15.11.2020 simplyannika

MIKSI MÄ KIRJOITAN BLOGIA?

Mulla oli ensin ajatus tytöstä ja mekosta.

Että julkaisisin itsestäni kuvia vain ilman kasvoja, aina sama mekko päällä. No epävarma luonteeni ei soveltunut lopulta tähänkään, sillä vaatii itsevarmuutta paljain jaloin tai kenkineenkään astella talvipakkasella näkyvillä.

Ymmärrän myös että kuvilla on merkitystä blogin kannalta. Se täydentää kokonaisuuden. Antaa sielulle kasvot. Tekee kirjoittajan ihmiseksi, konkreettiseksi. Samaistuttavaksi.

En kuitenkaan edelleenkään halua täysin julkaista itseäni tai tuoda muitakaan faktoja esille. Saatan toki olla hiukan sinisilmäinen. Löysihän äitinikin aikoinaan blogiini vaikkei koko blogista koskaan puhuttukaan. Jos jotakin muuta on kohdannut sama kohtalo, jatketaan samalla äänettömällä linjalla!

Mä aloin kirjoittaa blogia kirjoittamisen palosta. Kun tuona tiettynä päivänä reilu vuosi sitten heräsin, aloin samana hetkenä kirjaamaan ajatuksiani ylös. Syntyi useampi teksti sekä ajatus blogille, jota kuitenkin hauduttelin vielä useamman kuukauden, juurikin näkyvänä olemisen pelosta. Olen tottunut niin kauan aikaa olemaan näkymätön.

Yhden kerran mietin, viekö tämä kaikki liikaa aikaa. Mutta en miettinyt enää toiste, sillä ymmärsin, ettei ole mitään muutakaan tapaa, jolla tätä aikaa haluaisin viettää. Jos en kirjoittaisi, todennäköisesti katsoisin sen ajan televisiota. Sillä se on ainut asia, josta tämän tieltä olen joutunut luopumaan. Enkä kaipaa sitä yhtään, sillä siitä en saa mitään takaisin. Toisin kuin kirjoittamisesta.

Se avaa mielen solmuja. Pukee oivalluksen sanoiksi, jotta mielikin sen voi ymmärtää. Auttaa minua kasvamaan. Tekemään elämään jotain järkeä. Kokemaan merkityksellisyyttä. Kokemaan tunnetta, että näin asioiden on tarkoituskin olla. Ja siten myös keveyttä.

Mä haluan myös jakaa erilaista sanomaa melko samankaltaiseen blogimaailmaan. Tuoda esille mahdollisuuden mielen ja elämän yksinkertaistamiseen sekä sen tuomaan hyvään oloon. Näyttää todeksi niitä asioita, jotka niin monelle meistä aiheuttaa mielipahaa. Olemaan raa’an rehellinen ja sanomaan asiat niin kuin ne ovat. Ja siten ehkä myös auttaa sinua jäsentämään ajatuksiasi.

Tämä on mun 204 postaus. Osan kohdalla tekisi mieli käydä viuhtomassa delete nappulaa. Ehkä se onkin vähän sama asia kuin vanhojen valokuvien kohdalla.

Huomata siis oma muutoksensa, kehityksensä – ja aika radikaalilla tavalla.