Lounaaksi kevyttä keittoa tai salaattia? Harkitse uudelleen

Kuva: Pixabay

Olen viime aikoina pyöritellyt mielessä, mitä kaikkea kehossa ja mielessä tapahtuukaan, kun ihminen ei syö riittävästi. Lähinnä olen pohtinut tätä syömishäiriötä sairastavan näkökulmasta, mutta epäilen, että samankaltaisia reaktioita tapahtuu laajemmaltakin ihmisissä. Pohdintani ovat keskittyneet aivojen toimintaan ja siellä välittäjäaineissa tapahtuviin muutoksiin. Mielenkiintoista on, miten liian vähäinen energiansaanti tarpeeseen nähden saa niitä aikaan.

En tuomitse kenenkään syömisisiä tai elämäntapoja. Seuraan kuitenkin varmasti isolta osin työni virittämillä silmillä tiedostamattakin ihmisten syömisiä. Seuraan niitä joskus myös ihan puhtaasti mielenkiinnosta. Ilokseni huomaan monen syövän esimerkiksi lounaalla peruskotiruokaa kasviksilla, hedelmillä ja leivillä täydennettynä. Harvempi evästää pelkän jogurttipurkin ja voileivän voimin, vielä harvempi puputtaa vain harvaa vihersalaattiannosta raejuustolla.

Vaikka yhden aterian perusteella ei voi päivän kokonaisuudesta sanoa juuri mitään varmaa, vain arvailla, herää minussa surullisuutta pienieväisiä kohtaan. Mietin joskus eikö heillä ole nälkä vai eikö kotona ollut muuta. Meinaavatko he todella pärjätä noin vähällä? Uskon huoleni heräävän ihan perustellusta syistä: edelleen elää se väärä käsitys, että vähän syömällä laihtuu tai istuminen ei kuluta. Toisaalta mieleeni piirtyy myös liian vähäisen päiväsyömisen seuraukset: kovaa nälkää illalla ja runsasta herkuttelua, joita pyritään sitten kompensoimaan seuraavana päivänä minikaloreilla.

Mutta kun ei se toimi niin.

Tulen surulliseksi myös siksi, että ajattelen, kuinka paljon turhaa työtä minisyöjä tekeekään. Kun helpompikin tie olisi. Se riittävän syömisen tie.Tähän mennessä olen oppinut aivojen toiminnasta sen, että reagoimme eri tavalla ruokaan ja saamme eri tavalla ruoasta mielihyvää. Osalla ihmisistä liian vähäinen syöminen lisää entisestään syömisestä saatavaa mielihyvää, osalla ruokaan syntyy suoranaisia himoja, kun riittävää syömistä kartellaan päivästä toiseen. Nämä ihmiset erityisesti hyötyisivät säännöllisestä, värikkäästä ja riittävästä syömisestä tasoittamaan himoja ja niistä seuraavia syyllisyyspaastojaksoja. Ei tarvitsisi turhaan murehtia suklaasta nauttimisesta, kun nautinnot kohtuullistuivat kunnon ruoan syömisen myötä.

Haluaisin myös sanoa heille, että ei se haittaa, vaikka nautit ruoasta enemmän kuin työkaverisi, puolisosi tai naapurisi. Olemme kaikki yksilöitä ja reagoimme eri tavalla eri asioihin. Jos saat tai et saa syömisestä valtavaa nautintoa niin no hätä, tyydytä kuitenkin perustarpeesi kunnon ruoalla ja hae loput nautinnot, mistä haluat. Jos kuulut siihen porukkaan, joka nauttii suunnattomasti ruoasta, eikä mikään muu asia maailmassa voita sitä tunnetta, kun sujautat palan suklaata suuhusi, niin pidä suklaasi. Mutta älä paastoa seuraavana päivänä äläkä syö suklaata nälkääsi. Se olisi suklaan väärinkäyttöä. Syö hyvin aamusta alkaen, ota suklaata aterian päätteeksi ja anna palasten sulaa suuhusi hyvällä omallatunnolla.

Nautinnollista keskiviikko-iltaa!

-Katja