Tag: ilo

Minun on tunnustettava jotakin: Minusta on tullut talvi-ihminen. Kyllä vain, minut saa kieritellä tervassa ja höyhenissä – tai ehkä paremminkin hyisessä lumihangessa ja kuusenhavuissa. Olin talvea kammoksuva teini (osuutta asiaan saattoi olla sillä, että koulumatkaa täytyi taittaa ohuissa sukkahousuissa ja ilman pipoa) ja aikalailla pakkaspäivät sisätiloissa viettävä nuori aikuinen. Vähän jo varttuneempaan ikään ehdittyäni olen […]

  Yritän auttaa asiakkaita priorisoimaan itselle tärkeitä asioita arjessaan, ja sitten itse asetan korkeimmalle sijalle yksipuoliset ihmissuhteet ja milloin minkäkin asian murehtimisen. Työnnän pois ihmisen, joka tunnustaa tykkäävänsä ja häärään hulluna niiden perässä, joilta saa puolilämmintä kättä ja pahan mielen. ” (Not so) Recovering people pleaser vauhdissa”, mietin kun juoksen tuntia ennen junan lähtöä kaverille […]

  Koska negatiivista kitinää ja pessimististä puintia on blogi täynnä, ajattelin tällä kertaa keskittyä myönteiseen muisteluun. Sellaista tarjoilevat työhommissa vastaani tulleet kysymyskortit, joiden esittämiin kyssäreihin pyrin vastailemaan parhaani mukaan. Saa nähdä, onnistuko kaivamaan jostain aivolohkostani positiivistakin sanottavaa. 1. NÄMÄ ASIAT OVAT TUONEET ILOA VIIME AIKOINA Huomaan, että heti tekisi mieli alkaa listaamaan, mitkä seikat eivät […]

Yläasteella luokallani oli kourallinen tyttöjä, joiden lempihuvia oli muun henkisen ja fyysisen väkivallan ohella toisten puheen, ilmeiden ja eleiden matkiminen. Eräänä päivänä he viettivät opettajaa odotellessa aikaa pilkaten luokkatoveriensa nauruääniä. Vaikka olin yleensä heidän lempparikohteensa, pääsin sillä erää pälkähästä sillä, että tytöt totesivat etteivät voi matkia nauruani, koska en naura ikinä. Toteamuksessa oli totta enemmänkin […]

Puiston penkillä istuvalla tytöllä on päihtynyt kumppani ja käsivarsissaan sormenjälkiä muistuttavat mustelmat. Rautatieasemalla joku kiskoo koiraa perässään pelkässä köydenpätkässä. Joku nukkuu assan penkin alla iltaisin.  Taloustoimiston työntekijä näyttää masentuneelta. Feissari kehottaa lahjoittamaan rahaa ukrainan lapsille, ahdistaa, mietin luottokorttivelkaa ja WWF:n jäsenyyttä. Voisipa puuttua kaikkeen, joka ikiseen kismittävään pikkuseikkaan ja huolestuttavaan tapahtumaan. Olisipa pokkaa tarttua loukkaaviin […]

Minä vuonna valmistuin yliopistosta? Ei mitään hajua. Mitä tapahtui vuonna 2018? En kykene muistamaan. En jaksota elämänvaiheita vuosilukujen vaan ihmisten mukaan ja näen ihmiset tuokiokuvina. Aivokapasiteettini ei aina riitä asettelemaan tapahtumia aivan kronologiseen järjestykseen elämänjanalla, mutta mieleni ja kehoni tallentavat varsin laajalti hetkiä tunteineen ja tuoksuineen. * HUOM: kaikki nimet postauksessa muutettu **** Iskee joka kevät […]

Kello on puolen yön, ihailen, sul on siistii En saa odotella sua ellet nimenomaan pyydä niin (Apokalyptinen) häpeä on läsnä joka hetkessä, mutta sen ohella kamalin ja ehkä toisaalta sitten myös eniten sitä häpeää tuottavin tunnetila on huomionkipeys. Tarkempi termi tälle fiilikselle voisi olla tarvitsevuus. Minulle on jostain käsittämättömästä kiintymyssuhdepulmasta ja yleisestä epävarmuudesta johtuen aina […]

Miltä viime viikko näytti suunnitelmissani – ja mikä olikaan totuus? ♣ MAANANTAI Ideaalitilanne: Uusi upea viikko starttaa! Nousen sängystä reippaasti kellon soidessa ja venyttelen sekä teen muutaman kasvojooga-liikkeen. Juon kaksi lasillista sitruunavettä, nautiskelen smoothieta, täysjyväleivän ja pienen kupillisen kahvia. Pesen ja kosteutan kasvot huolellisesti ja lähden ajoissa kävelemään töihin jotta voin lenkkeillä hieman pidempää reittiä […]

Suudelma on teko mut rakkaus on ilme Sä oot mulle kipulääke mä oon sulle Virhe Opiskeluvuosista ei jäänyt jonnekin syvälle aivojen takaosastoon jemmatun yleistiedon ohella käteen paljoa muuta, siis mitään verkostoja tai sellaisia. Siksi on iloista vaikkakin vähän hämmentävää treffata satunnaisesti opiskelukollegaa, jonka numero on säilynyt puhelimessa kaikki nämä vuodet. Kohtaaminen tuo aina mieleen hieman […]

Jaksat vielä jonkin aikaa Tätä paikkaa, näit ihmisii Jukka Pojan radioystävällinen reggaepop ei ole koskaan herättänyt sen suurempia tunteita, mutta poikkeuksen tekee ”Älä tyri nyt”, joka on mielestäni kannustavien kappaleiden parhaimmistoa. Laulu on samaan aikaan realistinen, rakastava ja lempeästi perseelle potkiva olematta painostava. Biisi kosketti ilmestyessään ja tekee niin yhä. Kunpa mahdollisimman moni tuppukylän teini […]