ryppynen ja kulahtanut

”Vau et näytä yhtään 29 vuotiaalta!!!!” kuulen aika usein, niiltä lähes kymmenen vuotta nuoremmilta matkaajilta.

Kai sitä ittekin joskus aatteli, että 30 vee ois vanha.

Ryppynen ja kulahtanut.

Ettei sitä enää huitele missään maailmalla, että jo siihen mennessä oot valmis, sulla on perhe, talo ja työ ja piste. No, on mulla työ.

Jonka taian haluta vaihtaa.

Musta on ihanaa ajatella, etten oo koskaan valmis. Ei tuu päivää, jona olisin silleen, että nyt ei tarvi enää kasvaa. Tai jos tulee, sekin on ok, mutten oikein usko siihen.

Kasvu kun ei rajoitu johonkin tietyyyn ikään.

Kasvulle ei oo olemassa viimeistä käyttöpäivää.

On vain tämä päivä, johon oot kasvanut eilisestä, huominen, joka on joskus eilinen. Sitä on elävä ihmisolento, oli ihmisikä mikä tahansa, eikä mahdollisuudet pääty johonkin tiettyyn ikään.

Sillä kuten totesin pari kuukautta takaperin Australiassa:

ei elämästä tarvitse tietää mitään valmiiksi.

Elämä on ihanaa kun siitä ei tiedä mitään valmiiksi.

Ja tässä

on nyt

viimein

taas ihan helkkarin hyvä olla.

Sen muutaman kuukauden toivottomuuden ja sekavuuden jälkeen.

Kaikki vaan selkeni tuona yhtenä iltana Balilla, kun sanoitin itselleni sen, että oon tainnut kadottaa mun elämän punaisen langan.

Kun ymmärsin, että muututtuani niin paljon, myös mun tarkoitus on ehkä vähän muuttunut – tai ei edes välttämättä täysin muuttunut mutta että tarvitsen vain uuden tarkoituksen – ja löysin jälleen levollisuuden.

Ehkä myös valitsin jonkunlaisen siemenen uudelle alulle.

Onko kolmenkympin kriisi viimein ohi?

Toivon niin.

Uskon niin.

Ja siinä istuskellessani Hakonessa onsenissa häkeltyneenä kauneudesta,

niin että henki salpautuu,

tunsin syvää kiitollisuutta kaikkeutta kohtaan.

Tämänkin hetken saan ottaa mukaan.

Tämäkin hetki on opettanut mulle jotain.

Lue lisää:

viidenkympin villitys

muutoksesta ja sen hitaudesta

Instagram

Blogit.fi

Hyvinvointi Mieli

kaikki mitä tiedän onnellisuudesta

Mun elämän intohimo pyörii onnellisuuden ympärillä. Se on kai sitä sisäistä uteliaisuutta tuota mystistä asiaa kohtaan, josta oikein kukaan ei tiedä varmaksi mitään, mutta jonka kaikki haluaa.

Löytääkseni vastauksen siihen, oon kääntynyy sisäänpäin ja kuunnellut itseäni. Missä onkin ehkä se ensimmäinen minkä tiedän: sitä ei voi löytää kestävästi muualta.

Se että kuuntelet sun sisintäs ja kuljet sen johdattamana, johdattaa sut onnellisuuden äärelle.

Sillä se johdattaa sen äärelle, mitä just  tarvit.

Se mitä sä tarvit, ei oo sitä, mitä sun naapuri tarvii. Joskin ihminen on melko yksinkertainen otus, joten moni yksinkertainen asia sopii meihin kaikkiin. Näitä yksinkertaisia asioita on esimerkiksi aito yhteisöllisyys muihin ihmisiin, hyvyyden vaaliminen ja tunne toteuttavansa jotain tarkoitusta.

Mutta.

Aina sitä ei kuitenkaan itse tiedä, mikä itselle on hyväksi.

Onnellisuutta kun ei tule sekoittaa mielihyvään. Mielihyvä on aivokemiaa, joka vaatii aina lisää. Se vaatii huomista, enempää, uutta. Se johtaa automaatioon, aistien sammumiseen ja mielen sumentumiseen. Vaikka sisin tuntuisi sanovan.

Jossa onnellisuus voi kuitenkin olla jotakin tasapainoa sitäkin huomioiden. Jokaisella on omat tarpeensa, ja sitä itseään kuunnellen voi myös ymmärtää oman tasapainonsa. Mulle se on yksinkertaisuutta, monista mielihyvää tuottavista asioista jopa luopumista.

Jotta ymmärtää oman tasapainonsa, tarvitaan tietoisuutta, kykyä asioiden moniulotteiseen havainnointiin. Yhteyden oman itseensä tavoittaa parhaiten kun pysähtyy, lakkaa vetämästä roolia ja on itselleen tyystin rehellinen. Ja lopulta viimein rohkenee kuunnella itseään ja toimia sen mukaan, siten ääni vahvistuu ja saa voimaa. Se on se maslown tarve hierarkian ylin taso: itsensä toteuttaminen.

Lopulta ajattelen onnellisuuden parhaimmillaan olevan itsensä kuuntelua joka päivä: mitä tarvitsen juuri tänään tunteakseni tasapainoa? Kaikki palaa aina tasapainoon. Ja siis: siihen omaan tasapainoon, jossa sun on aidosti hyvä olla.

Tietysti ymmärtäen, ettei elämä ole vain maagista ja jatkuvaa hyvän olon tunnetta. Elämä on erilaisten tunteiden kirjoa, jossa lopulta itse vaikutamme paljolti siihen, miten asiat kohtaamme, sillä lopulta asiat ovat vain asioita, mutta vaikka asiat kohtaisi kuinka asioina, ollessaan vaan ihminen, ei jatkuva hyvän olon tunne ole mahdollista, vaikka siihen ihminen pyrkiikin. Hyväksyen siis osakseen myös maailman sekavuuden ja mielettömyyden kun sen aika on, sanoen itselleen, että kyllä tääkin joskus loppuu. Jos ihmistä yksinkertaisesti ympäröisi pelkkä onnellisuus, ei tuosta onnesta voisi olla tietoinen. Jos sulla ei ole hyvää ja pahaa, mistä tiedät mikä alun alkaenkaan on hyvää, kun et edes ole koskaan tavannut pahaa? 

Sitä luulee, että kestävä hyvä olo on ihan juuri hyppysissä, mutta se ei ole osa elämän lainalaisuuksia. En tiedä, olisiko edes askeettisena munkkina, joskin uskon heidän olevan ehkä lähimpänä sitä. Luulen, että heidän jojonsa on meitä tavallisia ihmisiä maltillisempi, jos olematon.

Mutta oon sitä mieltä, että vaikka onnellisuus tuntuukin voimakkaammin niissä hyvän olon hetkissä, ollessaan aidosti onnellinen, sitä ymmärtää olevansa onnellinen myös niissä huonoissa.

Mulle onnellisuus on tasapainoa hetkessä elämisen ja tavoitteellisuuden välillä. Että siellä taustalla on jokin (tarkoitus) jota kohti kuljen, mutta kuitenkin elän tässä päivässä.

Tämän päivän ja tämän hetken tavoitan niiden mulle rakkaiden joka päiväisten hyvän olon rutiinien avulla: lähden joko kahvilaan tai puistoon, otan mukaan kirjan ja juon teetä tai viiniä, katselen ihmisiä. En tarvitse muuta tunteakseni onnellisuutta, sillä noilla välineillä pääsen kiinni hetkeen ja sieltä hetkestä voin löytää kestävästi onnellisuuden. Vain siitä, että olen.

Ja juuri silloin ollaan onnellisuuden ytimessä: että kykenet olemaan onnellinen ihan itsenäsi ja itseksesi, vain siinä missä olet.

Siihen kykenee, kun on kulkenut matkan, joka lähtee siitä, että alkaa kuunnella itseään.

Sen verran tiedän onnellisuudesta.

Lue lisää:

ihmiset jotka menevät ja tulevat

ihminen ei aina ymmärrä päätöstensä kaikkia seurauksia

7 elämäni tärkeintä oivallusta

Mitä on hyvä elämä?

Instagram

Blogit.fi

Hyvinvointi Mieli