ONKO SITTENKIN OK OSTAA RIITTÄVYYTTÄ?

Tätä havahduin pohtimaan, kun täytin viime viikolla 8 kohdan listaa ostoksille.

Että onko se jotenkin väärin, että ostaa niitä ”oikeanlaisia” kulutustuotteita, koska haluaa tulla hyväksytyksi, tietyllä tavalla riittäväksi. Tää kun kuitenkin on se pohjimmainen tarve siellä taustalla, kun tarpeeksi syvälle tonkii.

Ja sitä kuitenkin tapahtuu, ihan kaikkien kohdalla, väittää kukanenkin mitä tahansa.

Sillä jos se ei merkkaa mitään, silloin sitä pukeutuisi niihin oikeisiin tarpeisiin, mitkä voisin Suomen ilmastossa määrittää tuulipuvuksi ja toppapuvuksi ja mukaviin talvijalkineisiin ja lenkkareihin. Sitä siis menisi juhliinkin niillä lenkkareilla, jos vähät välittäisi hyväksynnästä – ja siis sen ostamisesta.

On siis totta, että jonkin verran me kaikki ostamme hyväksyntää.

On siis myös ymmärrettävää, että tässä maailman tilassa hyväksyntää myös ostetaan.

Ymmärsin siis, että on oikeastaan ihan turhaa vaatia itseltään ehdottomuutta vaikkapa ostamiseen. Kyseessä on vähän sama asia, kuin koittaisi kieltää luontoaan. Lopulta on kuitenkin oma arvokysymyksensä, kuinka ison roolin sille haluaa antaa. Tai kuinka usein sitä tarvitsee tyydyttää. Tarve kun ei tyydyty kuin hetken, jos sille antaa pikku sormensa.

Muttei sen kieltäminen täydellisellä ehdottomuudella lopulta ole sitä, mikä mun elämästä tekee eheää. Jotenkin sitä taipuu helposti sellaiseen mustavalko ajatteluun, että joko et osta ja olet parempi ihminen tai sitten ostat ja et piittaa esimerkiksi luonnosta lainkaan. Sillä ostamisella on kuitenkin niitä muitakin tarpeita joita täyttää, kuin vain se nimenomainen tarve. Silloin ei voida myöskään ehkä puhua vain tarpeesta ainoana hyväksyttynä muotona.

Tässä kohtaa mielessäni käväisi myös ajatus: onko sitten niin väliä, että osa osaa toteuttaa ja siis ostaa itselleen sitä hyväksyntää taidokkaammin, ollen taidokkaammin niiden oikeiden kulutustuotteiden äärellä?

Ja huomasin: onhan se siinä mielessä, koska tää liitetään niin tiukasti ihmisarvoon. Kuinka hyväksyttävä ihmisenä on. Kuinka rakastettava ihminen voi olla. Toki taas hiukan mustavalkoajattelua, ajattelua niistä ääripäistä, mutta kuitenkin päällisin puolin niin, sillä maailmamme rakentuu tällä hetkellä ulkonäkökeskeisyydelle. Siksi on aika raakaa, että sitä hyväksyntää joutuu nimenomaisesti myös aika pitkälle ostamaan. Tällainen fiilis mulla ainakin tulee. Siksi asia onkin monelle meistä niin hankala.

Kaiken kaikkiaan jokaisen omalla kohdallaan on mun mielestä tärkeää pohtia, saako itse sitä riittävyyttä ja hyväksyntää myös niiden oikeista lähteistä. Löytyykö siis aidosti läheinen ihmispiiri ympäriltä, joka saa sut tuntemaan olosi tärkeäksi ja hyväksi. Ja mä jollain tavalla uskon, että jos sellainen on aidosti, jos siihen keskittyy aidosti, tarvitsee sitä hyväksyntääkin ostaa vähemmän niistä oikeanlaisista kulutustavaroista.

Viimeksi:

KOLME KAUNISTA – KEHO, KOTI, LAPPI

Lue myös:

8 KOHDAN KYSYMYSLISTA OSTOKSILLE

ULKONÄKÖNORMEJA RAKKAUSREALITYJEN TAPAAN

HYVÄ, PAHA, SOME

hyvinvointi mieli
Kommentit (5)
  1. Erittäin hyvin kirjoitettu asiasta. Omalla kohdalla tavarat on kaksi jakoisia. Omaa työllä hankittua rahaa on mennyt omavaraisuuteen, ergo työvälineet jotta voin tehdä ja korjata itse kaiken. Ulkoisen arvon suhteen… Jos joku tarvitsee apua tai jotain työvälineitä, niin löytyy eikä tuttujen tarvitse itse hankkia. Saan siitä kiitosta ja ”arvostusta” tärkeintä itselleni on kuitenkin auttaa muita kun pystyn.

    Vaatteet taas… kun menin tuttujen häihin 15 vuotta vanhassa nahkatakissa, 8 vuotta vanhoissa maastohousuissa ja kaiken nähneet maiharit jalassa koska ei ole ”siistejä” vaatteita ainoastaan näyttävyyden vuoksi. Sillä keräsi halveksuntaa ja ”mulkoilua” Itseäni ja hääparia ei haitannut koska elän arvojeni mukaan.

    1. Hyviä esimerkkejä aiheesta tosi elämässä 🙂

  2. Minua kieltämättä vähän hämää se, että ulkonäön hoitamisesta – ostelemalla tai muuten – puhutaan usein asiana, joka tehdään vain muiden ihmisten ja ulkoisten paineiden takia. Itse voin ihan vilpittömästi sanoa, etten haaveile edes salaa mielessäni niistä hetkistä, kun voin olla jossakin mökillä supermukavissa ”rönttävaatteissa” kumpparit tai lenkkarit jalassa. Ihan vilpittömästi olen tyytyväisimmilläni korkkarit jalassa ja kunnolla laittautuneena. Joskus vain tulee sellainen tunne, ettei tämäntyyppisiä ajatuksia oikein edes uskota. 🙂

    Riittävyyden hankkiminen ostamalla on jotakin, mitä voisi sanoa tuplaharhaksi. Ensinnäkin se on harha siksi, että koko kuvio on tietysti kyseenalainen: löytyykö se riittävyys sitten ostamalla kuitenkaan, ikinä? Toisekseen monet mielestäni suoraan sanottuna liioittelevat sitä, paljonko täytyy ostella saadakseen hyväksyntää (jos sitä siis kuitenkin kaipaa). Tämän olen huomannut siitä, että olen itse tuttavapiirissäni puolivahingossa onnistunut ylläpitämään itsestäni kuvaa ulkonäköön panostavana naisena, vaikka shoppailen varsin vähän.

    Se on yksi kysymys, onko ostelemalla saavutettava hyväksyntä tavoittelemisen arvoista, ja se on toinen, että saako ostelemalla oikeasti edes hyväksyntää, ja jos saakin, edellyttääkö se kuitenkaan kerskakulutusta. Ehkä se, että ”muut vaativat tätä”, on kuitenkin enemmän tekosyy, jolla kulutusta oikeutetaan, ja vain aika harvoin todellinen vaatimus? Toisaalta jos siihen itse uskoo, ehkä sen sanominen tekosyyksi on väärin sekin.

    1. Riittävyyden ostaminen on mun mielestä lopulta harhaa. Mutta elämme sellaisessa maailmassa, missä se on läsnä. Jossa sitä riittävyyttä ostetaan, osa jopa sokeasti. Mutta sitä tässä postauksessa yritinkin juuri sanoa, että siksi sitä on vähän harhaa kieltääkään. Se kuitenkin on olemassa, jokaisen kohdalla sillä tasolla jolla on. On siten myös oma kysymyksensä, kannattaako tuollaista tunnettakaa täysin kieltää. Tai voiko sitä edes kieltää. Mä kun itse olen itseltäni yrittänyt. Tätä postausta kirjoittaessani yritän siis tuoda hiukan inhimillisyyttä, kun teeman parissa pyörivät jutut ovat lähinnä pelkästään tarve pohjaisia ja siten ehkä hiukan myös ihmisen inhimillisyyden unohtavia. Sellainen ihminen joka pystyy astumaan täysin tällaisen maailman ulkopuolelle, on mun mielestä ihailtava ja rohkea!

      Toki mikään asia ei ole yksioikoinen. Ei pelkkä ulkokuori takaa sitä riittävyyttä, eikä sitä siis voi yksiselitteisesti pelkästään ostaakaan. Syvällisellä tasolla sitä ei voi ostaa ollenkaan. Yhtenä isona osa tekijänä se tänä päivänä kuitenkin on.

      1. Ymmärrän kyllä tuon ajatuksen hyvin: Vaikka kriittisyys kulutuksen suhteen on hyvä asia ja sitä tarvittaisiin maailmaan paljon lisää, voidaan tosiaan miettiä sitäkin, täytyykö kaikkea aina analysoida perusteellisesti vai voisiko itselleen joskus antaa armoa. Ehkä se kaupasta ostettu paita saa joskus olla ihan vain uusi paita, vaikka siinä olisikin samalla vähän ostanut myös uutta, tyylikkäämpää minää.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *