Onx pakko käydä salilla, jos ei taho?

Pidän liikunnasta. Olen aina pitänyt. Olen tottunut hyötyliikkumaan jo lapsesta pitäen. On tullut ulkoilutettua koiraa, käveltyä tai pyöräiltyä kouluun, kauppaan tai kaverin luokse. Olen pärjännyt vähintään ihan ok koulun liikuntatunneilla. Lajit, joissa piti juosta, olivat vahvuuksiani. Lajit, joissa tarvittiin nopeutta. Tarkkuus tai tekniikka olivat sitten eri asioita. Opin pelaamaan jalkapalloa vasta aikuisiällä. 

En ole koskaan harrastanut mitään tiettyä kovin pitkää aikaa. Sen sijaan olen ollut kiinnostunut erilaisista jutuista, kuten tanssista, tenniksestä, voimistelusta ja luistelusta.  Olin kymmenen hujakoilla, kun innostuin ringetestä. Noin 12-13- v, kun innostuin taitoluistelusta. Kumpaakaan lajia en ole voinut harrastaa, koska siihen aikaan niitä ei kotipaikkakunnallani ollut. Otin tuon vahingon takaisin muuttaessani Kokkolaan töiden perässä. Sattumalta huomasin lehti-ilmoituksen aikuisluistelusta ja näin minustakin tuli taitoluistinten iloinen omistaja. Tanssi lähti matkaani lukio-ikäisenä ja se on pysynyt matkan varrella pisimpään, epäsäännöllisen säännöllisinä tunneilla käymisinä. Juoksuinto alkoi opiskeluaikoina ja kuoli Kokkolaan muuttaessa.  Kai liian tasaista tälläiselle vaihtelunhaluiselle tyypille. Cross-fit on myös tullut kokeiltua, samoin perusLesMillsit. 

Kuntosali on vilahdellut matkan varrella välillä mukana, mutta paria viikkoa pidempään en intensiivisesti jaksa saleilusta innostua. En, vaikka kuinka olen yrittänyt. Nytkin omistan salijäsenyyden ja Kuopioon muuttamisen jälkeen olen vakavasti harkinnut sen lopettamista. En vain saa siitä sitä, mitä liikkumiselta haen. En, vaikka tiedän tarvitsevani lihaskuntoa, vahvempaa yläselkää ja keskivartaloa selkävaivoja ehkäisemään. Hetken aikaa voimankasvu jaksaa kiinnostaa, sitten enää ei. Ei auta, vaikka kuinka perustelisin itselleni salilla käymisen helppoutta, edullisuutta (Fitness24Seven), monipuolisuutta ja kätevyyttä (näitä saleja kun löytyy ympäri Suomea ja ne ovat kaikki käytössä yhdellä jäsenkortilla). 

Motivoidun hetkeksi muista sali-intoilijoista. Mutta vain hetkeksi. En tunnu saavan niitä kiksejä, mitä he hehkuttavat. Minä saan jumin kropan ja vaillejääneen olon. Minulle sali on suorittamisen paikka. Kun menen salille, mietin jo kohta poislähtöä. Että se siitä liikkumisen rentouttavuudesta. Toki salilla saa ajatuksia pois kuormittavista asioista. Mutta kotiin mentyäni en hihku ilosta ja ole superendorfiineissä. Olen vain onnellinen, että olen taas kerran saanut viikottaisen suoritteen pois alta. 

Täällä Kuopiossa olen käynyt vasta kerran salilla, vaikka muutosta on jo kohta kuukausi. Voisin sanoa, etten ole ehtinyt, mutten sano, koska se olisi valhe. Oikeasti en halua mennä sinne. Ja viime kertaisen käynnin jälkeen haluan vielä vähemmän. En viihtynyt tippaakaan Kuopion Fitness24Sevenillä. Onneksi kuukausimaksu on alhainen,  niin ei tarvitse kantaa huolta käyttämättä jättämistä, mutta samalla olen miettinyt ylipäätään salikortin järkevyyttä. Eiköhän se into olisi syttynyt tässä vuosien aikana, jos olisi syttyäkseen.

Luulen, että olennainen puuttuva palanen saleilussa on jatkuva liike, sillä se yhdistää mukavaksi kokemiani lajeja. En saa itsestäni irti sitä potentiaalia, sitä iloa ja intoa, sitä kapasiteettia, jota kropassani on. Jään tietyllä tapaa kiinni. Kirjaimellisesti, kun ottaa huomioon nyt lukossa olevat niveleni ja lihakseni. Kun vielä liikkumisesta ei nauti, se jää tekemättä säännöllisesti ja kroppa jumiutuu entisestään. Myös tietynlainen tavoitteellisuus on asia, jota liikkumisessa vierastan ja jonka salimaailmaan vahvasti liitän. Tottakai kehitystä toivon, mutta jos käyn salilla vain kehityksen toivossa, aloitan kyllä väärästä päästä. 

 Haluan liikkua ja tykkään liikkua, mutta sali ei ole minulle oikea paikka sitä varten. Sen sijaan nautin kävelyistä, pyöräilystä, joogasta ja tanssista. Näissä syke nousee mielekkään tekemisen ohessa ja kunto kohenee kuin huomaamatta. Koska tiedän selkänikin näistä pitävän, olen päättänyt lopettaa salikortin ja hankkia tilalle kortin, joka mahdollistaa minulle säännöllisesti sitä, mistä nautin ja mistä kehoni hyötyy. Mistä ne löydän, en vielä tiedä. Sitä ennen nautin raikkaista talvimaisemista ja venyttelyhetkistä salkkareita katsellessa. Kehoa ja samalla mieltä avaten :)

Hyvää alkanutta viikkoa!

-Katja

Kuva: Pixabay