Kun majoneesin epäterveellisyysmyyttiä on nyt purettu, on aika purkaa muitakin tuttuihin ruokiin liittyviä myyttejä. Seuraavana hampurilainen. 

Ketjupaikkojen tarjoamia hampurilaisia on Suomessa vastustettu epäterveellisinä ja runsaan pakkausjätteen määrän vuoksi leimattu roskaruoaksi jo 70-80-luvulta lähtien. Ensimmäinen McDonal’s avattiin Tampereelle -84, sitä ennen mm. Carrols tarjosi amerikanherkkuja. Mutta tiesittekö, että hampurilainen on alunperin syntynyt kerrosleivän ideasta. Kun hampurilainen puretaan osiin saadaankin 2 leipäpalaa, pihvi, ehkä juustoa ja kasviksia ja erilaisia maustekastikkeita kuten ketsuppia ja majoneesia. Yksinkertaisimmillaan tämä ilmiöksi kehittynyt ruokalaji on siis ruokaisa voileipä.

Tältä näkökannalta vertaus vaikkapa perunoihin ja lihakastikkeeseen ei ole enää kaukana. Mikä hampurilaisesta sitten tekee niin syntisen?

Hampurilaisketjujen ravintosisältötietoja tsekatessani ei Mäkin perushampurilainen pihvillä ja ketsupilla juuri erotu kotona tehdystä versiosta (vertailu Finelin tietoihin). Juustohampurilainenkin pärjää vielä kotiversiolle. Majoneesiversio, joita esim. Hesburgerissa on, taas sisältää hieman enemmän rasvaa. Mutta suosituin hampurilainen ei Hesburgerin ja McDonald’sin mukaan ole perusversio, vaan kerroshampurilainen, siis sämpylä, jonka välissä on kaksi naudanlihapihviä, cheddarjuustoa, kasviksia ja majoneesia tai muuta kastiketta.

Siinä ravintoainearvot lähenevät kunnon aterian luokkaa hiilihydraattien, rasvan ja proteiinin ja energiamäärän osalta. Kuidun määrä on vähäinen vaaleasta leivästä johtuen ja kyllä ne mainoskuvissa sisältävät enemmän kasviksia kuin todellisissa versioissa. Täydentämällä kasviksilla ja halutessa vaihtamalla leivän tummempaan versioon ravintoainearvot parantuvat heti. Tosin edelleen suolamäärät ovat kovat! Miltei puolet saantisuosituksesta saadaan täyteen yhdestä hampurilaisesta ja se on kyllä paljon se. 

Tarkkoja lukuja en tiedä, mutta veikkaampa että hampurilaisia syödään vähintään yhtä usein aterioina kuin ilman. Hyvää on, että useassa laikassa on on valittavana miniporkkanat tai minisalaatti ranskalaisten vaihtoehtona, sillä esimerkiksi suolansaanti nousee todella suureksi ranskalaisilla. Ranskalaisilla suolamäärä ainakin oman kokemuksen mukaan vaihtelee todella paljon tekijästä riippuen ja janon määrä on joka tapauksessa syömisen jälkeen kova. 

Eihän tämä yksittäisinä kertoina haittaa. Satunnaisesti itsensä ylisuolaaminen tai ähkyyn syöminen ei ketään tapa ja jos niin haluaa tehdä, niin go for it. Enemmän olenkin huolissani säännöllisistä vierailijoista ja varsinkin kasvavista nuorista, joiden makutottumuksia nämä paikat saattavat omalta osaltaan muovata. Miten maistuu peruskoti- tai kouluruoka saatikka kasvikset, kun oma suu napsaa mieluummin rasvaisen ja suolaisen suuntaan? Veikkaampa, että huonosti. Onko vika siis kouluruoassa, jos ruokailutottumukset on johdateltu väärään suuntaan? 

Verrattuna kotona tehtyyn kerrosleipäversioon voidaan helpostikin pihistellä suolassa ja lisätä ruokaisuutta ilman majoneesiläjiä, joista ainakin minun mielestäni on pelkästään haittaa hampurilaista syödessä. Ehkä niillä yritetään peittää jotakin?  Iso osa majoneesista kun jää käärepapereihin (ja allekirjoittaneella usein myös tarjottimelle tai vaatteille…). Vähemmälläkin kastikkeella siis pärjää. Sen sijaan tuoreita kasviksia ja makua leipiin ja vähemmän suolaa pihveihin usein kaipaan. En niinkään ravintoainemielessä, vaan makusyistä.

Mielestäni hyvän kerrosleivän idea on pilattu huonoilla tai huonosti valmistetuilla raaka-aineilla. Mieluusti syönkin siksi hampurilaiseni kunnon ravintoloissa tai teen itse. Suosikkini on kana-vuohenjuustohampurilainen itsetehdyllä paholaisenhillolla. Voin kertoa, että makua on ja syömisestä jää hyvä fiilis, mitä ei aina voi sanoa hampurilaisketjujen hampurilaisista.

Uskallan väittää, että samoilla energiamäärillä, mitä kerroshampurilaisesta saa ja mitä ylipäätään ateriasta saadaan, voidaan valmistaa hyvälaatuinen, maukas ja ruokaisa hampurilainen. Tällöin olennaista on valita kunnon raaka-aineet: 100% lihaiset pihvit kanasta tai punaisesta lihasta, maustaa ne maltilla, lisätä makua kohtuudella lorautetuilla maustekastikkeilla ja halutessa sujauttaa joukkoon siivu juustoa. Ei tarvita 3.leipää kerrokseksi pihvien väliin, kasviksia sen sijaan sisään tai kylkeen senkin edestä. 

Ja jos vielä nälkää jää, voi napostella muutamat perunasta tai bataatista ja juureksista tehdyt ranskalaiset, suolata ne maltilla ja syödä vain siihen asti, kun oma kylläisyys antaa myöten. Ei tarvitse ahtaa koko annosta vain siksi, kun halvalla sai. Ja takuulla janottaa vähemmän. 

Se, mitä haluan kuitenkin painottaa, ei ole suinkaan hampurilaisten energia- tai ravintoainemäärät, vaan huomio hampurilaisen maineeseen. Kuten majoneesin kohdallakin, alkuperäinen idea ei ole ollut suolapommi ja vähävärinen papereihin kuihtunut lyttyinen leipäkasa. Jos eivät hampurilaisketjut tätä ideaa jaksa arvostaa, arvostetaan me kotikeittiöissä. Tehdään itse hampurilaisia niistä ainesosista joita haluamme, niillä täytteillä, joilla haluamme ja nautitaan hyvällä omallatunnolla lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi… äh, mille aterialle tahansa! Käärepapereita ei tarvita, vaan napataan se reilusti käteen tai paloitellaan sieviin suupaloihin lautasella. Kuten kuvista näette, aika näyttäviä ja kaikkea muuta kuin epäterveellisiä aterioita hampurilaisesta saa aikaan. Väreistäkin sen jo näkee 🙂

Ei se ole hampurilaisen vika, että se on matkalla rähjääntynyt ja roskien alle hautautunut. Nostetaan hampurilaiset, tai ruokaisat kerrosleivät, kunniaan! Tämän idea on ymmärtänyt Friends & Brgrs, alunperin Pietarsaaresta lähtöisin oleva hampurilaisketju, jossa hampurilaissämpylät ja ranskalaiset ovat itsetehtyjä, annoskoot juuri sopivia aterioinakin ja pihvit maistuvia ilman tönkkösuolausta. Ehdottomasti 10 arvoinen paikka! 

Hyvää sunnuntai-iltaa!

-Katja

Lähteinä käytetty: McDonald’s.fi, Hesburger.fi, Fineli.fi, yle.fi (Elävä arkisto)