Minä pidän kehostani.

Kuva: Pixabay

Näin ajattelin tänään aamupäivälla ohjatulla jumppatunnilla. Hyvänolon tunne lähti virtaamaan koko kehoon musiikin ensitahtien lähtiessä soimaan. Pysyin rytmissä hyvin mukana ja jaksoin kaikki liikkeet koko tunnin ajan. Olin ylpeä kehostani. Hitto vie, minähän pidän kehostani. 

MINÄ OSAAN!

En ole missin mitoissa eikä minusta ole fitness-kisalavoille. Kehitettäviä kohteita löytyy niin kestävyyden, liikkuvuuden kuin lihaskunnon saralla. En ole paras missään urheilulajissa enkä pysty kaikkeen, mitä haluaisin.  Mutta pystyn tekemään kehollani kuitenkin niitä asioita, joista nautin. Voin kävellä, juosta, pyöräillä ja tanssia. Voin venytellä ja joogata, nostaa painoja ja punnertaa.  Voin harjoitella käsilläseisontaa, leaunvetoa, siltaa tai spagaattia. Voin kantaa kauppakassit ja nousta portaita. Hikoilla tai ottaa iisimmin, fiiliksen mukaan, yksin tai porukassa.

Parasta on se, että aina voin oppia kehostani uutta. Esimerkiksi tänään olin todella tyytyväinen, kun sain pidettyä ajatukseni lapatuessa kahvakuulaosiossa ja tehtyä vatsalihaksia pilateksesta tuttujen oppien mukaisesti jännittämättä samalla niskojani. Olen siis kehittynyt liikkujana aiemmasta. Läpsy minulle!

JUURI MINULLE SOPIVAA LIIKUNTAA AJATUKSELLA

Liikunta ei ole minulle kalorienkulutusta tai pakollinen paha. Se on paitsi kehonhuoltoa myös mielentuuletusta. Kun viime vuonna sain useaan otteeseen kuulla rintarankani huonosta liikkuvuudesta, niskan oikeasta asennosta, keskivartalon hallinnan ja lapatuen merkityksestä on mahtava huomata ajatuksella keskittyvänsä juuri näihin kehitettäviin kohteisiin ja oivaltaa itsekin niiden merkitys. Vähemmän päänsärkyjä, notkeampi ranka ja ryhdikkäämpi olo ovat juuri ne palkinnot, mitä olen hakemassakin.

Toki sen verran kunnianhimoinen olen, että haluan oppia paremmaksi niissä lajeissa, joita teen, eli tavoittelen muutakin kuin arjessa tuntuvaa hyvää oloa, mutta koen olevani oikealla tiellä myös niiden saavuttamisessa. Ajatuksella tehty liike kun menee juuri sinne minne pitääkin ja muovaa kehoa juuri siihen suuntaan, mihin haluankin. 

Joskus haluaisimme kehomme pystyvän asioihin, joihin se ei ongelmitta pysty.  Been there done that. Liikunnassa, kun missään muussakaan, enemmän ei ole enemmän, sen olen itsekin saanut karvaasti kokea. Päinvastoin, joskus vähemmän on enemmän, jos se tehdään ajatuksella. Liikatekeminen myös usein johtaa epätasapainoon muiden tarpeiden, kuten syömisen ja levon, suhteen. Sopivan tasapainon oppii kokeilemalla ja kuulostelemalla kehoaan.

Itse olen oppinut hurjasti kehostani vuosien mittaan paitsi kokeilemalla erilaisia lajeja myös erilaisissa käsittelyissä, kuten hieronnassa. Ulkopuolisen palaute on joskus erittäin tervetullutta, lisäksi erilaisten vaivojen myötä olen oppinut arvostamaan kehoni toimintaa. Kaikki meissä jalkapohjista päänahkaan on jollain tapaa yhteydessä toisiinsa ja siksi oman kehonhuolto ei ole vain pikavenyttelyitä jumppatunnin jälkeen tai puolivuosittaisia hierontoja. 

HUONOTKIN PÄIVÄT KUULUVAT ASIAAN

En suinkaan ole rakastunut kehooni joka päivä. Myös minulla on niitä hetkiä ja päiviä, kun koen kehoni vääränlaiseksi, jäykäksi, turvonneeksi ja näen pääosin niitä kohtia, joihin en ole tyytyväinen. Se ei suinkaan johdu siitä, että kehoni muuttuisi radikaalisti joka päivä, vaan pitkälti mieliala, väsymys, hormonit, vatsantoiminta, nälkä tai liikkumisesta palautumattomuus saavat minut kokemaan itseni epämiellyttäväksi. Peilikuvakin voi vaihdella sen mukaan, millaiset lasit päässä kuljen päivän aikana.

Koen tärkeänä sen, että opin tuntemaan oman kehoni toimintaa, jotta tällaisina ei-niin-ihanina päivinä osaan kohdella itseäni ja kehoani tarpeenmukaisella tavalla. Että syön, lepään ja rauhoitun sen sijaan, että tekisin turhia päätelmiä kehoni tilasta.  Kehon kannalta pahinta on stressaavan tai väsyneen työpäivän jälkeen lähteä vielä nostamaan sykkeitä lenkkipolulle tai pumppaamaan rautaa salille eli lisäämään kehon stressikuormaa, kun keholla on tarve nimenomaan saada stressitasoja alas jollakin sekä mieltä että kehoa rentouttavalla tavalla.

Jos elämässä tuulee kovasti, viisasta on käydä vaikka matolle hetkeksi makaamaan ja pohtia hetki sitä, mitä todella tarvitsen. Jos kireän päänupin hoitokeinona olisi kupillinen kuumaa ja Netlix, kokovartalohieronta, putkirullaus tai kunnon yöunet, on minun parasta tehdä juuri se. Lopputuloksena voi olla seuraavana aamuna virkeämpi, notkeampi, kivuttomampi ja kevyempi keho. Keho, josta on ehkä helpompi pitää. 

KEHONI ON KOTINI

Kehoni ei ole irrallinen osa minusta, vaan minä asun kehossani. Kun pidän huolta tästä asunnostani, myös viihdyn siinä. Tärkeintä ei ole se, miltä näytän, vaan miltä tunnun. Ja siihen voin itse vaikuttaa omilla valinnoillani. Kun syön ja nukun säännöllisesti ja riittävästi, jaksan liikkua ja palautua ja kehityn. Mikäpä on oleillessa kodissa, jossa voin elää kuten haluan, melko vapaasti, realistisin ehdoin toki. Kuten oikeassakin elämässä, kotia on siivottava ja siitä on pidettävä huolta.

Jos siis et ole sinut kehosi kanssa, pohdi, oletko näin tehnyt.  Onko mielesi hyvä vuokralainen? Kannatko vastuuta luustosi, lihastesi ja niveltesi, siis kantavan perusrunkosi,  hyvinvoinnista?  Käytätkö koko keuhkojesi kapasiteettia, tuulettuvatko rakkulasi, virtaavatko nesteesi vapaasti? Entä ruokitko myös kehoasi tarpeeksi ja annatko sille riittävästi lepoa? Ovatko kaikki tarpeesi tasapainossa? 

KUINKA VOI OPPIA PITÄMÄÄN KEHOSTAAN?

Saamieni asiantuntijavinkkien ja omakohtaisten kokemusten perusteella olen päätynyt nykyisiin suosikkitapoihini liikkua. Viime vuotiset päänsäryt muistuttivat kokonaisvaltaisen kehonhuollon merkityksestä, joten venyttelyt, rullailut ja joogaliikkeet ovat tulleet jokapäiväiseen arkeen mukaan. Kannan nyt paremmin vastuuta itsestäni ja hyvinvoinnistani kuin joskus aiemmin. Veikkaan, että se vastuunottaminen on tärkeä osa itsestä pitämistä. Joskus harmittelen, että olisinpa ollut näin viisas jo nuorempana, mutta niinhän se menee, että kantapään kautta oppii parhaiten. Joskus kirjaimellisesti.

Minulla kehostani pitäminen syntyy tiedon ja kokemuksien pohjalta. Olen oivaltanut, mistä keho rakentuu ja miten minä voin sen hyvinvointiin vaikuttaa. Mielestäni tärkeä pointti kehostaan pitämisessä tai sen harjoittelemisessa on  ymmärtää se, ettei ole olemassa täydellistä kehoa. Jokaisessa kehossa on vahvuudet ja heikkoudet. Katsojan ja kokijan mukaan. Vertailu on siten turhaa. Toinen tärkeä pointti on ymmärtää myös se, ettei kehostaan pitämisen sanominen ääneen vaadi 100% tyytyväisyyttä 24/7.

Se, mitä kehosta pitäminen mielestäni sen sijaan vaatii, on oppia tuntemaan itseään ja kehoaan sekä oppia elämään itselleen sopivalla tavalla.  Jos pyrit miellyttämään muita tai vaadit itseltäsi ja keholtasi mahdottomia, on aivan varmaa, ettei onnistumisen kokemuksia kovin helpolla irtoa. Todennäköisesti vietät epämiellyttäviä aikoja kehossasi. Siirrä siis armollinen katse kehoosi ja hyväksy se, mitä näet. Hyvine ja huonoine puolinesi. Hyväksy se, mitä voit muuttaa ja mitä et. Halutessasi voit keskittyä sitten kehittämään kehoasi. Tai sitten voit vain olla juuri se, kuka olet. 

Mutta muista. Kehosta pitämistä ei kukaan tule sinulle tarjoamaan ulkopuolelta. Se on sisäsyntyistä. Se on sinun itse löydettävä.  Onneksi ratkaisun avaimet ovat lähellä. Nimittäin juuri sinussa. 

Näihin tunnelmiin, hyvää viikonloppua!

-Katja