Kuva: Pixabay

Pidän tärkeänä arjen sujuvuutta, sitä kun elämme suurimman osan ajasta. Omaan arkeeni olennaisina osina kuuluvat tällä hetkellä työ, nukkuminen, kaupassakäynti, ruoanlaitto, kodinhoito, pyykinpesu ja Netflix. Uutena palasena on tullut mukaan säntillisempi kehonhuolto iltaisin tv:tä samalla katsellen ja harrastuksia yritän saada mukaan edes vähän mahtumaan. Uusi arkeni ei vielä vastaa sitä, mitä minulla oli ennen paikkakunnan vaihtoa, mutta hiljalleen se alkaa näyttää minulta. 

Minun arkeni kulmakiviä ovat riittävä uni, syöminen, liikkuminen ja mielekäs työ. Kun ne ovat balanssissa, voin hyvin. Itsestäänselvää tai helppoa tämän kombination ylläpitäminen ei suinkaan ole. Teen tietoisesti töitä päivittäin sen eteen, sillä sen vaikutukset hyvinvointiini ovat niin selkeät. Välillä tasapaino horjuu erilaisista syistä. Joskus vaan haluan valvoa ja katsoa hyvää sarjaa ottaen samalla tietoisen riskin olla väsyneempi seuraavana päivänä. Joskus valitsen mieluummin sohvan ulkoilun sijaan. Joskus syön yksipuolisempaa ruokaa. Tämänkaltainen joustaminen ei kuitenkaan ole pysyvä olotila ja siksi balanssin palautuminen on suhteellisen helppoa. Joskus balanssi pysyy nimenomaan poikkeuksilla yllä, mieli kun kaipaa vaihtelua. 

Vaikka itse pidänkin tärkeänä arjen hallintaa, joskus jopa itsestäänselvänä, tiedän, ettei sitä kaikille todellakaan ole.  Minä voin aikalailla keskittyä omaan itseeni tällä hetkellä. Työssäni kohtaan paljon oman hyvinvoinnin sivuuttamista muiden tarpeiden tieltä. Viimeisillä voimavaroilla yritetään pitää kuosissa omat perustarpeet yleensä huonoin tai kestämättömin lopputuloksin. Kohtaan väsyneitä, masentuneita ja yksinäisiä naisia ja miehiä, jotka toivovat muutosta, mutta eivät sitä ole pikadieeteistä tai kuntokuureista löytäneet. Eikä ihme, vastaukset arjen kaaosmaisuuteen kun harvoin löytyvät kaurapuurosta.

Mielestäni tärkein osa hyvää arkea on oman itsensä arvostaminen, omien tarpeiden tunteminen ja kuunteleminen. Kun käytössä on x määrä rahaa, aikaa ja muita resursseja, on pitäydyttävä tässä budjetissa. Mielemme on tuhlaavaa sorttia, se haluaisi tehdä kaikkea taivaan ja maan väliltä, mahdollisimman nopeasti ja tuloksellisesti. Mielemme ei aina muista pysyä aitojen sisällä, vaan se pyrkii säännöllisin väliajoin ulos hyppelemään ja humputtelemaan. Jos kuuntelemme mieltämme tässä vaiheessa, olemme aika nopeasti ongelmissa, sillä kenenkään elämä ei voi olla yhtä nousukiitoa aamusta iltaan, viikosta ja vuodesta toiseen. Ei. Jokaisella on käytettävissä 24 h, josta noin kolmasosa tulisi käyttää palauttavaan uneen ja loppuosasta käydä töissä, opiskella, harrastaa, syödä, tavata ystäviä, lapsia, puolisoa, antaa aikaa itselle ja muille tiettyjen velvollisuuksien, vastuuksien ja oikeuksien puitteissa. Kullakin ihmisellä tuo 2/3 vaihtelee sisällöllisesti, mutta yksi asia ei muutu: perustarpeemme odottavat täyttymistään.  Keho kaipaa ruokansa, liikkeensä, virikkeensä ja kosketuksensa.

Jos jossain olen nyt kolmikymppisenä hyvä, niin omien rajojeni tunnistamisessa ja kunnioittamisessa. Tiedän paremmin, mitä osaan, mitä voin ja mitä en voi tehdä. Tiedän, mihin pystyn ja mihin voin pystyä, jos oikein harjoittelen. Minusta on tullut parempi pitämään itseni puolia. Suojelemaan myös itseäni itseltäni. Selviydyn paremmin muutoksista väsyttämättä itseäni kokonaan. Osaan antaa aikaa itselleni ja sopeutumiselleni uuteen. Tekemään mielummin vähän kerrallaan, hätäilemättä ja turhaa stressiä välttäen. Se ei toki tarkoita sitä, ettenkö koskaan väsy tai stressaannu. Se tarkoittaa pikemminkin sitä, että selviydyn niistä aiempaa paremmin, vähemmin vaurioin. Tästä merkittävänä todisteena pidän sairastalun vähentymistä muutaman vuoden aikana. Perusflunssakaan ei ole saanut minua kouriinsa enää yhtä vahvasti kuin ennen. Saatikka, että flunssat pitkittyivät. Toki selityksiä voi olla muitakin, mutta itse ajattelen sen kertovan oppimisesta elämään omassa kehossa, oman kehon ja mielen kanssa, sopusointuisemmin. 

Kun muutto Kuopioon lähestyi, sovin itseni kanssa kuukauden sopeutumisjaksosta. Helmikuun aikana luon tärkeimmät arkikuviot kuntoon. Omaksi ilokseni voi kertoa onnistuneeni tavoitteessani, joka oli tärkeää siksi, että välttyisin ylimääräiseltä sstressaantumiselta arkirutiinien muuttumisesta ja saisin keskittyä uuden työn opettelemiseen. Tavoitteen ansiosta sain itselleni mielenrauhaa. Viikottain olen palautellut entisen arkeni palasia. Täm oli erittäin toimiva systeemi, sillä säästin näin voimavaroja olennaisiin asioihin ja hiljalleen uuden arjen muotoutuessa voimavaroja alkoi vapautua uusia kuntoonlaitettavia asioita varten.

Ensimmäinen viikko meni lähinnä tavaroiden hankkimisessa ja kodin laittamisessa asumiskuntoiseksi.  Syömiset olivat yksinkertaisia, uni suuriniirtein riittävää ja liikkumista tapahtui lähinnä kaupoissa. Toisella viikolla pääsin jo pesemään pyykkiä, ulkoilemaan ja monipuolistamaan syömisiä. Kolmannella viikolla unirytmit tarkentuivat, liikkuminen säännöllistyi ja ruokapolitiikalle löytyi oma paikkansa.  Tämän neljännen viikon agendalla on ollut paikallisen kierrätyksen opettelu (poikkeaa Kokkolan systeemistä) ja kevyt kämpän siivoaminen. Vapaa-aikaa on alkanut jäämään joustavampaan tekemiseen. Huomaan tämän vapauden ajattelussa. Olen luovempi ja saan hoidettua pikkuasioita helpommin. Vielä listalla on joitain juttuja hoidettavaksi, mutta suurin osa on järjestetty. Mielekkäät harrastukset vielä odottavat löytymistään, mutta ne eivät alkuperäiseen helmikuun suunnitelmaan kuuluneetkaan. Ehkä maaliskuun jälkeen voin kertoa niistä paremmin 🙂

Eihän elämä koskaan ole valmis, joten aina samalla kaavalla toimivaa arkea ei ole edes järkevää tavoitella.  Arjen hallinta ei ole samaa kuin arjen kontrollointi. Kulunut kuukausi on opettanut minulle nöyryyttä muutosta ja sen herättämiä ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita kohtaan. Koen helpommaksi samaistua muutoksen tekemisen haasteisiin kiireisen tai muuten kuormittavan arjen pyörteissä. Samalla ajatukseni pienien muutoksien tekemisestä kerrallaan vahvistui. Pidemmän aikavälin tavoitteet paloiteltuina pieniin välitavoitteisiin ja itselleen ajan antaminen tulosten saamisessa ovat erittäin tärkeitä uusien asioiden omaksumisessa, muutosten pysyvyydessä ja linkittämisessä automaattisiksi osasiksi arkirutiineja. 

Arkea pitää rakastaa, mutta jotta se on mahdollista, on ensin rakastettava itseä.  Tässäpä ajateltavaa viikonlopulle ennen ensi viikon arjen alkamista 🙂

-Katja