(KESÄ)LOMALLA
Mun kesäloman loput kolmeviikkoa alkoi tällä viikolla.
Ja pääsen olemaan sitä parhainta minää.
Vapaata minää. Jossa ei ole muuta suunnitelmaa kuin suuntana eteenpäin. Etten tiedä kauanko olen
mutta että olen.
Jossa saan taas tunnustella sitä zen minää, joka kertoo kaiken menevän kuitenkin lopulta hyvin, kaiken järjestyvän itsestään, omalla painollaan. Keskittyen vain siihen yksinkertaisempaan,
olemiseen,
tässä.
Juurikin tää on ollut parasta muistutusta pitkään aikaan. Että muistaa antaa olla. Ettei mieti, eikä suunnittele liikaa (ollenkaan). Ja kuinka kaikki menee silloin juuri täydellisesti.
Vietän siis alkulomaa Norjan puolella matkailuautoillen. On ollut huikean kivaa olla taas jotakin erilaista. Ja täällä on ihan tavattoman kaunista! Hyggen ilmenemää kuvainnollisesti.
Ensimmäisinä päivinä pysähdyin Sommaroyssa. Alueella, jossa aika on pysähtynyt. Ja vaikka se vain tuntui siltä, kertoo myös lehti, että täällä ihan oikeasti haluttaisiin luopua ajasta.
Luopua ajasta.
Ja sieltä lähtiessäni, ajatellessani ajattomuutta, ajaessani pitkin vuorten rinteitä, katsoessani, kuinka kodit sijoittuvat tällaisiin maisemiin, että tällaista näkee omasta ikkunastaan eikä vain joku ani harva vaan hyvin moni jos ei kaikki,
että niin
elämä on valinta.
Viimeksi:
Lue myös: