Vihdoin lunta!
Toiveeni kuultiin ja vihdoin tänne Kokkolaankin saatiin loppuviikosta lunta! Aamulla on ilo lähteä ulos, kun aurinko paistaa ja lumi hohtaa valkoisenhohtavana. Ah, sielunmaisemani, toivottavasti olet tullut jäädäksesi. (Tiedän, ettei ole. Luin säätiedotukset…)
Usein hehkuttaessani talvi-innostustani saan vastakommentteina ihmetystä. Miten joku voi olla niin innoissaan kylmästä ja lumitöitä teettävästä vuodenajasta? No, siksi, että talvi edustaa minulle valoa ja rauhaa. Oikein tunnen sisälleni laskeutuvan seesteisyyden kun ensilumi saapuu. On kuin olisin tullut kotiin. Olen alkujaan pohjoisesta kotoisin, joten se ehkä osittain selittää fiiliksiäni. Minulla on talvesta hyviä lapsuusmuistoja. Lisäksi tykkään pukeutua lämpimästi. Olen oikein odottanut toppatakin ja -housujen kaivamista kaapeista! Siihen vielä mukava pipo ja hanskat, kunnon toppatumput, ei mitkään sormikkaat, ja hyvät säänkestävät kengät, niin avot! Matkantekokin sujuu hyvin, kun talvisin pyörässä on nastarenkaat. Lumitöiden ärsyttävyyden toki ymmärrän. Itse olen asunut suurimman osan elämästäni kerrostaloissa, joten harvemmin olen ollut pakotettu tarttumaan lumikolaan tai -lapioon. Lisäksi vähäisen autonkäyttöni vuoksi myös ikävät autonikkunoiden raappaamiset harvemmin osuvat kohdalleni.
Ikävä puoli talvessa on nykyään sen lyhyys. Viime vuonna talvi, siis kunnon talvi, taisi kestää 2 kuukautta?!? Lapsuudessasi talvet kestivät miltei puolet vuodesta ja niin se saisi minun puolestani olla nytkin. Olen joskus yläasteikäisenä käyttänyt itse asiassa talvitakkia vielä toukokuussa :D. Nykyään toukokuun voi jo laskea hellekuuksi. Että sellainen pieni ilmastonmuutos…
Joulu on mukava bonus talvessa. Olen kahdesti ollut joulun tienoilla Etelä-Suomessa, jolloin koin mustan joulun ja kyllä niistä jouluista jotain olennaista jäi puuttumaan. Lumi kuuluu jouluun, piste. Paras joulumuistoni on muistaakseni ylä-asteajoilta. Käytin silloista koiraamme aamulenkillä, oli pakkasta ja kävelytietä ympäröivien tumman vihreiden kuusten oksilla oli paksu kerros tykkylunta. Sanasta joulu ja talvi tulee minulle juuri se kuva mieleen. Edelleen minulle olennaisena osana joulun viettoa kuuluu kävelyllä käyminen rauhallisessa ja muusta melusta hiljentyneessä valkoisessa maisemassa. Jouluruoilla, konvehteilla tai lahjoilla ei niinkään ole merkitystä, vaan tunnelmalla. Tunnelmalla, johon kuuluvat kynttilät ja jalkojen alla narskuva lumi, pakkasesta punaiset posket ja kupillinen tuoksuvaa glögiä, kiireettömyys ja tunne yhteenkuuluvuudesta itselle rakkaiden ihmisten kanssa. Stressi ei kuulu jouluuni. Ei ennen joulua eikä jouluaattona.
En myöskään arvosta jouluun liittyvää kuluttamista. Lahjoja on kaikkein kivointa antaa, mutta määrän sijaan olennaista on laatu ja ajatus. Parasta aikuisten joulussa on juuri tämän oivaltaminen. Olemme jo vuosia tehneet sisarusteni kanssa niin, että hankimme yhdessä vanhemmillemme lahjat ja toisillemme hankimme myös yhteisesti jotakin sellaista, mitä kukin on toivonut. Joulusalaisuuksia on ehkä vähemmän, mutta turhaa tavaraa ja ylimääräistä päänvaivaa vähemmän. Toivon, että kun aikanaan saan omia lapsia, pystyisin välittämään tätä vähemmän on enemmän-ajatusmallia heille ja kasvattamaan heistä fiksuja kuluttajia. Suuret lelumäärät ja pitkät lahjatoivelistat karmivat jo etukäteen. Tiedän, että varmasti monella on samansuuntaisia ajatuksia ennen lasten saantia, mutta realiteetit ovat saattaneet kääntää kelkan. Onko jollain vinkkiä, miten voisin varmistaa krääsältä välttymisen ja ikutpotkuraivarit lahjapakettien määrästä jouluaattona?
Pidän kovasti peukkuja, että lumi pysyisi maassa. Katsotaan auttaako se… 🙂
-Katja