SIMPLY HAPPY

6.11.2022 simplyannika

älä ihastu, älä rakastu

Opin taas itsestäni jotakin uutta.

Oon tavallaan tiennyt olevani herkkä ja tunteella toimiva ihminen, mutta viime aikaiset jutut on jotenkin vahvistanut tätä kuvaa musta aina vaan lisää.

Ja varsinkin se näiden asioiden summaatio: herkkä itse tunteille ja niiden vaihtuvuudelle, tuntien kaiken todella syvästi ja vahvasti, niin ilon kuin surunkin. Se saa mut tuntemaan itseni välillä todella epänormaaliksi, mutta kaikissa meissähän on jotakin epänormaalia.

Jolloin kun menen ihastumaan, mun maailma menee sekaisin. Epäjärjestykseen. Vihaan epäjärjestystä. Kaipaan takaisin järjestykseen, että asiat sujuu tutulla tavalla.

Lopulta hommasta ei tullut mitään, mutta olen edelleen vasta siirtymässä tuosta jälkivaiheesta: yritän luovia tietä takaisin itseni luokse. Järjestykseen. Jossa pystyn taas olemaan luova ja eurooppalainen, eläen hetkessä, enkä odota vain seuraavaa päivää.

Kadotin itseni jo näinkin lyhyessä ajassa.

Hauskaa kyllä mulla tulee tästä mieleen Veljeni vartija elokuva ja cheek. Jossa Jaren oli vaikeaa valita rakkaus, sillä samalla hän menettäisi osan itsestään. Musta jotenkin tuntuu vähän samalta, vaikka tuo ei tietystikään omalla kohdallani ollut se syy eikä edes tilannekaan vielä.

Mä en tiedä ylipäätänsä yhtään, millainen parisuhde ihminen oon tällä hetkellä. Oon muuttunut 360 astetta siitä, millainen olin yli 10 vuotta sitten ensimmäisen parisuhteeni alkaessa.

Silloin mua ohjasi lähinnä ajatus: mä tarviin jonkun ihmisen. Mun elämäntehtävä on se, että mä löydän mun viereen jonkun ihmisen, että olen kokonainen.

Nyt mä olen kuitenkin jo ihan valmiiksi kokonainen.

Ihan yksin.

Enkä juuri nyt edes tiedä, pystynkö oikeasti vaikkapa edes asumaan kenenkään kanssa pysyvästi koko loppu elämäni ajan.

Kyllä mä tiedän että asiat selkenee ajan kanssa. On vaan raskasta oppia kaikki aina kipeimmän kautta. Kun se oppi tulisikin useammin ilon mukana, miksi sen tarvii aina sattua?

Tää pelottaa mua varsinkin se tiedon valossa, että tiedän niin vähän. Tiedossa voi siis olla paljon sydänsuruja. Tai tietysti myös vähän. Ehkä se kaikki kolahtaakin vain kerralla.

Sillä välin jään peuraksi ajovaloihin.

Paitsi että tästä maailmasta on mulle yli 10 vuotta, on se tietysti myös muuttunut ihan täysin.

Lue lisää:

pyöräillessäni läpi hiljaisen kaupungin oivalsin kaiken

rakkaudesta itseen

Riittääkö rakkaus – ja pitääkö erotessa vihata?

Instagram

Blogit.fi

Avainsanat: onnellisuus, simplyhappy

Hyvinvointi Mieli

28.10.2022 simplyannika

luota siihen minkä tiedät

Mitä sä oikein haluat?

Mietin ja mietin.

Haluatko lähteä, haluatko jäädä?

Mitä jos sä sittenkin tykkäät ihan vaan tästä arjesta enemmän?

Ootko nyt ihan varma että haluat lähteä?

Vaikka silleen 3 kuukautta ja ihan vain 3 viikkoa aiemminkin mietin, että mä vaikka irtisanon itteni, jos on pakko.

Se on sitä analyysihalvausta. Ettei mikään kelpaa.

Siis sitä, että tunne ja järki tappelee, että järki yrittää pitää sut poissa sieltä, mistä et niin tiedäkään.

Tässä ajatustulvassa oon yrittänyt opettaa itselleni uutta mantraa, sen you only live once mantran lisäksi:

luota siihen minkä tiedät.

Mitä mä siis tiedän?

1 tiedän, etten voi kuvitella sitä, että mun elämä olis ennalta määrätty valmiiksi seuraavaksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi, ettei mikään muuttuisi

2 mä haluan nähdä maailmaa

3 jos mä saan valita, mä haluan valita vapauden

Ja silloin kun ”en tiedä”, minne mun niistä kaikista maailman miljoonista vaihtoehdoista pitäis suunnata, voin koittaa sovittaa niitä näihin bokseihin. Riittää että se sopii, vaikken tietäisikään onko se se the juttu.

Jos se ei ollut se the juttu, se vie mua kohti sitä the juttua.

Juttu kuin juttu, se opettaa.

Aina.

Jolloin tuo viimeinen olikin se kaikista oivalluttavin.

Jos sä saat valita, valitse vapaus.

Sillä tällä hetkellähän mä voin valita. Ei ole mitään syytä, miksi en voisi.

Kyllä, se vähän pelottaa ja se saa pelottaa.

Mutta se, että se pelottaa, ei tarkoita sitä, ettei se ole tavoittelemisen arvoista tai sellaista, mitä en haluaisi eniten maailmassa.

Vaikka tälläkin kertaa päätöksen teko oli hiukan vaikeaa, voin silti riemuiten todeta, että se oli paljon(!!!) helpompaa kuin vuoden aiemmat päätökset erosta ja aupairiksi lähtemisestä. Samaan hengenvetoon voin lisätä noiden olleen myös elämäni parhaimpia päätöksiä.

Ja se, että se oli tällä kertaa niin paljon helpompaa, tuo mulle uskoa siihen, että olen menossa juuri oikeaan suuntaan.

Lue lisää:

hyppää silmät kiinni

ettei pelkäisi elämää

hän lentää omilla siivillään

(kuvassa hidastaelämää unelmakortti)