Mikset vain lopeta laihduttamasta?

 

Kuva: Pixabay

 

Varoitus: Nyt tulee pitkää tekstiä!

Anette Palssa kirjoitti viime viikolla blogissaan osuvasti laihduttamisen lopettamisen haasteellisuudesta. Niin osuvasti, että kolahti itsellenikin, vaikka olenkin samoilla linjoilla Palssan kanssa. On vaan tainnut itselläkin tulla pidettyä välillä itsestäänselvänä , ettei se laihduttamisen lopettaminen käy tuosta vaan.

Kanssaihmisinä, läheisinä tai tuntemattomampina toisillemme, lauomme herkästi ratkaisuja kuulemiimme ongelmiin. On helppo sanoa toiselle hädän hetkellä, että ”älä anna periksi”, ”kyllä se siitä”, ”jätä se”, ”ota se”, tee se” tai ”älä tee sitä”. Annamme suoraviivaisia sanallisia kehotuksia tarjoamatta oikeastaan minkäänlaisia välineitä, sitä kättä pidempää, niiden ongelmien yhteydessä heräävien vaikealta tuntuvien tunteiden käsittelemiseen.

Olemme ratkaisukeskeinen ja asiapitoinen kansakunta. Sisulla läpi harmaan kiven ja sitä rataa.

Ei taida oikeasti toimia näin.

Sillä aikuisten oikeasti haasteet harvemmin piilevät itse asiassa, vaan juuri niissä tunteissa ja ajatuksissa, joita se asia meissä herättää. Pelkoja, epäilyksiä, epävarmuutta, surua, ikävää, orastavaa iloa, mielihyvää, ja kaikkia näitä sikin sokin tilanteesta, hetkestä ja päivästä riippuen. Tee siinä sitten ratkaisu ja pysy siinä, kun mieli tahtoo syyllistää ja kyseenalaistaa päätökset, maalata kauhukuvia, hakea lisävahvistusta menneisyyden kokemuksista. Harvemmin muutosten tekeminen saatikka elämä yleensä on pelkkää ruusuilla tanssimista, vaikka järjen tasolla asioita ja niistä saatavia hyötyjä ymmärtäisikin.

Palssa rinnastaa ohjeen ”lopeta laihduttaminen” yhtä hyväksi kuin perinteinen ”laihduta”. Heh, tähän on pakko lisätä myös ikivanha ”syö vähemmän kuin kulutat”. Kaikkea sitä onkaan tullut ihmisten suusta näin jälkikäteen järkevästi ajateltuna. Eiväthän nuo ohjeet tosiaan kerro yhtään mitään siitä, mitä konkreettisesti pitäisi tehdä ja miten erilaisiin arjessa kohdattaviin valintatilanteisiin saatikka mahdollisiin vastustaviin ajatuksiin ja tunteisiin tulisi suhtautua. Eivätkä ne ota huomioon muiden ihmisten suusta tulevia kommentteja, joskus muutosta vastustaviakin sellaisia.

Harvemmin terveydenhuollon lyhyillä vastaanottoajoilla päästään sinne arjen tasolle asti. Joskus tuntikin tuntuu ihan liian lyhyeltä ajalta käydä läpi kohdattuja tai tulevia haastepaikkoja. Toisaalta tunnissa ei vuosien aikana juurtuneita ajatus-ja toimintamalleja kokonaan muuteta, eikä itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on taota verkkokalvoille.

Eikä ole toisaalta tarkoituskaan, koska ne vievät aikaa. Viikkoja, kuukausia, vuosia vaatien toistoja ja toistoja, kaatumisia, uudelleennousuja, itkuja ja hampaidenkiristystä. Ahdistusta ja hankalaa oloa. Valitettavasti. Eikä oikotietä niiden läpi ole. Olen kuullut joskus urani alkuaikoina sanonnan, jonka mukaan hetken helpotusta hakeva painuu kapakkaan oluelle ja oikeasti muutosta haluava terapiaan. Se antaa ehkä vähän perspektiiviä sille työmaalle, joka on edessä, kun pyrkimyksenä on muuttaa omia tuttuja elämäntapoja. Ihan satavarmasti tulee hetkiä, jolloin ajattelee olevan helpompaa vaan tilata se tuoppi.

Palssa muistuttaa tekstissään hyvin siitä, miten laihduttamatta jättäminen ei tarkoita sitä, että voi jatkossa elää ihan miten sattuu. Siinä missä laihduttaminen on aiemmin tarjonnut rajat ja raamit elämiselle, on laihduttamisen lopettavan piirrettävä itselleen uudet raamit. Mutta tällä kertaa mallia ei ehkä ole niin selkeästi olemassa. Pussikeittokuurilla tiedät, mitä sinun tulee tehdä. Mutta mitä ihmettä on oman kehon kuuntelu, fiksu syöminen ja säännöllinen nukkuminen? Miten liikutaan, jos ei liikuta veren maku suussa kalorien kulutus mielessä? Mitä järkeä koko hommassa enää on?

Ja se tylsyys. Tämän Palssakin nosti esille. Arki on tylsää. Niin on. Niin tulee olemaan laihduttamisen lopettaminenkin välillä. Niin on laihduttaminenkin. Vaikka kuinka mainoksissa luvattaisiin onnea ja menestystä oli sitten kyseessä mikä muutos tahansa, tulee eteen hetkiä ja päiviä, jolloin olisi kivempaa luovuttaa ja mennä tutun kaavan mukaan. Muutoksen kompastuskiviä ovatkin juuri nämä harmaat päivät, jolloin mikään ei tunnu miltään tai kaikki ärsyttää ja kiukuttaa. Muista, että se on elämää. Kaikilla on välillä parempia, välillä huonompia päiviä. Näytti elämä sitten kuvissa ja kansissa miltä tahansa.

Näissä harmaissa päivissä ja hankalissa tilanteissa, joskus ennakoitavissa, mutta ehkä yleisemmin ennalta-arvaamattomissa hetkissä, piilevät ne syyt miksei laihduttamista vaan lopeteta. Siitä saadaan jotakin, jolla selvitään ikävistä hetkistä. Näin ainakin asian itse näen. Laihduttaminen toimii pelastusköytenä silloin, kun muita keinoja ei ole. Jotta laihduttamisen voi lopettaa, on jonkun heitettävä pelastusrengas ja vannottava sen pitävän pinnalla myös silloin, kun elämä aaltoilee ja on voimakasta vastatuulta.

Aika kovat vaatimukset.

Käytännössä kukaan ei tätä voi toisen puolesta tehdä. Mutta siinä työssä voi onneksi auttaa esimerkiksi kuuntelemalla ja keskustelemalla muutoksen herättämistä tunteista ja ajatuksista. Muistuttamalla siitä, että ne ovat luonnollisia ja asiaankuuluvia. Ohjaamalla tiedostamaan niitä ja tarkastelemaan niitä ilman automaattisia ratkaisuja, ilman pyrkimyksiä heti poistaa niitä. Sillä tunteet ja ajatukset eivät satuta meitä, vaan teot.

Lisäksi tarvitaan korvaavia toimintoja vanhojen tilalla. Ideoita ja vaihtoehtoja toimia esimerkiksi kaupassa, kylässä, kotona silloin kun ei laihduta. Mielihyvälle muita lähteitä harmaisiin päiviin, vinkkejä tunteiden purkamiseen muun kuin laihduttamisen keinoin. Ja ennen kaikkea: Tiedostaa itse ja yhdessä se, ettei asia ole niin mustavalkoinen ja suoraviivainen. Tarinoita laihduttamisen taustalla on yhtä monta kuin laihduttajaa. Siksi yhtä patenttiratkaisua ei ole. Mikään yksittäinen vinkki tai neuvo ei tilannetta korjaa.

Taidan kuitenkin nostaa silti kuitenkin yhden ohjeen tärkeän ohjeen:  Kannusta. Tässä melankoliaan taipuvaisessa Suomen maassa ei ole liikaa kehuvaa puhetta. Kannusta itseäsi ja kannusta muita. Tsemppaa ja vala uskoa ja toivoa parempaan huomiseen, sillä aivan kuten aurinko nousee ja laskee, myös ajatukset ja tunteet tulevat ja menevät. Myös ne ikävät. Häikäisevät hetken, mutta sammuvat kyllä. Negatiivinen mieli tarvitsee vastapainokseen paljon positiivisia puheita ja tekoja.

Joten seuraavan kerran, kun huomaat ohjeen olevan karkaamaisillaan suustasi, nielaise se, katso toista silmiin  ja puske kevyesti kuten eläinäiti konsanaan rinnalle valunutta leukaa ylöspäin ja totea: Hyvin sä vedät. Ja katso kuinka vienosti suupieli alkaa nousemaan pikkuhiljaa taivasta kohti. Todennäköisimmin saat aikaan enemmän hyvää tällä pienellä eleellä kuin tyhjänpäiväisillä kliseillä.

Hyvää Naistenpäivää kaikille naisille ja kiitos kaikille miehille muistamisesta! 

-Katja

 

Ps. Muistathan muutoksia pohtiessasi käydä tsekkaamassa, mitä Vaakakapinassa tapahtuu!