jos haluat olla onneton

luulen, että merkittävin ihmisen jatkuvan tyytymättömyyden tunteen lähde löytyy itsensä vertaamisesta muihin.

Ettet ole yhtä vapaa,

ettei itsellä ole yhtä paljon rahaa,

ettei näytä yhtä kauniilta,

ettei ole yhtä seikkailija

… kuin ja toisin kuin se jokin muu.

Aina siellä toisella puolella on se jokin muu.

Vertaaminen perustuu ehkä siihen, että olemme ylipäätänsä vain heijastuksia ympäristöstämme. Nähdäksemme itsemme, peilaamme itseämme muihin. Samalla kai teemme arviota omasta asemastamme suhteutettuna ympäristöön.

Siinä kohtaa eteen taitaa tulla meidän eläimellisyys, biologinen fakta: asemamme ympäristössämme vaikuttaa kaikkiin elämän aspekteihin kumppanista lähtien.

Jolloin torpista metropoleihin kehittynyt ihminen ymmärtää, että voit tehdä aina jotain ollaksesi hiukan paremmin. Siksi niin kauan aikaa kuin vertailua muihin ihmisiin jatkaa, tulee olemaan onneton. Ihminen kun ei kehity valmiiksi, vaan aina löytyy kehitettävää. 

Sosiaalisen median myötä ei vain ole enää olemassa mitään muuta ja kuin jatkuvaa vertailua.

Siis jatkuvaa tyytymättömyyttä.

Se on aika raskas taakka kannettavana, joka päivä.

Merkittävässä asemassa on se, kuinka vahvan identiteetin itselleen on luonut. Identiteetistä tulee vahva, kun kuuntelee omaa sisintään, minne se johtaa. Jos omaa ääntä taas ei ole löydetty, ei elämää ehkä eletä ihan niinkuin haluttaisiin. Jos elämää ei elä siten kuin haluaisi, on todennäköisesti hiukan hukassa omassa arvomaailmassaan.

Kun taas löytää oman äänensä, löytää vapauden. Jos et tunne olevasi vapaa päättämään, tunnet itsesi onnettomaksi. Yksi syvimmistä arvoista onnellisuuden ja onnettomuuden tiellä löytyykin valinnan vapaudesta, vapaudesta olla mitä vaan, toteuttaen itseään.

Ja mitä enemmän olen kuunnellut tuota ääntä, tehnyt valintoja sen ohjaamana, sitä onnellisempi olen ollut ja sitä vähemmän myös verrannut itseäni muihin. Happiness kertaa happiness toisin sanoen.

Tai happiness kertaa happiness kertaa happiness, sillä kuunneltuaan tuota ääntä, sitä vähemmän olen verrannut itseni muihin

ja sitä parempi versio itsestäni olen ollut.

Kuuntele siis tuota ääntä.

Instagram

Blogit.fi

Hyvinvointi Mieli

hiukan mess

Jotenkin sitä kattoo juuri nyt kaikkea niin eri perspektiivistä kuin silloin ennen lähtöä.

Että se syy miksi lähdin, oli ehkä eri silloin ja luultavasti vain se, että my head was a mess.

Toki kyse on siitä läpi käydystä muutoksestakin näiden parin kuukauden aikana. Asiat ovat muuttuneet, minä olen muuttunut. Niin kuin aina.

Musta on jotenkin ihan äärimmäisen lohdullista sanoittaa tätä itelleni. Viimeiset kuukaudet oon vaan tuntenut epämääräistä sekavuutta ja nyt viimein ymmärrän miksi.

Mun elämä on ollut vailla tarkoitusta.

Mun elämä on menettänyt sen tarkoituksen.

Tähän asti mun elämän intohimo on löytynyt matkustamisesta, vaikka se onkin elänyt aina omaa elämäänsä vähän taka-alalla. Nyt kun musta tuntuu, että tavoitteet sen suhteen on ikään kuin valahtaneet pois, tunnen kai jonkinlaista tyhjyyttä. 

Jotenkin sitä pyöritään taas niin elämän perustavanlaatuisten asioiden ympärillä. Asioiden kuten elämän tarkoitus ja merkitys, mikä on tärkeää, tärkeintä. Musta tuntuu, että juuri nyt mun elämästä puuttuu se jokin punainen lanka, joka johtaa huomiseen, sillä se lanka ei ole se, mitä huomenna nään. Itse se että nään, saa mut kohtaamaan vaan oman merkityksettömyyteni

yhä uudestaan.

(Ei siis siten, että tämä nyt tarkoittaisi sitä, että  nyt lopetan  matkustamisen kokonaan.)

Se ei kai oo vaan sitä tärkeintä.

Enää.

Nyt.

Mutta.

Mulla alkaa kyllä olla fiilis, että se uusi tarkoituskin on viimein hahmottumassa.

Uusi suunta.

Uusi vaihe.

Bali, olit mulle hyvä. Huomenna jatketaan matkaa.

Instagram

Blogit.fi

Hyvinvointi Mieli