Tag: kriisit

Piti lähteä parin päivän päästä, mutta en jotenkin osannut. Päivä venyi kahdeksi, kaksi kolmeksi ja kolme kuukaudeksi.  Kun on surullinen, ulos lähteminen ei ole koskaan huono ajatus. Ainakaan se ei pahenna oloa. Ulos lähtemisellä tarkoitan luontoa, en nuhjuista lähikapakkaa (vaikka voi sillekin olla aikansa). Kuivaksi karhitusta pellosta puskee heinää. Metsälammen suojissa räpiköi sorsapoikue. Ojan pohjalla […]

Useammassakin blogeissa on pyörinyt postaus siitä, millaisia elämänoppeja on kerääntynyt omien ikävuosien verran. Kokeilenpas koota omani! Pidätän oikeuden muuttaa mielipidettäni milloin vain, enkä väitä, että nämä olisivat hyviä tahi oikeita oppeja tai että noudattaisin näitä aina itsekään… 1. Pese kasvot illalla, vaikka väsyttäisi Enough said. 3. Pysähdy aina auttamaan pulassa olevaa eläintä Oli kyseessä sitten […]

Vappu, juhannus ja vastaavat päivät ovat suomalaisille mainio motiivi kiskaista korkki auki – edes korona ei voi tätä täysin estää. Kun itse on lukittautunut vapuksi kotiinsa välttääkseen kaikkia tunteenpurkauksia päättänyt viettää rauhallisen kotivapun, voi seuraavana aamuna tarkastella edellisillan riennoista ryömiviä kansalaisia ylemmyydentuntoisena ikkunasta sekä virkeänä aamukävelyllä. Tällaisessa pikkukaupungissa väkeä on toki varsin rajallisesti, mutta onneksi tarvittaessa […]

Tervetuloa maailmaan
Jonka mä itse rakensin
Astu sisään
Sulle portin avasin
Mä tarinaa kerron
Vaikka vielä sanoja löydä en
Kuuntele tarkkaan
Ymmärrät kaiken

Ihmiskontaktien kaipuu ja somen surullinen tyhjiö

Olen silleen sentimentaalinen, että minua liikuttavat ihmisten pyrkimykset tehdä pyytetöntä hyvää. Eniten koskettaa se, kun joku on ääni sellaisille, joilla sitä ei ole.  Mannerin jalanjäljissä En ole vegaani, mutta voin silti vähän vilkaista. Nyt kun eläinten puolestapuhujan, upean runoilija Eeva-Liisa Mannerin syntymästä on 100 vuotta, ja Helsingin kaduilla laukkaa susi, jonka turvaan pääsyä olen toivonut […]

Keinoja selviytyä koronasta

Misofonia saa ahdistumaan ruokapöydässä.

  Pupulandian Jennin julkaisi jo monia viikkoja sitten  postauksen Ei yhtään liikaa, ja teksti on pyörinyt siitä saakka mielessäni. Vaikka olemme joitakin yhteneviä arvoja lukuunottamatta suositun blogittaren kanssa persooniltamme varmasti kovin erilaisia, kirjoituksen  tunnelmat resonoivat minussa vahvasti. Millaista on olla, kun on aina vähän liikaa tai liian vähän? Millaista voisi olla, ellei aina sitä miettisi? […]

Yksi elämäni symboli on lettu. Otsikon kuolematon lausahdus syntyi kaverin kanssa kirjaston hämärissä viisitoista vuotta sitten, ja se palasi tänään mieleeni kun kirjoitin ostoslistaan lettutaikinatarpeita. Letut ovat läsnä elämässäni nyt, kun raha on tiukilla ja jotain hyvää ja piristävää pitäisi keksiä viikonlopuksi. Lettujen paistaminen upgreidaa arkea, mutta on samalla jokseenkin köyhän kulinaristin jälkkäri. Prkl jos ne […]