruoan olevan näiden kokemusten korvikkeita. Ehkä kaamossyöminen on osittain ainakin ihmissuhteiden puuttumista? Pimeällä ja väsyneenä kun herkästi jää neljän seinän sisälle sohvalle makaamaan. Huomaan itsekin nauttivani sisällä olemisesta enemmän töiden jälkeen. Onneksi päivällä tulee nautittua työkavereiden ja oppilaiden seurasta ja kotona odottaa sitten mies, joka tykkää halailla <3
- Ja lopuksi on syytä malttaa rauhoittua loppuvuotta kohti. Karhut nukkuvat talviunia, ehkä ihmisenkin on syytä juuri tähän aikaan vuodesta hidastaa tahtia, olla itselleen armollisempi ja palautua hektisen alkuvuoden, kesän ja alkusyksyn jälkeen ennen uuden vuoden ja valoisamman ajanjakson alkua? Armollisuus ei toki tarkoita kaiken jättämistä sikseen, vaan pikemminkin priorisointia. Pakolliset jutut hoidetaan, mutta turhia projekteja vähentäen. Tiedän, ettei se aina ole mahdollista esimerkiksi työstä tai perhetilanteesta riippuen. Kuka muka sanoi, että vasta joulupöydässä saa istahtaa ajan kanssa alas?
Näin minä ajattelin selviytyä marraskuusta. Itseäni edelleen hoitaen, perustarpeista huolehtien ja loppuvuoteen rauhoittuen. Eilen hain jouluvaloja kotia piristämään. Kuulemma kirkasvalosta voi olla apua kaamoksesta kärsiville. Luodaan itse valoa sinne, mistä sitä puuttuu, eikö? 🙂
-Katja