Syömisten rajoittaminen ei sovi kaikille (jos kellekään)

Kuva: Pixabay

Keskustellessa ihmisten kanssa syömisistä nousee keskeisesti esille ristiriitainen suhtautuminen syömisten rajoittamiseen. Toisaalta se houkuttaa, sitä ihannoidaan ja tavoitellaan ja toisaalta harvoille se loppujen lopuksi oikeasti sopii tai on edes tarpeellinen. Syömisten rajoittamisen sijaan tarve on yleensä päinvastainen eli syömisiä pitää lisätä, runsaastikin ja monipuolisista lähteistä. Käytännössä rajoitteiden purkaminen johtaa lopulta siihen, mihin rajoitteilla pyritään eli syömisten hallintaan.

Jos asiaa tarkastellaan kehon kannalta, on rajoitteista usein seurauksena liian vähäinen syöminen eli kroppa saa liian vähän energiaa ja tärkeitä ravintoaineita aineenvaihdunnan ja elintoimintojen pyörittämiseen. Seurauksena on väsymystä, matalaa mielialaa, mielenkiinnottomuutta, vatsavaivoja yms. Kroppa siis nuupahtaa kuin kukka ilman vettä.

Se, mitä keho janoaa, on ruoka. Harmi vaan, että keho ei osaa puhua ja kertoa todellisista tarpeistaan. Se, mitä keho oikeasti tarvitsisi, olisi kunnon ruokaa. Värikästä, pureskeltavaa ja riittävissä määrin. Harmi vaan, että keho ei ajattele asiaa nälkäisenä fiksusti, vaan hamuaa energiaa nopeassa ja helpossa muodossa. Yleensä karkkia, suklaata, leivonnaisia ja pikaruokaa.

Erilaiset ruokahimot ja vaikeus hillitä esimerkiksi herkuttelua ovat usein seurausta siis liian vähäisestä syömisestä. Ei itsekurista tai tahdonvoimasta, vaan luonnollisesta kehon toiminnasta. Eli tarjoamalla keholle sitä, mitä se tarvitsee pitkin päivää riittävästi, on paras keino ehkäistä kehon nälkiintymistä ja siitä seuraavia himotuksia. On lisäksi helpompi jättää houkutuksia kauppaan, kun keho ei nälkäisenä huuda kuin pikkulapsi karkkipussin tai suklaalevyn perään. On helpompi nauttia herkuttelusta silloin kuin itse haluaa ja vieläpä kohtuumäärissä, kun herkkuja ei tarvitse syödä nälkäänsä.

Tyypillisimmät rajoitteet, joihin itse törmään, ovat hiilihydraatit ja rasvat. Eli käytännössä vältetään perunaa, riisiä ja pastaa ja jätetään salaatinkastikkeet, majoneesit, leipärasvat ja pähkinät kauppaan. Se, millä ne joko saman päivän iltana tai loppuviikosta sitten korvataan nälkäisinä ja ruokahimoisina, ovat edelleen hiilihydraatteja ja rasvoja, mutta muussa muodossaan esimerkiksi karkkeina, sipseinä, suklaana, jäätelönä ja leivonnaisina. Eli kehon kannalta ajateltuna energiaa tulee ainakin se määrä, mitä on yritetty vähentää, joskus reilumminkin, mutta hiilihydraatit ja rasvat ovat heikompilaatuisia. Rakenna siinä sitten toimivaa ja virkeää aineenvaihduntaa ja pysy työkykyisenä, kun ruoasta saatavat rakennuspalaset ovat mitä ovat.

Rajoitteet siis kääntyvät yleensä jossain vaiheessa Sinua itseäsi vastaan.

Siksi en suosittele rakentamaan omaa syömistä kieltojen ja rajoitteiden varaan, vaan syömään kunnon ruokaa aivan kuten lapsillekin opetetaan aamusta alkaen viikon jokaisena päivänä niin, että nälkä lähtee, herkkuhetkiä unohtamatta.

-Katja