Ensimmäistä kertaa instassa – miksi?
Punnitsin tätä melko pitkään.
Tai todella pitkään. Tavallaan ajatus instasta blogin rinnalle heräsi jo silloin pari vuotta sitten kun koko kirjoittaminen alkoi.
En kuitenkaan osaa kaivata koko sovellusta yhtään, sillä eihän sellaisesta voi kokea puutetta, mistä ei ole minkäänlaista kokemustakaan. Mulla ei ole koskaan ikinä 28 ikävuoteen mennessä ollut instagramia. Enkä sitä kyllä koe tarvitsevani vieläkään.
Enkä haluaisi viedä huomiota itseeni, vaan pitää huomion niissä teksteissä ja tarinoissa joita kerron. En ole ylipäätänsä sellainen ihminen, joka tykkää olla esillä. Kirjoittaminen on se mun juttu.
Samalla olen alkanut kuitenkin ajattelemaan instagramia enemminkin sisällön tuottamisena. Ei niinkään ”katsokaa mua tässä”, vaan jopa luovana tapana luoda sisältöä minimalismista ja yhden tyypin minimalistisesta elämästä. Nähden tuossa mörköhirviössä (siis sanassa sisällön tuotto) myös sen toisen puolen, ajattelematta niinkään vain paha paha paha, millainen fiilis itselle on ensi alkuun tullut. Voi tosin olla, ettei se oo mun paikka, mutta katsotaan miten käy.
Jostakin hassusta syystä mulla on myös ollut sellainen olo, että kaipaan jotakin uutta mitä työstää. Eihän tässä tarpeeksi muutoksia esmes viimeisen vuoden aikana olekaan ollut… (kuin vain ero ja viimeiset 4 kuukautta Berliinissä.)
Alkuun tulee varmasti vielä paljon settiä täältä, mutta ajatuksissa on avata myös vaatekaappia ja kunhan pääsen uuteen kämppään, tehdä viimeistä kertaa tavaroiden raivaus packing party tyyliin, luoden ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni omannäköisen kodin futoneineni.
Hitsit, saatankin olla oikeastaan innoissani tästä :)
viimeksi:
hello world – tässä mä oon, ilman häpeää
lue myös: