Trauma ja syöminen osa 1

Photo by Daniel Tafjord on Unsplash

Tätä aihetta minulta on pyydetty jo kauan aikaa sitten, mutta vielä silloin en kokenut olevani valmis aiheesta kirjoittamaan. En ole vieläkään asiantuntija, mutta koen varmemmaksi kuitenkin kirjoittaa aiheesta nyt, kun myös psykofyysisen opinnoissani trauma-asioita käsitellään. Trauma ja syöminen alkoivat kiinnostaa minua erityisesti tartuttuani Jäljet kehossa-kirjaan, josta kerroinkin aiemmassa postauksessa.

Tästä alkaa kolmiosainen postaussarja, jonka ekassa osassa kerron hieman taustaa traumoista ja niiden vaikutuksista.

Trauma järkyttää mielen ja haastaa selviytymiskyvyn

Traumaksi voidaan kutsua vaikkapa liikenneonnettomuutta, kodin tai läheisen menetystä, koulukiusaamista, vanhempien eroa, seksuaalista hyväksikäyttöä, pakkohoitoa, pakkosyöttöä, kiinnipitelemistä tai emotionaalista ja fyysistä kaltoinkohtelua tai laiminlyöntiä. Trauma voi olla yksittäinen tapahtuma tai pitkään, vuosia, jatkunut tilanne, joka uhkaa olemassaoloa, järkyttää mieltä ja on liian vaikea käsitellä. Siksi se jää integroitumatta mieleen eli traumaattinen tapahtuma tallentuu mieleen osiksi hajonneena.

Ennen integroitumista osat saattavat aika ajoin muistuttaa tapahtuneesta satunnaisina takaumina ja pitää ihmistä näin kiinni trauman kokemisessa. Pitkään jatkuvina traumat muovaavat aivojen rakenteita ja vaikuttavat esimerkiksi persoonallisuuden kehittymiseen ja keho-mieliyhteyden kehittymiseen.

Ymmärrettävästi lapsi on herkemmässä asemassa traumatisoitua vasta kehittymässä olevien aivojen ja selviytymiskykyjen vuoksi. Aikuiset ja heidän toimintansa on avainasemassa pienen lapsen tarpeissa kokea turvaa, rakkautta, huolenpitoa, kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Siksi esimerkiksi kiintymyssuhteessa tapahtuvat häiriöt ovat niin haitallisia lapsen kehityksen kannalta. Vaurioittavaa on myös se käytännön ristiriita, että samanaikaisesti pärjäämisen kannalta välttämätön läheinen saattaa myös vahingoittaa lasta.

Trauma on aina henkilökohtaisesti koettu tapahtuma. Trauma ei ole itse tapahtumassa, vaan kokijan mielessä. Samassakin tilanteessa olleet ihmiset voivat kokea tapahtuneet hyvin eri tavoin riippuen taustatekijöistään,  jotka voivat vaikuttaa myöhemmässä elämässä tapaan kokea ja reagoida. Uusi trauma voi nimittäin aktivoida menneisyyden traumoja.  

Trauman lyhytkestoiset vaikutukset

Äkillinen uhkaava tilanne virittää kehon taistelemaan tai pakenemaan. Tällöin lihasjännitys kasvaa ja energiavarastot otetaan käyttöön valmiina toimintaan. Sekä sympaattinen että parasympaattinen hermosto aktivoituvat. Tilanteessa toimitaan vaistojen, viettien ja tunteiden varassa, järkiaivot eivät ole pelissä mukana. Jos tilanne on täysin toivoton, eikä taistelu tai pakeneminen ole mahdollista (kiinnipito, sitominen yms.), laskee vireystila voimakkaasti ja uhattu joutuu alistumisen tilaan, elimistö valmistautuu kuolemaan. Uhattu ei ole tällöin psyykkisesti eikä fyysisesti läsnä tilanteessa. 

Ylivirittyneessä tilassa ihminen ei siis kykene loogisesti käsitellä asioita ja niiden syy-seuraussuhteita. Traumaattiset kokemukset tallentuvat muistiin eritavoin kuin arkipäivän tavanomaiset tapahtumat. Ne tallentuvat ainakin osittain ei-kielellisinä kuvina, hajuina, tunteina, ääninä, liikkeinä. Vasta kun hermosto rauhoittuu, on kokemuksia mahdollista käsitellä keskustelun ja loogisen ajattelun avulla ja tarkentaa kokemusta kielellisesti ja realisoida, sulauttaa tapahtumia osaksi omaa elämäntarinaa.

Kun ns.terve aikuinen kohtaa yksittäisen traumaattisen tapahtuman, hänen arkensa saattaa tilapäisesti muuttua. Keho voi olla jännittynyt, mieli kierroksilla ja arki tuntua epätodelliselta. Tapahtumat tunkeutuvat mieleen. Kun alkushokista on selvitty, voi mieli masentua, ahdistus, syyllisyys ja häpeä tapahtuneista nostaa päätään ja toimintakyky laskea. Trauman käsittelemisen myötä olotila hiljalleen kuitenkin palautuu ja arki alkaa taas rullamaan.

Energeettisesti taistele ja pakene-tilanne on kehon ja mielen uudelleen organisoitumisen kannalta helpompi lähtökohta kuin alistuminen.  Elimistössä jyllännyt energiapommi pääsee purkautumaan toiminnassa, kun taas alistuessa ylivirittynyt energia ikäänkuin lukkiutuu kehoon. Tällöin keho ja mieli jäävät junnaamaan kehämäisesti paikoilleen. Vasta energian vapautuminen esimerkiksi terapian avulla voi avata loopin ja auttaa ihmistä jatkamaan ihmisluonnolle tyypillisiä perustoimintoja, ympäristöön suuntautumista ja suvunjatkamista. 

Posttraumaattinen stressihäiriö PTSD

Joskus traumasta selviytyminen häiriintyy. Ihminen elää tällöin traumaa uudelleen ja uudelleen kykenemättömänä jatkamaan elämässään eteenpäin. Realisoitumista ei tapahdu. Menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat. Arkista toimintakyky alkavat värittää vaikeus rentoutua, unihäiriöt, jatkuva varuillaan olo ja traumasta muistuttavien paikkojen, ihmisten ja tilanteiden välttäminen. Olo on jatkuvasti epätoivoinen, tulevaisuutta on vaikea nähdä ja aiemmin kiinnostaneet asiat menettävät merkityksensä. Mikään ei oikein tunnu miltään. Syyllisyys ja häpeä painavat mieltä, pinna kiristyy tavallista herkemmin ja käyttäyminen voi muuttua aggressiiviseksi. Minäkäsitys muuttuu negatiiviseksi. 

Kun ongelmat ovat jatkuneet yli kuukauden, puhutaan traumanjälkeisestä stressihäiriöstä, PTSD:sta. Siihen liittyy usein myös muita psykiatrisia häiriöitä, kuten masennusta, paniikki- tai muuta ahdistuneisuushäiriötä ja päihteiden väärinkäyttöä.  PTSD:stä voivat kärsiä kaikenikäiset vauvaikäisestä alkaen.

Vaikutukset näkyvät selkeiten ihmissuhteissa sekä iltaisin ja öisin. Päivisin rutiinit ja muu puuhailu pitävät traumamuistoja poissa. Kun traumatapahtumat vievät toistuvasti tilaa ja huomiota, esimerkiksi oman kehon viestejä ei enää jakseta huomioida tai omasta kehosta tulee jopa vaarallinen, kun viestit eivät tule trauman värittämää todellisuutta. Viestit halutaan turruttaa. Päihteiden käyttö ei olekaan tavatonta PTSD:stä kärsivillä.

Kompleksinen PTSD

Kompleksisesta PTSD:sta eli äärimmäisen stressin aiheuttamasta häiriöstä puhutaan puolestaan silloin, kun taustalla on pitkäänjatkunutta, erityisesti lapsuusiässä tapahtunutta, traumatisoitumista. Myös tähän yhdistyy usein muita psykiatrisia häiriöitä, kuten persoonallisuushäiriötä tai vaikeaa dissosiaatiohäiriötä. Käyttäytymisessä näkyy esimerkiksi impulsiivisuus, syömishäiriöoireilu, itsetuhoisuus, päihteet, tunteiden ilmaisun ja hallinnan vaikeudet sekä muutoksia ajatusprosesseissa ja muistiaukot.

Monilla kompleksisesti traumatisoituneilla on vaikeuksia säädellä elimistön vireystilaa, jolloin vireystila heilahtelee herkästi yli- tai alivireyden suuntaan. Tyypillisiä ylivireystilasta kertovia oireita ovat mm. vaikeudet keskittyä, rauhoittua, nukahtaa ja nukkua. Tyypillisiä alivireydestä kertovia oireita ovat sen sijaan jatkuva väsyneisyys, alentunut tietoisuuden taso, kehon ja tunteiden turtuneisuus. Krooninen yli- tai alivireys ja vireystilojen heilahtelu on erittäin kuluttavaa sekä henkisesti että fyysisesti. Omaa oloa saatetaan yrittää helpottaa pyrkimällä krooniseen alivireyteen. On myös mahdollista, että näitä muutoksia ei itse edes havaita, kun keho-mieliyhteys on poikki. 

Vireystilan vaihtelun lisäksi ote nykyhetken todellisuuteen voi olla myös häiriintynyt ja toistuvat yli- ja alivireystilat tuottavat hallitsemattomuuden kokemuksia sekä traumatyyppistä reagointia. Itsestä huolehtiminen voi tuntua vaikealta ja oma suhde kehoon voi olla voimakkaasti häpeällä, vihalla, pelolla ja inholla värittynyt.

Seuraavassa osassa enemmän trauman yhteydestä syömiseen liittyviin ongelmiin. 

-Katja

Lähteinä käytetty: Bessel van der Kolk: Jäljet kehossa, Trauma ja dissosiaatio-nettisivusto, Traumaterapiakeskus, Introspekt- Traumojen vaikutus kehoon, Anne Suokas-Cunliffen ja Onno van der Hartin artikkeli dissosiaatiohäiriöstä, Anne Suokas Cunliffen artikkeli traumasta, Laila Piiroisen artikkeli kehollisista menetelmistä trauman vakauttamisessa