Ne aamun tärkeät minuutit

 

alarm-clock-1193291_1920.jpg

Kuva: Pixabay

Kolmistaan-blogin Karoliina kertoikin jo aiemmin omista aamurutiineistaan ja viidestä vinkistään parempiin aamuihin. Komppaan Karoliinaa tässä asiassa. Vaikka olenkin aina pitänyt aamuista, eivät aamuheräämiset ole aina herkkua. Itse asiassa mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän nautin nukkumisesta. Olisi ihanaa jäädä kellon soidessa lämpimän peiton alle, mutta ei auta, kasiksi kun täytyy töihin ehtiä, on viimeistään puoli seitsemältä noustava. Halusi tai ei. Rutiinit ja etukäteisvalmistelut onneksi saavat aamut sujumaan huonomminkin nukutun yön jälkeen.

Aamupesut ja päivävaatteiden vaihto.

Aamupala ja aamukahvi.

Hampaidenpesu ja meikkaus.

Laukun pakkaus ja ulkovaatteiden pukeminen.

Ja eikun pyörän selkään. 

Eräät parhaimmista lapsuuden muistoistani liittyvät aamupalapöytään. Kouluaamuina selasin Lapin Kansaa ja söin milloin mitäkin jääkaapista löytyi.  Vaikka paperilehdet ovat jääneet jo vuosia sitten, edelleen aamupöytääni kuuluu päivän uutisten selaaminen tabletilta samalla aamupalaa nauttien. Aamupala koostuu yleensä puurolautasellisesta, välillä kyllästymisen iskiessä mukaan astuvat munavoileivät joksikin aikaa. Puuron olen todennut nopeimmaksi vaihtoehdoksi: helppo valmistaa, helppo syödä ja helppo yhdistää muiden ruoka-aineiden, kuten rasvanokareen, marjojen ja raejuuston tai jogurtin kanssa. Pitää nälkää sopivasti lounaaseen asti. 

Kahvikupilliselle haluan saada omat minuutit, hetken hengähtämisen ennen työpäivään siirtymistä. Viikonloppujen kaltaisia puolesta tunnista tuntiin kestäviä kahvihetkiä ei arkiaamuihin kyllä mahdu, mutta olen yrittänyt pitää arjessakin mukana hetken vain olemista.  Olen joskus kokeillut nukkua pidempään ja suorittaa aamutoimet pikakelauksella ja juoda kahvit vasta työpaikalla. Silloin kuitenkin tuntuu, että päivä käynnistyy viiveellä ja olen kireämpi mieleltäni. Näistä syistä haluan vaalia aamuhetkiäni. Ne ovat sitä kuuluisaa satsaamista itseen.

Aamuisin joka ikinen minuutti tuntuu olevan tärkeä. Myös se Karoliinan mainitsema 5-minuuttinen. Parhaimman lähdön päivään saan heräämällä puoli seitsemän sijaan viittä vaille puoli seitsemän, laittamalla edellisiltana kahvitarpeet esille ja annostelemalla puurohiutaleet valmiiksi lautaselle. Meikkauksen hoidan joskus vasta töissä, vähän säästäkin riippuen. Joka aamu toistuvat toiminnot sujuvat jo automaattiohjauksella. Mutta auta armias, jos joku muu on hereillä yhtä aikaa! Systeemit menevät herkästi sekaisin ja silloin niitä minuutteja varsinkin tarvitaan! Yksin ollessa paras lopputulos on minuuttien säästyminen itselle ja omalle kahvihetkelle. 

-Katja

suhteet oma-elama mieli ajattelin-tanaan