Näitä asioita kaipaan ravitsemuskeskusteluun

Tällä viikolla oli Yle1:llä keskiviikkona 19.4 Prisma Studiossa erittäin asialliset keskustelut mm. rasvasta ja sokerista, suomalaisista ravitsemussuosituksista ja riittävästä päivittäisestä kasvisten käyttömäärästä. Ohjelmassa tuotiin esille juuri niitä asioita, joita itsekin peräänkuulutan, kun ravitsemusasioista yleisesti puhutaan. 

  • Kokonaisuuksien hahmottaminen:  Kun tarkastellaan syömisiä tai yksittäistä ruokaa tai yksittäistä ravintoainetta, sen irrottaminen muista yhteyksistään on vaikeaa. Niin tutkimusmielessäkin. Siksi on pidettävä maalaisjärkeä mukana, kun uutisissa nostetaan ruokaan liittyviä asioita esille. Esimerkiksi terveyteen ja yleiseen hyvinvointiin vaikuttavat muutkin asiat kuin vain tietty ravintoaine tai tuote, myös esim. liikuntatottumuksilla, unella, ihmissuhteilla ja elimistön toiminnalla on vaikutuksensa. 

 

  • Yksittäinen tutkimus ei riitä kaatamaan useiden tutkimusten näyttöä: Vaikka kuinka vaikutusvaltaiselta kuulostava tutkija tai yliopisto olisivat havainneet miten hienoilta tai huonoilta kuulostavia tuloksia tahansa, ei esimerkiksi väestötasolle suunnattuja ravitsemussuosituksia voida muuttaa sen perusteella. Tarvitaan vankempaa näyttöä ja toistettuja tutkimuksia. Yksittäinen tutkimus saattaa herättää uusia ajatuksia, joita voidaan tutkia eteenpäin, mutta eipä juuri muuta. Tämä on myös iso turvallisuus- ja luottamuskysymys: onko oikein laajentaa esimerkiksi kaikkiin suomalaisiin sellasista tutkimustietoa, josta on näyttöä esimerkiksi vain muutaman kuukauden ajalta tai vain pienellä porukalla tehtynä? Itse mieluummin odotan ja kuulen asiasta tarkemmin.

 

  • Ravitsemussuositukset eivät seuraa trendejä: Onneksi! Kuinka tuulista meillä olisikaan, jos joka kerta, kun uusi villitys iskee, sitä suositeltaisiin kaikkien kokeiltavaksi? Trendit tulevat ja menevät, ja vasta jälkikäteen niistä saadaan tarpeeksi tietoa mahdollisista hyödyistä ja haitoista. Esimerkiksi suomalaiset ravitsemussuositukset seuraavat Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia, joita on laatimassa yli 100 tieteen asiantuntijaa. Ei mikään kevyt kenttätyö siis...

 

  • Ravitsemussuositukset on tarkoitettu useimmille, EI kaikille: Yksittäisten ihmisten kohdalla on suurta eroavuutta esimerkiksi elimistön toiminnassa puhumattakaan elintavoista. Siksi suosituksia ei ole tarkoitettu suoraan noudatettavaksi yksilötasolla. Suosituksissa ei ole automaattisesti vika, jos joku asia ei sovi yhdelle ihmiselle. 

 

  • Keskiverto suomalainen syö ALLE 500 g kasviksia päivässä: Miten heitä autettaisiin? Kun kasvisten lisäämisestä entistä enemmän puhutaan, ja toisaalta hyvä niin, on tärkeää pitää mielessä, että isolle osalle suomalaisista EI ole helppoa tai tuttua noudattaa lautasmallia, surauttaa vihersmoothieita, napostella porkkanoita ja kuljettaa parsakaalta eväsrasiassa. Suosituksissa ideana on myös sellaisen ruokavalion koostaminen, joka olisi mahdollista ja joka edes jonkin verran auttaisi pysymään terveenä. Omassa työssäni tämä on hyvin esillä: joskus tehdään kovasti töitä, että saadaan edes se 1 hedelmä ja kasviksia leivälle toteutumaan päivittäin.  Eli aina se enemmän ei ole enemmän, jos perusasiatkaan eivät ole olleet kunnossa.

 

  • Miten syödään, eikä mitä syödään: Kaiken maidon, gluteenin, rasvan ja sokerin terrorisoimispuheissa unohdetaan se, miksi syömme ja miten syömme. Kun verrataan vaikkapa eri maiden ruokakulttuureja keskenään ja yritetään matkia vaikkapa Välimeren tyyliä pysyä terveenä, on hyvä muistaa, että nykyinen evästelykulttuuri ja yksinsyöminen ei ole samanlaista muualla. Siinä missä meillä vedetään perskännit viikonloppuisin, nauttitaan vaikkapa Espanjassa lasillinen lounaan yhteydessä päivittäin. Siinä missä me hotkimme lounaan tai korvaamme sen nopeilla eväsleivillä, mennään Espanjassa siestan aikoihin kotiin syömään yhdessä perheen kanssa. Jos poistamme kaiken "pahan" ja korvaamme sen "hyvällä" emme välttämättä saavuta sitä, mitä haemme, jos emme osaa syödä niitä ruokia hyvällä omallatunnolla nauttien ja kohtuumäärissä. Ja muistutan vielä kokonaisuudesta: vatsavaivojen ja iho-ongelmien syynä voi olla myös huonosti nukutut yöt, jatkuva stressi ja suuret vaatimukset itseä kohtaan. Ja mitähän mielihyvän puuttuminen tekee ihmiselle? 

 

  • Rajoitteiden sijaan laitetaan elimistö työhön: Annetaan kehollemme pureksittavaa ja värikästä ruokaa aamusta alkaen alkaen sen sijaan, että keskitytään siihen, mitä emme saa syödä. Ruoan poistamisen sijaan nimittäin esimerkiksi laiskaa aineenvaihduntaa auttaa syömisten lisääminen. 

 

  • Syömisen ei kuulu olla kokopäivätyötä (ellei tee töitä ravitsemuksen alalla): Jos syöminen alkaa tuntua liian vaikealta, ollaan menty metsään ja pahasti. Hyvinvointia voidaan tavoitella erilaisin keinoin, sitä varten ei tarvitse jättää leipiä, jogurtteja ja valmisruokia turhaan pois. Tottakai liiallisissa määrin mikä tahansa on turmioksi, mutta ilman selkeitä syitä ja todettuja oireita, joissa mikään muu kuin tietyn ruoan välttäminen ei auta, en lähtisi syömisiä rajaamaan. Syömisen kuuluu olla luonnollinen ja tärkeä, muttei elintärkeä osa päivää. Siinä vaiheessa, kun kaupassakäynti ja ruoanlaitto muodostuvat matemaattisiksi yhtälöiksi, on aika puhaltaa peli poikki. Sitä paitsi syömisten rajaaminen lisää riskiä häiriintyneeseen syömiseen, säästöliekkitilan muodostumiselle, ahminnalle ja nyrpeälle naamalle. Ilon puuttuminen syömisistä on nimittäin aika iso rikos itseä kohtaan.

 

Nämä nyt ainakin ruoasta puhuttaessa oikaisisin heti, jos vain se itsestäni olisi kiinni :) Suosittelen katsomaan kyseisen ohjelmanpätkän, se löytyy täältä. Kuulen lisäksi mielelläni, millaiset asiat siellä ruudun toisella puolella ravitsemuskeskustelussa ärsyttävät?

-Katja

 

Kuva: VRN, Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Hyvä postaus! Mua ärsyttää (maallikoiden) ravitsemuskeskusteluissa etenkin täydellisyyden tavoittelu ja ajatus siitä, että superhifistelevä ruokavalio korjaisi kaikki ongelmat. Monesti hehkutetaan vain sitä, kuinka raakasmoothiebowlvegaanipaleodieetti saa olon niiiin energiseksi ja sivuutetaan kokonaan se, että yleensä pienetkin muutokset rutinoituneeseen ruokavalioon ovat pirun kovan työn takana.

Katja Mäkelä

Totta! Ja itseä ärsyttää taas se, että yhtä muutosta korostetaan esim. smoothien juomista/syömistä aamusta ja annetaan pisteet sille yhdelle muutokselle, kun tosiasiassa moni asia saattaa samalla muuttua, esim. aamupalan syöminen ylipäätään! Itseä myös kiinnostaa tietää, kuinka kauan tietyn megasuperhyperdieetin noudattaminen onnistuu, koska kuten sanoit, muutokset ja varsinkin pysyvät sellaiset, ovat työn takana. Kauanko työtä jaksaa tehdä on mielestäni se olennaisin kysymys, kun muutoksia mietitään. 

Kommentoi