Mistä tietää, että on lomaillut riittävästi?
Olin kesällä 2016 ensimmäistä kertaa sitten 15 vuoteen 8 viikkoa kesälomalla kesäsulun vuoksi. 16-v asti olen ollut kesätöissä ja lomittajana opiskelujen ohessa. Vielä valmistuttuanikin meni muutama vuosi ennen kuin ymmärsin lomailun päälle. Oivallus syntyi itse asiassa pari vuotta sitten tammikuussa ollessani leikkauksen vuoksi 5 viikkoa poissa töistä. Kun oli pakko ”pitää lomaa”, huomasin, miten kivaa se itse asiassa on. Ja oivallus siitä, kuinka kauan kestää, ennen kuin alkaa kaivata takaisin töihin, syntyi. Se on 3-4 viikkoa. 3 viikon jälkeen tuli ajatus, että onpa kiva vielä olla kotona viikko. 4 viikon jälkeen odotti jo töihin paluuta.
Omakohtaisia kokemuksiani tukee myös oman liittoni suositus 3 viikon yhtämittaisesta lomailusta. Asiantuntijoiden mukaan sen ajan kestää palautua työssä ja arjessa kerätyistä paineista,nauttia kotona vapaana olemisesta ja taas orientoitua takaisin työn tohinaan. 3 viikkoa. Varmasti yksilöllistä toki ja riippuu työtehtävistä. Itse olen tehnyt ”työurani” aikana 15 vuoden aikana sekä henkisesti että fyysisesti kuormittavaa työtä. Oman kokemukseni mukaan henkisesti kuormittavasta palautuminen kestää pidempään.
Tämä asia tuli mieleen juuri tänään siksi, että olen ollut nyt 3 viikkoa työttömänä edellisen työjaksoni päättymisestä koululla. Ensi viikolle tarjottiin sijaisuuskeikkaa koko viikolle ja otin sen vastaan mielelläni. Tällä viikolla olen vielä palautunut joululomailuista ja palaillut arkeen opintojani viimeistellen. Tämän viikon jälkeen olen valmis takaisin koulumaailman hälinään.
Joten uskon, että riittävän lomailun vain tietää. On tunne, että on valmis säännölliseen arkirytmiin, aikaisempiin herätyksiin ja nukkumaanmenemisiin, ihmisiin, työtehtäviin ja muuhun, mitä työ tuo tullessaan. On valmis arjen ja viikonlopun eroon. On valmis vaihtamaan kodin rauhallisuuden (ainakin meillä) vähemmän rauhalliseen työympäristöön. Valmis haasteisiin ja oman pään käyttöön kauppalistan tekemistä syvemmälle. Haluaa jo suunnitella, ottaa vastuuta ja hyödyntää omaa osaamistaan.
Toinen tärkeä tekijä liittyy tuntemisen lisäksi oman kehon virittyneisyyteen. On rauhallinen olo. Stressitasot eivät kohahda taivaisiin pienistä ja kestää paineita paremmin. Omalla kohdallani tiedän menevän liian lujaa, kun nukahtaminen on vaikeaa ja jo ajatus tulevista deadlineista tai pakollisista hoidettavista seuraavaa päivänä aiheuttaa ahdistusta. Henki ja ajatus kulkee, luovuus alkaa heräilemään mutta pystyy keskittymään olemaan myös tässä ja nyt. Ali-tai ylivireänä haluan vain olla, sopivan vireänä kaipaan tekemistä. Mieli on niin sanotusti paketissa, hallitusti tehokkaasti toimiva.
Pitää toki muistaa, että sitä pidempi aika kestää palautua mitä pidempään on kuormitusta on kestänyt. On ollut aikoja, jolloin on tuntunut, ettei viikonloppu riitä palauttamaan uuteen viikoon. Niistä ajoista on onneksi oppinut ja nykyisin osaa jo tasapainotella paremmin työn haasteiden ja oman jaksamisen kanssa. Viime syksy oli hektinen, joten onneksi alla oli se pitkä kesäloma. Ainahan omia lomia ei pääse sopimaan itselle hyödyllisimmiksi, silloin lyhyemmätkin pätkät ovat tyhjää parempia.
Oli kyse sitten lyhyemmästä tai pidemmästä lomapätkästä, on yksi asia mielestäni yli muiden palautumisen kannalta. Vain oleminen muutaman päivän ajan ilman aikataulutettuja projekteja, menoja, suoritteita tai muita pakkotoimintoja. Kehon ja mielen nollaaminen. Vain syömistä, nukkumista, mieluisaa tekemistä, ulkoilua ja ehkä muutama hyvä ystävä, jos jaksaa seurustella. Ei suuria määriä alkoholia, sillä promillepitoiset unet eivät palauta. Ei korkeasykkeistä liikuntaa, sillä stressaanunut keho ja mieli eivät kaipaa lisästressiä. Vain olemista ja palautumista nykyhetkeen. Sitten voi hiljalleen ottaa kiinni taas arjen rytmeistä. Painopiste sanalla hiljalleen. Arkea ehtii kyllä elää. Tärkeää on olla kuormittamatta mieltä heti takaisin ääriasentoon.
Mitä olette mieltä, mikä aika riittää palauttamaan ja mistä tiedätte olevanne valmiita back to bisnes?
-Katja
Kuvat viime kesältä.
