Tänään tämä lause sopii äärettömän hyvin päivän, tai oikeastaan kuluneen viikon, fiilikseen. Omalla kohdallani se tarkoittaa paperiasioiden hoitamista, muuton järjestelyä ja itseni hoivaamista. Kuluneen syksyn aikana oman kehon huolto liikkumismielessä on jäänyt vähemmälle huomiolle ja nyt sitten on aika hoitaa selkää kuntoon. Onneksi sain maanantaina viimeiset opiskeluhommat hoidettua, niin aikaa ja energiaa riittää muuallekin. Sen ajan aion käyttää nyt itseeni. Suunnitelmissa eivät ole suinkaan suuret treeniprojektit,  vaan muutaman minuutin kehonhuoltoliikkeiden lisääminen päivittäiseksi rutiiniksi runsaan istumisen vastapainoksi. Katsotaan parin viikon päästä, mihin sillä on päästy.

Uskon pienien asioiden voimaan. Pienet, mutta säännölliset ja pysyvät muutokset ovat paljon parempia kuin äkkirykäisyt, jotka yleensä päättyvät yhtä nopeasti kuin alkavat. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun kehonhuollolle on pitänyt varata enemmän aikaa, mutta kokemuksesta tiesin pienetää urakkaa helpommin toteuttavaksi. Alkuun nimittäin ne parikin jooga-tai venytysliikettä tuntuvat ikäviltä ja sen vaiheen ylipääseminen se haastavin homma. Sitten kun makuun pääsee, alkaa tuntua paremmalta ja toivon mukaan selkä vetreämmältä ja hengittäminen helpommalta.

Tiedän iskeväni samalla iskulla kärpästä, sillä hektisen päivän päätteeksi aktiivinen rentoutuminen tekee hyvää myös suolistolle. Minulla on vatsa reagoi kuormittuneeseen mieleen muistusttaen tehokkaasti iisaamisen tarpeesta. Hyvät ja huonot puolensa sillä, että kuuntelee kehonsa viestejä… Onneksi vatsa myös rauhoittuu melko nopeasti. Joskus yhdet hyvät yöunetkin riittävät.

Tärkein syy pieniin muutoksiin isojen sijaan liittyy juuri mielen kuormittumiseen ja sen välityksellä kehon reagoimiseen negatiivisesti. Mielelle ja keholle kun stressi on stressiä, oli sitten kyse innostuksesta tai väsymyksestä uutta kohtaan. Muutos virittää mieltä ja ylivirittymistilaa kenenkään mieli ja keho eivät kauaa kestä. Varsinkin, jos elämässä on muutakin hektistä meneillään (ja yleensä jotakin muutakin on tai jos ei ole, niin tulee), on kropan ja mielen palautuminen koetuksella, sillä kuormittavien tekijöiden yhteissumma on se olennaisin, eivät yksittäiset tekijät. Esimerkiksi alipalautuminen treeneistä, jatkuva väsymys, flunssakierteet, erilaiset säryt ja kivut voivat olla mielen ja kehon kehoituksia pysähtyä hetkeksi. Parasta tietysti olisi, jos oppimisimme huoltamaan kehoamme jo ennen näitä päätepysäkkejä. 

Sitä minä opettelen. Paljon olen vuosien aikana oppinut, mutta välillä tulee toimittua typerästi jälkikäteen ajateltuna. Onneksi kehomme on muovautuvainen ja esimerkiksi omat selkävaivani tulevat paranemaan. Mutta huoltoa ei saisi lopettaa siihen, kun ongelmat loppuvat. Sen kun vielä muistaisi pitää mielessä…

Hyvää torstai-iltaa!

-Katja