Mustavalkoisuus sopii vain ja ainoastaan sisustukseen ja muotiin
Seurasin viikonloppuna hyvään ja huonoon äitiyteen liittyvää keskustelua Monna treenaa-blogissa. Seuraan Monnaa myös snäpin puolella, joten täysin yllätyksenä palautevyöry, (tai paskamyrsky, jollaiseksi Monna itse sitä kuvaili), jonka Monna jakamaansa snäppiin sai, ei tullut. Silti olen ärsyyntynyt ja jopa ällistynyt moisesta kiusaamisesta, jollaista mielestäni moinen käyttäytyminen on.
Sinälläänhän ilmiö ei ole uusi. Kiusaamista asiasta kuin asiasta on ollut iät ajat niin kaduilla, kouluissa, kodeissa ja työpaikoilla. Netin avulla se vain on levinnyt ja muuttanut muotoaan. En allekirjoita sitä väittämää, että nettiin laitetut blogit, kuvat ja muut materiaalit oikeuttaisivat typerän kommentoinnin. Vähän samaa kategoriaa kuin että vähäpukeinen nainen kerjää raiskatuksi tulemista. Ei oikeuta ei. Ja sananvapauteen on myös turha vedota. Se kun on eri asia kuin toisen loukkaaminen tietoisesti.
Miksi sitten ärsyynnyin?
Viime aikoina opesijaisena ollessani olen ollut salaa ärsyyntynyt pienestä osasta oppilaita, jotka toiminnallaan vievät aikaa ja huomiota pois itse aiheesta. Vievät oppimisen ja opettamisen iloa muilta. Samoin nämä typerät kommentit vievät iloa pois esimerkiksi kyseisen blogin lukijoilta ja snäpin seuraajilta, koska jatkossa materiaali tulee olemaan paljon rajatumpaa pahalta mieleltä itseä suojatakseen. Kuka nyt tarkoituksella haluaa lukea itsestään ja omasta henkilökohtaisesta elämästään haukkuja tuikituntemattomilta?
Mutta ajattelevatko nämä kommentoijat muita? Tuskin. Ajattelevatko he, että heidän vuokseen osa porukkaa jää vaille tärkeitä vinkkejä ja vertaistukea? että osaa oikeasti kiinnostaa? Että osa oikeasti seuraa, koska haluaa ja koska siitä tulee hyvä fiilis?
Tuleekohan heillä pieneenkään mieleen laskea ensin kymmeneen ennen suunsa avaamista tai sormiensa laulamista näppäimillä? Koska itselleni tulee! En reagoi oikopäätä ensimmäiseen fiilikseen, joka herää. Pohdin asiaa hetken ja reagoin sitten, jos on tarpeen. Sen pienen tuumaustuokion aikana mietin mahdollisia syitä ja seurauksia, joita teolla, joka tässä tapauksessa ei edes itseäni koskenut, on. Ja jos olisin ollut sitä mieltä, että haluan tietää tarkemmin, mistä teossa tai sanomisissa oli kyse, olisin KYSYNYT! En olettanut, tulkinnut, kuvitellut, manannut piruja seinille. En jakanut maailmaa mustaan ja valkoiseen, hyvään ja pahaan, vaan pyrkinyt näkemään asiassa useita eri näkökulmia.
Sillä sellaista elämä on. Ei mustaa ja valkoista, vaan aikuisten oikeasti eri sävyjä. Erilaisia tilanteita, erilaisia syitä, seurauksia, mahdollisuuksia ja toimintatapoja. Ei oikeaa ja väärää, vaan erilaisuutta, joka mahtuu hyvin mukaan ja täysin ok.
Kirjoitin tämän postauksen, koska jos jotakin asiaa ihmisissä inhoan niin mustavalkoisuutta. Rakas joulupukki, voisitko poistaa edes kokeeksi ensi vuodelta mustavalko-ajattelun ihmisten aivoista ja tuoda sen tilalle suvaitsevaisuutta? Koska sitä me todella tarvitsisimme.
-Katja