Tag: äitiys

Kerroinkin viime kerralla miten vaikeaa kirjoittaminen on ollut viime aikoina. Nyt uuden viikon ensimmäisenä päivänä voisin avata hiukan edellistä viikkoa. Koin sen nimittäin hyvin kuormittavaksi, koska pelkäsin että menettäisin äkillisesti myös toisenkin lapseni. Olin henkisesti ja fyysisesti melko väsynyt. Olin viime viikolla töissä neljänä päivänä. Alkuviikosta asiakkaalla ollessani tuli yhtäkkiä ahdistava olo. Olin vienyt normaalisti […]

Miten hauraalta olo joinain päivinä tuntuukaan. Tänään on tuntunut siltä että kompastun, yritän nousta ylös ja pian kaadun jälleen. Rämpimistä, sitä se on. Tuntuu siltä että sydän ja sielu huutaa jotain, enkä pääse mitenkään pakoon. En vaikka ajelisin ympäri Vantaata ja Helsinkiä iltaan saakka. Sitä kokeilin eilen, eikä toiminut. Tänä päivänä olen ollut todella väsynyt […]

Olen aina ollut kahta mieltä elokuun suhteen – toisaalta tämä tuntuu vielä kesäkuukaudelta, toisaalta ilmassa on jo syysfiilistä. Pieni osa minusta haluaa pysyä kesän lämpimissä päivissä mutta en pistä pahakseni syksyn saapumista. Olen kyllä todella iloinen siitä, että meillä on täällä Suomessa neljä vuodenaikaa! Syksyssä on paljon hyvää, vaikka se tuppaa useimmiten minua väsyttämäänkin. Kesä […]

Oli maaliskuinen maanantai-ilta kun synnyit tähän maailmaan. Elettiin vuotta 2018. Olimme isäsi kanssa Naistenklinikalla Helsingissä valmistautumassa syntymääsi. Ulkona oli kaunis pakkaspäivä, ja auringon paiste antoi hennon lupauksen keväästä. Talvi oli tuntunut ajoittain todella pitkältä raskaiden tapahtumien jälkeen. Äkillinen isoveljesi kuolema oli pysäyttänyt meidän maailmamme, ja usko tulevaan oli koetuksella. Värit kuitenkin palasivat elämään, kun ikuisuudelta […]

”Sinä olet kyllä superihminen, kun olet noin hienosti selvinnyt  isosta menetyksestä, ja jaksat touhuta niin paljon!” Sain vähän aikaa sitten viestin lapsuuden kaveriltani. Mietiskelin pitkään mitä vastata. Lopulta taisin todeta, että on päiviä jolloin tunnen jaksavani mennä vaikka läpi harmaan kiven, ja on päiviä jolloin olen aivan jotain muuta. Viesti oli toki tarkoitettu ilahduttamaan ja […]

Pohdiskelin eilen bussissa istuessani äitiyttä. Bongailimme yhdessä Tobiaksen kanssa eri kulkuneuvoja bussin ikkunan läpi – oli rekkaa, henkilöautoa, ja muutama kaivurikin näkyi. Lähellä istuva äiti hymyili meille, hänelläkin oli taapero, jolla tosin oli erittäin tutulta näyttävä uhma päällä. Äiti handlasi tilanteen ihailtavan rauhallisesti. Mietiskelin siinä ohitse viliseviä maisemia katsellessa millainen äiti olen Tobiakselle. En aina […]

Kuolema. Ei ehkä se kevyin ja helpoin aihe pohdittavaksi näin perjantaina. Ei varsinkaan lapsen kuolema.  Olin ennen Lennin menetystä elänyt elämääni ehkä jollain tapaa kuolemaa väistellen – en halunnut sisäistää ajatusta siitä, että me kaikki kuolemme jossain vaiheessa.  En hyväksynyt kuolemaa. Pelkäsin kuolemaa, sen aiheuttamaa surua ja kipua. Olinkin Lennin eläessä siinä uskossa, että poikani tulee hautaamaan […]

Eräänä kesä-iltana kävelylenkin jälkeen istuin kahvilla ystäväni kanssa, jolloin hän kysyi miten olen jaksanut. Mitä minulle kuuluu ja miten olen löytänyt voimia arkeen lapsen kuoleman ja pikkuveljen vauvavuoden jälkeen. Tuo kysymys oli kieltämättä ihanin pitkään aikaan. Minulta ei ole vähään aikaan kysytty mitä minulle oikeasti kuuluu. Toki keskustelemme läheisten ystävieni kanssa kuulumisista ja menoista ja tapahtuneista asioista […]

Tuntuu siltä, että katkeruus nostaa jälleen päätään. Inhoan sitä tunnetta. Ehkä pahin katkeruuden kausi oli noin kolme – neljä kuukautta pojan kuolemasta. Reilut kaksi vuotta sitten siis. En pystynyt tuolloin näkemään esimerkiksi perheellisiä ystäviäni pitkään aikaan, sillä olin katkera. Ja helvetin kateellinen. Miksi muut saivat elää elämää lapsiensa kanssa mutta minä en? Miksi minä jouduin […]

Varasin tänä aamuna ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Havahduin siihen, että oma olo on ollut jo tovin todella huono. En enää tunnista laisinkaan sitä Paulaa, mitä oikeasti olen. Toki esikoisen kuoleman jälkeen elämä onkin ollut todella erilaista, mutta viimeisen puolen vuoden aikana suunta on ollut jyrkkä alamäki. Tänään en meinannut saada itseäni ylös sängystä, toivoin vain että […]