Uusia tuulia
Tämä on syksy on ollut monella tapaa yksi merkittävimmistä ajanjaksoista elämässäni.
Kun täytin 30 alkuvuodesta en osannut kuvitellakaan, mitä elämä heittäisi minun ”Nämä asiat täytyy tehdä ensimmäistä kertaa, kun täytän 30 v”-listalleni. Itse kirjaamallani listalla oli lähinnä matkustamiseen ja uusien harrastusten kokeilemiseen liittyviä, melko arkipäiväisiä asioita. Elämä sen sijaan kirjoitti listani uusiksi. Elämä aloitti listansa lomautuksella, pitkällä kesälomalla, työttömäksi jäämisellä, TE-keskuspalveluilla ja ansiopäivärahalla. Elämä lisäsi listalle opiskelun, uusia työkokemuksia, ajatuksen uudesta ammatista tai yrittäjyydestä ja heitti eteeni epävarmuuden ja valinnan mahdollisuuksia.
Tähän viimeksi mainittuun ihastuin. Valinnan mahdollisuuksiin tartuin. Tuntui, kun elämä olisi sittenkin kuullut valitukseni ja huutoni, mutta vastannut siihen aivan eri tavoin, mitä itse toivoin. Olin iloinen. Olin onnellinen. Mieheni sanoi minun olevan ensimmäinen iloinen työttömäksi jäänyt, jonka hän oli tavannut. Ensin luulin eläväni vain shokissa, mutta kun se olotila, hyvän olon tuulahdus ja sisäinen rauha, ei kadonnutkaan, tiesin olevani oikeilla jäljllä. Eämä oli johdattanut minut oikeille poluille.
Jo pitkään olen kokenut eläneeni sumussa, josta en saanut otetta, vaikka kuinka yritin. Itse asiassa, mitä enemmän yritin, sitä ahdistuneemmaksi kävin. Se omituinen tunne siitä, että jotakin oleellista puuttui, vaivasi minua, vaikka perusasiat olivat kunnossa. Omat yritykseni saada elämääni hallintaan eivät kuitenkaan toimineet kuin hetken aikaa. Vaikka yritin pitää kotia siistinä ja sisustaa, liikkua säännöllisesti, pitää huolta syömisistä ja panostaa hyviin yöuniin, en ollut tyytyväinen. Tiesin onnen lähtevän itsestä, vaikka ajoittain mieheni saikin osansa tyytymättömyydestäni. Meillä ei ole vielä lapsia, joten sekin asia kävi mielessä. Ehkä lapset olisivat ratkaisu. No, sille tielle emme kuitenkaan lähteneet. Yritin suunnata ajatuksiani muualle ja keskittyä olemassaolevaan hyvään. Voin kertoa, ettei se toiminut kuin hetkellisesti. Ahdistuneisuus vaivasi erityisesti vapaahetkinä ja öisin. Tiesin, että jokin on vialla, mutten osannut korjata sitä.
Kesällä tapahtui jotakin. Pitkä kesäloma, automatkalla keskustelut mieheni kanssa, itsetutkiskelu ja opiskelu avoimessa yliopistossa avasivat ovia. Oivalsin valtavilla aallonlyömillä asioista itsestäni, tavotteistani ja minua vaivaavista asioista. Kun syksy koitti ja työt jälleen alkoivat hetkeksi, hyvän olon tuntemukseni vahvistuivat ja aloin ymmärtämään, mitä minulta oli puuttunut. Kun tieto töiden loppumisesta tuli, ymmärrykseni syveni. Tajusin olleeni menossa väärään suuntaan. Oivalsin jo pitkään vaatineeni itseltäni asioita, joista kuvittelin pitäväni ja samalla olin kadottanut sen, mikä minä olen, mistä minä pidän ja miten minä ajattelen. Vaatimukseni olivat kääntyneet minua itseäni vastaan, vaikka isolta osin juuri niiden ansiosta olinkin juuri tässä ja nyt.
Jos itse olisin lisännyt 30 v To do-listalleni itsetutkiskelun, se olisi todennäköisesti ollut erilainen matka. Kun elämä lisäsi sen listalleni, siitä tulikin melkoisen avartava kokonaisuus. Tiedän olevani vasta sen alussa, mutta jo nyt koen olevani kokonaisempi kuin pitkään aikaan. Minusta on tulossa minä.
Tämä blogi on osa tätä minäksi kasvamisen tietä. Aiemmin pitämäni enemmän työhöni ja työminääni liittynyt blogi alkoi tuntua tunkkaiselta. Halusin muutosta myös blogin pitämiseen. Siksi olen nyt Lilyssä. Aloittamassa bloggaajana uudelleen. Aidommin, enemmän omana itsenäni.
Uuden edessä oleminen tuntuu pääosin hyvältä. Mielenkiintoiselta, jännittävältä, pelottavaltakin, mutta pääosin hyvältä.
-Katja