Kuinka paljon kaloreita tai sokereita on banaanissa?

banana-1810129_1920.jpg

Kuva: Pixabay

Iltasanomat uutisoi tällä viikolla niksistä, jolla banaanin saa säilymään hyvänä pidempään. Niksin esittelyn ohella artikkelissa muistettiin ottaa esille myös tämän ihanan keltaisen hedelmän sokeri- ja kalorimäärät. Onneksi, koska mitä olisikaan tapahtunut, jos kansalaisia ei olisi näistä lukemista sivistetty?

Ööh, enpä tiedä. Olisiko vaikkapa hyvällä omallatunnolla nautittuja eväshetkiä tai parempaa palautumista liikkumisen jälkeen?

Sillä mitä ihmettä tavallinen banaaninpurija tekee näillä tiedoilla? Mitä muuta tapahtuu kuin turhaa kalorien ja syömisten kyttäämistä, vääristä lähteistä sokerimäärien karsimista ja hyvän ja helpon mukanakulkevan evään menettämistä? Sitä samaa, mitä jo nyt tehdään ihan liikaa ja ihan liian usein. 

Artikkelissa toki kerrottiin myös banaanin terveysvaikutuksista, kuten aivoille, hermostolle, lihaksistolle ja vastustuskyvylle tärkeistä vitamiineista ja kivennäisaineista, ja mainittiin, että proteiinia siinä ei ole. Jäinkin miettimään, mitä tapahtuisi, jos artikkelissa olisikin tuotu esille vain nämä myönteiset puolet? Syntyisikö Suomeen suuri banaanivaje, kun ihmiset ryntäisivät kauppoihin hamstraamaan tätä kultaista tehopakkausta? Mussuttaisivatko suomalaiset vastaedes pelkkää banaania, jonka jälkeen räjähtäisi suuri sokeripommi Suomen ilmatilan yllä? Korvaisivatko ihmiset jatkossa pihvinsä paistetuilla banaanisiivuilla?

Epäilen.

Jos joku vielä miettii, miksi suomalaisten ravitsemuskäsitys on vinksahtanut väärille urille ja painottunut vääriin asioihin, niin eipä tarvitse miettiä enää. Artikkelista saa kukanenkin poimia itselleen, mitä tietoa haluaa, mutta tuskin kenellekään jää epäselväksi, että sokeriaspekti välttämättä haluttiin tuoda esille. Onhan se liiallinen sokerinsyönti toki huono juttu, mutta onko muka banaanista peräisin? 

Minun villi (tai vähemmän villi) veikkaukseni on, että sokerinsaanti on runsasta juuri siksi, että kartetaan banaaneja tai muita ihan tavallisia ruokia. Pelätään turhaan syömistä, lasketaan kaloreita liian alhaisin tavoiteluvuin ja ajatellaan ruokia määrinä ja luokituksina sen sijaan, että syötäisiin ruokaa riittävästi, värikkäästi ja oman maun mukaisesti. Koska oikeasti näissä jälkimmäisissä on se ongelma.

Jos joku kysyisi minulta, kannattaako banaania syödä, niin vastaisin vahvasti kyllä. Kehuisin sen loistavaa makua, helppokäyttöisyyttä, monipuolista ravitsemuksellista antia, yleistä sopivuutta vatsavaivaisellekin ja suosittelisin yhdeksi hedelmävaihtoehdoksi Ei, proteiinia siinä ei ole eikä tarvitsekaan olla. Kyllä, se on pitkälti hiilihydraattia, mutta hyvä niin, koska niillä se kroppa pyörii, toimii ja palautuu. Anna sisältää vaan sokeria, kyllä ne ongelmat liiallisen sokerinsaannin osalta ovat ihan muualla kuin banaaninsyömisessä. 

Ja kun minulta kysytään, kuinka paljon kaloreita tai sokereita banaanissa on, vastaan, ettei sillä ole mitään väliä. Väliä on kokonaisuudella, mitä syödään päivän ja päivien aikana. Saatan kysyä vastakysymyksenä, mihin tätä tietoa tarvitaan? Mielestäni tällaisia asioita ei kuulu perusruokailijan miettiä. Ja jos mietitään, on käsillä sen verran isommat ongelmat syömisessä ettei niitä vielä edes parilla banaanilla kuitata.

Hyvää alkanutta viikkoa! Ottakaahan banaania matkalle mukaan ja vältätte näin turhat kiukkunälät työ- tai koulupäivän jälkeen 🙂

-Katja

Hyvinvointi Liikunta Terveys Uutiset ja yhteiskunta

Kyllä aikuisetkin tarvitsevat satuja

Kävin juuri katsomassa Finnkinon elokuvateatterissa 3D-versiona iki-ihanan Disneyklassikon Kaunottaresta ja Hirviöstä, Beauty and the Beastin. Olotila on häkeltyneen onnellinen, en taida vieläkään olla laskeutunut maanpinnalle kokoaan. Ja hyvä niin. Tällaista taianomaista olotilaa olen tainnut jo pitkään kaivata kaikkien aikuisen elämään kuuluvia velvollisuuksia ja ikävyyksiä tasapainottamaan.

Tämä musikaalielokuva imaisi mukaansa heti alkusekunneilta ja piti otteessaan loppuun asti. Reilun kahden tunnin ajan sain kokea paluun noin yli parinkymmenen vuoden taakse tuttujen laulujen säestämänä. Sain tuntea jälleen pikku-Katjan lapsuudenuskoa hyvään maailmaan, jossa rakkaus voittaa kaikki esteet. Maailmaan, jossa rohkeus ja päämäärätietoisuus palkitaan. Maailmaan, jossa erilaisuudesta huolimatta kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia. 

Hyvän elokuvan tunnusmerkit perustuvat tunteiden herättämiseen. Jos elokuva onnistuu sekä itkettämään, että naurattamaan, on se todella suosituksien arvoinen. Beauty and the Beast teki sen ja jätti jälkeensä muistutuksen siitä, että aikuisetkin tarvitsevat satuja. Tarinoita uskosta, toivosta ja rakkaudesta kiireen, sote-uudistuksien, sisäilmaongelmien, rahahuolien, työttömyyden, parisuhdeongelmien ja murheellisten uutisien keskellä. Kaunottaria, kulkureita, hirviöitä, pocahontaksia ja leijonakuninkaita, jotka nostavat esille sen meissä asuvan pienen lapsen, joka sulkee levollisena silmänsä iltaisin ja uskoo parempaan huomiseen. 

Minulla onkin nyt vain yksi pyyntö. Tehkää lisää Disney-satuja aikuisille. Menisin mielelläni katsomaan niitä ja tankkamaan itseeni duurisävelmiä ja sateenkaaria. Sillä niistä on välillä puutetta.

”Vanha taru on täynnä elämää. Taaskin ystävät tunteen löytävät, sulaa kylmä jää.”’

Tähän ihanaan tunnelmaa,

-Katja

Suhteet Oma elämä Mieli Suosittelen