Huvittavaa harmistuksen hallintaa
Parahin Suttastiina ”Älä ota sitä niin vakavasti”-blogista leipoi harminsa pois tänään sämpylöide avulla ja minäkin ajattelin ilahduttaa mieltäni ja hauiksiani moisella. Sämpylöiden leivontahan ei voi mennä pieleen! Tuoreet, lämpimäiset voin kanssa, mums. Ja taikinaan nyt kelpaa aineeksi mitkä vain jauhot mitä kaapistä löytyy. Löysin helpon perusreseptin suoraan jauhopussin kyljestä ja kaikki aineet vain sekaisin. Sitten tassut taikinaan ja aah, vaivaamaan. Ah niin terapeuttista.
Just. Et silleen sitten. Taikina oli kuin kivi kulhossa. Vaivaamista oli turha yrittää, tässä taikinassa ei ollut kuin jauhoja. Nestettä puuttui ainakin puolet. Voi vitkuli. Tarkistin ohjeen ja olin ainakin summittaisesti laittanut oikean määrän jauhoja, hiukan vajaan määrän. Lisätä kun on helpompi kuin ottaa pois. Johtuukohan tämä siitä, että vaihdoin osan reseptin vehnäjauhoista graham / ruis / ohrajauhoihin? Voihan vekkula, uudemman kerran.
Kulhon sisältö tiskipöydälle. Jos tästä meinaa saada kalua, muita aineita on lisättävä. Tuplasin taikinan. Heitin sitten siihen päälle toisen paketin kuivahiivaa, pari tl suolaa, puoli desiä öljyä ja 5,5 dl kylmää vettä. Tuli aika sotku.


Nyt vaan vaivataan, lisätään vähän vielä jauhoja ja toivotaan, että näistä sämpylöistä tulee supermaukkaita. Saisivat maistua naapurillekin, tästä taikinasta taitaa tulla ainakin viisikymmentä kerralla 🙂 Tuleepahan kunnon ylävartalotreeni tässä vaivatessa!
