Tag: matkustelu

Toinen päiväkirjaote reissusta tulee tässä. Vietin viikon Lombokin saarella Kutalla. Paikasta muotoutui (monestakin syystä) yksi parhaista, missä reissun aikana ehdin käymään.  26.12.2016 ”6 yötä Lombokissa Kutalla teki tehtävänsä, ja jätti kyllä todella upeita muistoja mieleen. Kun saavuin ensimmäisenä päivänä Kutalle, ajattelin kyllä hetken että mihin sitä on oikein tultu. En nähnyt sitä kauneutta, mitä joka paikassa oli hehkutettu. Vaikka matka kylään oli kyllä upea. Huikeita korkeuseroja ja paljon vehreää luontoa. Vaikka Kuta ei ensisilmäyksellä vakuuttanutkaan minua, tajusin jo muutamassa päivässä jutun juonen. Kaikki ne käsittämättömän hienot biitsit, kallionlohkareet, vesiputoukset ja vihreät riisipellot löytyivät pienen ajomatkan päästä. Päivä toisensa jälkeen olin vain todella häkeltynyt näkemistäni maisemista. Kutalla pääsin myös kokemaan niitä upeita auringonlaskuja, joita olin koko reissun alkuajan odotellut.  Ilmat suosivat koko viikon, ja sadekauden läsnäolon huomasi vain iltaisin ja öisin, kun sade ropisi Homestayn kattoon. Päivisin oli lähes polttavan kuuma koko ajan.  Paikalliset olivat ihanan aitoja. Eivät kyllä juuri ymmärtäneet miksi reissaan yksin, ja halusivat kovasti tietää missä mun poikaystävä on. Ja se vasta olikin kummallista, kun kerroin ettei sellaista minulla edes ole. Englannin kielen taitoakaan ei ollut kovin hyvä, mutta halu oppia oli kova. Juttuseuraa sai lähes jokaisesta paikallisesta, jos niin vain halusi.  Koko viikon sain myös tuntea itsensä julkkikseksi. Paikalliset tunkivat usein sentin päähän omasta naamasta tuijottamaan mun vaaleita silmiä, jotka olivat selkeästi niiden mielestä kovin eksoottiset. Lisäksi sain ottaa joka päivä monta yhteiskuvaa paikallisten muslimityttöjen( joskus myös poikienkin) kanssa?! Yhden kerran pääsin myös mukaan isoon perhepotrettiin, jossa mun syliin tungettiin alle vuoden ikäinen perheen nuorin. Toivottavasti kaikki kuvat ovat olleet onnistuneita. Minulla ei ole hajuakaan mihin ne ovat päätyneet… Paikallisten tietämys Suomesta (tuttavallisemmin Finlandiasta :D) ei ollut kovin vakaalla pohjalla. Eurooppaan moni osasi meidät sijoittaa, mutta hyvin usein oltiin lähellä Puolaa tai Saksaa. Moni ei myöskään ymmärtänyt että meillä on oma kieli, vaan luuli että puhutaan venäjää, saksaa tai englantia.  Lopulta Kutan keskustan svengiinkin tottui, ja tietynlainen rosoisuus roskien, kulkukoirien ja sekavan liikenteen seassa alkoi tuntumaan kotoisalta. Paikassa on paljon aitoutta, tietynlaista hölmöyttä ja rentoa elämäntyyliä. Myös uudet tuttavuudet tekivät viime viikosta unohtumattoman. Nauroin viikon aikana älyttömästi, ja sain yksin reissaamisen vastapainoksi jakaa hienoja kokemuksia jonkun kanssa.  Minulle tulee hyvin harvoista paikoista sellainen olo, että haluaisin matkustaa sinne uudestaan, mutta tänne uudelleen matkustamista voisin edes harkita.” Jos haluat lukea aikaisemman päiväkirjamerkinnän reissusta, […]

Mietin heti reissun jälkeen, mitä edes haluan kirjoittaa koko matkasta? Tuntuu turhalta kirjoittaa vinkkejä Indonesiassa matkusteluun, kun koko netti on pullollaan niitä, ja kaikilla on joka tapauksessa oma mielipide. Mulle reissu oli aika paljon enemmän kuin vaan rafloja, kivoja kahviloita tai nähtävyyksiä, joten ei ole edes fiilistä kirjoittaa sellaisista asioista. Sen takia ajattelin jakaa ainakin pari lukua mun päiväkirjasta, jota kirjoitin reissussa. Fiiliksiä muutamista lempipaikoista on kivaa jakaa tännekin. Tässä siis ensimmäinen ote päiväkirjasta, ja mun ajatuksia kivasta pikku saaresta Gili Menosta. 7.12.2016 ”Terkut Gili Menolta, joka on keskimmäinen ja pienin saari Gilien kolmesta saaresta. Saaret sijaitsevat aivan Lombokin kyljessä, ja myös kuuluvat Lombokille. Saarella ei ole moottoriajoneuvoja tai koiria laisinkaan. Liikkumaan pääsee vain pyörällä, jalan tai hevoskärryillä. Täällä kaikille vastaantuleville sanotaan heipat, ja joka toisen kanssa voikin sitten jo vaihtaa kuulumiset. Näiden neljän päivän aikana olenkin ehtinyt saamaan aika monta uutta frendiä. Tekemistä täällä ei juuri ole. Päivät voi kuluttaa lähinnä vaeltelemalla pitkin autioita rantoja, keräillen simpukoita, snorklaten kilppareiden kanssa tai lukien kirjaa riippumatossa. Saari on myös kooltaan aika pieni, ja sen käveleekin päästä päähän noin 15 minuutissa. Kiertämiseen hiekkarantoja pitkin menee noin tunti.  Meri on turkoosi ja hiekka lähes valkoista. Saarta ympäröi koralli, ja se kuivuneena kulkeutuu suurina määrinä rantahietikkoon ja pistelee kovasti jalkapohjia uimaan mennessä. Meressä lilluessa voi paikasta riippuen katsella muita Gilien saaria, aavaa merta tai Lombokin isoa saarta. Mun majoituksessa ei ole ollut koko aikana ketään muita vieraita kuin vain minä. Bungalow sijaitsee saaren rauhallisemmalla puolella suolalammen vieressä. Rannalle tästä on noin 100 metriä. Täällä tuntuu, että eläisi keskellä viidakkoa.  Lammessa elää suurimmillaan 1,5 metrin mittaisia liskoja ja monia eri lintulajeja. Muutamaan liskoon olen törmännytkin, mutta onneksi ne ovat arkoja ja livistävät kaislikkoon heti kun näkevät ihmisen lähettyvillä. Lisäksi joka kerta kun kävelen pientä polkua bungalowilleni, on joku hämppis jo ehtinyt kutoa siihen seitin, mikä pitää tuhota. Kukot herättävät aamu viideltä kovaa kiekuen, ja samoihin aikoihin moskeijan rukouskutsut alkavat soimaan. Majoitukseni aamupala on loistava ja sisältää aina hirveän määrän tuoreita hedelmiä. Papaijat ovat isännän äidin omasta puusta tältä saarelta kerättyjä. Ne maistuvat hassusti vähän suolaiselta, joka johtuu kuulemma siitä että maaperä saarella on niin suolainen.  Majoitukseni isäntä on ollut todella vieraanvarainen, ja maistattanut minulla paikallisia herkkuja ja hassuja hedelmiä. Hän on fiksu kaveri, ja tietää esimerkiksi miten muovijätettä kuuluu käsitellä oikein. Hänellä on myös monta ideaa, miten saarta ja sen turismia voisi kehittää positiivisella tavalla. Näistä asioista juteltiinkin pitkä tovi. Itse hän kuitenkin pelkää, että saari rakentuu ennen pitkää täyteen isoja hotelleja, ja luonto katoaa kokonaan. Tämä olisi niin sääli, kun luonto on kuitenkin se mistä paikalliset saarella elävät. Valitettavasti kuulemma monet saaren asukkaat ovat rikastumisen toivossa myyneet oman maansa rikkaille Jakartalaisille, joiden ainoa tavoite on rakentaa maapläntille menestyvä hotelli.  Täällä on kaikki vähän sinne päin. Usein ravintolan tarjoilijaa tai kaupan myyjää ei näy mailla halmeilla kun haluaisin palvelua. Ehkä se johtuu off seasonista, tai sitten meno on aina täällä näin manjana. Eipä tuo kyllä haittaa, kun ei ole kiire mihinkään.  Honeymoon puoli saaresta on kuitenkin erikseen. Siellä kaikki näyttää olevan just eikä melkein. Kirjavia kukkia kasvaa pitkin bambuaitaa, ja valeissa bungaloweissa on omat uima-altaat. Niitä koristaa koristevalot ja kynttilät iltaisin. Ei niissäkään varmaan olisi paha oleskella. Neljässä päivässä on ehtinyt kiertää saaren joka mutkan, tutkia saarta ympäröivät korallit ja kaikki loputtomat biitsit. Nyt off seasonin aikaan saari on ollut kyllä todella hiljainen, ja usein ravintolassakin on saanut olla ainoana asiakkaana. Kuulemma kuitenkin keväällä ja kesällä tämäkin saari on todella täynnä turisteja.  Montaa viikkoa en ehkä saarella viettäisi, mutta hetken rentoutumiseen tämä oli täydellinen paikka. Ainakin olo on ollut koko ajan lämmin, turvallinen ja hyvin tervetullut. ”

Reilu viisi viikkoa elämästä vierähti nopeasti. Mun osalta se oli viisi viikkoa lomaa ja ihanaa kiertolaiselämää. Olin lähes takuuvarma ennen reissuun lähtöä, että minusta ei tule sitä tyyppiä joka innostuu pidemmästä reissusta niin paljon, että on heti lähdössä uusiksi. Vannomatta paras, koska tässä sitä ollaan jo kovaa vauhtia suunnittelemassa uutta.  Reissuun lähtiessäni en edes osannut odottaa matkalta mitään, mutta vastapainoksi sain kuitenkin tosi paljon. Viiden viikon aikana ehdin pelkäämään monta kertaa turhaan, kokeilin uusia juttuja ja ylitin itseni monesti. Ärsyynnyin useasti, mutta opin samalla itsestäni paljon. Kirjoitin, ajattelin ja pohdin ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Siinä samalla sain myös asiat omassa päässäni hyvään järjestykseen. Tapasin upeita tyyppejä, sain uusia frendejä, vaihdoin miljoona hymyä ja kuulin niin inspiroivia tarinoita.  Nautin vapaudesta joka henkäyksellä. Lähdin kun tuntui siltä, ja välillä päätin jäädä pidemmäksi aikaa. Välillä taas palasin uudestaan. Mykistyin maailman kauneudesta ja koin monta täydellistä hetkeä. Muistin taas miksi elämä on niin hiton siistiä!! Ennen kaikkea ja kaikkein tärkeimpänä: reissun aikana huomaamatta maailma rupesi taas pitkästä aikaa näyttämään isolta leikkikentältä, jossa vain taivas on rajana. Joten eipä sitä kai enempää voisi matkaltaan toivoa. Lisäksi universumi päätti laittaa minut reissun ajaksi tietokoneen käyttökieltoon. Näyttö lakkasi toimimasta heti ensimmäisellä viikolla, ja siksi kaikki tarinat täytyy kirjoittaa tänne jälkikäteen. Niitä olen rustannut päiväkirjaan vaikka millä mitalla. Yritän kirjoittaa ne teille luettavaksi mahdollisimman pian.  Palataan siis pian. 

Kuinkakohan moni tässä kaupungissa saa elantonsa siivoamalla? Kuinka monta Chanelin kauppaa mahtuu yhteen ostoskeskukseen? Ihme, että tästä maailmasta on enää mitään jäljellä. Rikkaat kiinalaiset on aika hyviä näyttämään sen, että niillä on rahaa. Eikö täällä muka oikeasti ole juoppoja tai narkkareita? Ja missä kaikki koirat??? Tofua on vaikea syödä puikoilla. Miksi kaikki business tyypit täällä on niin älyttömän tyylikkäitä? Ja mulla on vaan koko ajan hirveä hiki, punainen nenä ja rumat lenkkarit. Puku todella tekee miehen. Turistin erottaa siitä, että se kuljettaa jättimäistä juomapulloa mukana. Onko noille kaikille tärkeän näköisille ihmisille oikeasti jotain tärkeitä töitä? Näiden harrastus on täällä varmaan shoppailu. Voiko näihin kaikkiin ostoskeskuksiin todella riittää ihmisiä? Miten en silti löydä näistä ostokeskuksista mitään mitä oikeasti tarvitsisin? Miksi turistit kuvaa vaan näitä tylsiä rakennuksia? Riisi kyllästyttää jo nyt.  Jos teet tai ostat jotain länsimaalaista, maksaa se lähes yhtä paljon kuin Suomessa. Voiko kaupunkilomalla jotenkin välttyä liialliselta kävelemiseltä? Turistibussi houkuttaa jo kolmen päivän kävelemisen jälkeen t o s i paljon. En ihan ensimmäiseksi ostaisi Chinatownista hajuvesiä tai elektroniikkaa. Mistä noi epämääräiset hajuvedet markkinoille edes tulee? Onko ne nyysitty jostain vai feikkejä? Pääsispä mereen uimaan !! Onkohan Singaporessa kivaa olla poliisi? Mitenköhän saisin raahattua pari arabialaista mattoa kotiin? Miksi mun hostellissa on vaan aasialaisia jotka selkeästi ajattelee, että olen eri rotua. Peseekö noi muut täällä hostellissa ollenkaan hampaita? Musta tuntuu, että mä pesen niitä koko ajan. Oispa purkkaa…

Päivät auringon alla lähenee kovaa vauhtia. Viimeinen työpäivä taputeltiin jo keskiviikkona, mutta lento lähtee huomenna sunnuntaina. Univelat on nukuttu tehokkaasti pois heti toisena lomapäivänä mummolassa, joten täällä ollaan jo lomafiiliksissä. Reissussa otan t o d e l l a rennosti, mutta pienen bucketlistin suunnittelin kuuminkin. Joka tapauksessa lista sisältää aika rentoja ja tavallisia juttuja. TEE snorklaa surffaa  […]

1,5 kuukautta sitten työreissun jälkeen istuin väsyneenä sängyllä. Katsoin Finnairin lentotarjoukset läpi, ja sen kauemmin ajattelematta näpyttelin Singaporen lennot ostoskoriin. Varmasti paras päätös pitkään aikaan, ja sillä hetkellä ainut suunnitelma, joka tuntui hyvältä. Myöhemmin ostin lennot Balille, jossa tulen viettämään kuukauden. Lähtö on joulukuun alussa, ja paluu tammikuun puolella. Reissussa vietän siis yhteensä 5 viikkoa. Lähden ensimmäistä kertaa elämässäni vähän pidemmälle reissulle, ja vielä ihan yksinään. Bali ei ehkä ole autenttisin reissukohde, mutta oma tavoite onkin vaan lähteä metsästämään rentoa meininkiä, hyvää ruokaa, lämpöä ja merta. Tyhjiä biitsejä voi sitten käydä metsästämässä Lombokin puolelta, jos tulee sellainen olo.  Täällä ollaan aika innoissaan. Kuusi työviikkoa täytyisi tietysti vielä uurastaa ennen matkan alkua.  Jos jollain on ruudun takana vinkkejä, niin otan ne todella ilolla vastaan. Mitä kaikkea kannattaa pakata reppureissulle? Mitä tehdä? missä olla? mitä syödä?

Muutaman viikon loma on jo takana päin. Arki on vaan vienyt niin kovasti mennessään, etten ole blogiin ehtinyt mitään kirjoitella. Meillä oli reissussa ihan mahtavaa, kosteaa ja hullun lämmintä !! Matkalla ollessa sitä tietysti myös aina herää paljon ajatuksia. Se on onneksi vaan positiivista. Kokosin niistä muutamia ylös itselleni muistutukseksi. Näitä asioita aion työstää tulevaisuudessa. […]