ONKO SITTENKIN OK OSTAA RIITTÄVYYTTÄ?
Tätä havahduin pohtimaan, kun täytin viime viikolla 8 kohdan listaa ostoksille.
Että onko se jotenkin väärin, että ostaa niitä ”oikeanlaisia” kulutustuotteita, koska haluaa tulla hyväksytyksi, tietyllä tavalla riittäväksi. Tää kun kuitenkin on se pohjimmainen tarve siellä taustalla, kun tarpeeksi syvälle tonkii.
Ja sitä kuitenkin tapahtuu, ihan kaikkien kohdalla, väittää kukanenkin mitä tahansa.
Sillä jos se ei merkkaa mitään, silloin sitä pukeutuisi niihin oikeisiin tarpeisiin, mitkä voisin Suomen ilmastossa määrittää tuulipuvuksi ja toppapuvuksi ja mukaviin talvijalkineisiin ja lenkkareihin. Sitä siis menisi juhliinkin niillä lenkkareilla, jos vähät välittäisi hyväksynnästä – ja siis sen ostamisesta.
On siis totta, että jonkin verran me kaikki ostamme hyväksyntää.
On siis myös ymmärrettävää, että tässä maailman tilassa hyväksyntää myös ostetaan.
Ymmärsin siis, että on oikeastaan ihan turhaa vaatia itseltään ehdottomuutta vaikkapa ostamiseen. Kyseessä on vähän sama asia, kuin koittaisi kieltää luontoaan. Lopulta on kuitenkin oma arvokysymyksensä, kuinka ison roolin sille haluaa antaa. Tai kuinka usein sitä tarvitsee tyydyttää. Tarve kun ei tyydyty kuin hetken, jos sille antaa pikku sormensa.
Muttei sen kieltäminen täydellisellä ehdottomuudella lopulta ole sitä, mikä mun elämästä tekee eheää. Jotenkin sitä taipuu helposti sellaiseen mustavalko ajatteluun, että joko et osta ja olet parempi ihminen tai sitten ostat ja et piittaa esimerkiksi luonnosta lainkaan. Sillä ostamisella on kuitenkin niitä muitakin tarpeita joita täyttää, kuin vain se nimenomainen tarve. Silloin ei voida myöskään ehkä puhua vain tarpeesta ainoana hyväksyttynä muotona.
Tässä kohtaa mielessäni käväisi myös ajatus: onko sitten niin väliä, että osa osaa toteuttaa ja siis ostaa itselleen sitä hyväksyntää taidokkaammin, ollen taidokkaammin niiden oikeiden kulutustuotteiden äärellä?
Ja huomasin: onhan se siinä mielessä, koska tää liitetään niin tiukasti ihmisarvoon. Kuinka hyväksyttävä ihmisenä on. Kuinka rakastettava ihminen voi olla. Toki taas hiukan mustavalkoajattelua, ajattelua niistä ääripäistä, mutta kuitenkin päällisin puolin niin, sillä maailmamme rakentuu tällä hetkellä ulkonäkökeskeisyydelle. Siksi on aika raakaa, että sitä hyväksyntää joutuu nimenomaisesti myös aika pitkälle ostamaan. Tällainen fiilis mulla ainakin tulee. Siksi asia onkin monelle meistä niin hankala.
Kaiken kaikkiaan jokaisen omalla kohdallaan on mun mielestä tärkeää pohtia, saako itse sitä riittävyyttä ja hyväksyntää myös niiden oikeista lähteistä. Löytyykö siis aidosti läheinen ihmispiiri ympäriltä, joka saa sut tuntemaan olosi tärkeäksi ja hyväksi. Ja mä jollain tavalla uskon, että jos sellainen on aidosti, jos siihen keskittyy aidosti, tarvitsee sitä hyväksyntääkin ostaa vähemmän niistä oikeanlaisista kulutustavaroista.
Viimeksi:
KOLME KAUNISTA – KEHO, KOTI, LAPPI
Lue myös:
8 KOHDAN KYSYMYSLISTA OSTOKSILLE
ULKONÄKÖNORMEJA RAKKAUSREALITYJEN TAPAAN