TUNNISTATKO VOIMAVARASI?
Tänään mä tunnistan mun voimavarojen äärimmäisen herkkyyden. Ne eivät kestä yhtään stressiä, ahdistusta, painetta, kuormitusta, tiukkoja aikatauluja. Sielu vaatii vain hitautta. Sellaista hitautta, jota tuskin liikehdinnäksi voi kutsuakaan. Sen avulla olen onnistuntu viimein löytämään sellaista tasapainoa, jota hyväksi oloksikin voisi kutsua, mutta joka kuitenkin horjuu ihan äärettömän helposti. Jolle en ole oppinut asettamaan vielä täysin rajoja. Enkä aina tunnista sen ohjausta, vaan vasta opetuksen aivan lopuksi.
Yksinkertaistaminen on juuri omien voimavarojen valjastamista. Niiden tarkoituksenmukaista käyttöä. Niiden rajojen hakemista, niiden auki kirjoittamista. Käyttöä niin, että ne riittävät asioihin, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä, vaikka niiden tieltä jostakin toisesta asiasta joutuisikin luopumaan.
Käytössäsi on vain tietty määrä voimaa, joka ei voi riittää kaiken huomioimiseen. Kaiken huomioiminen uuvuttaa. Tarvitaan siis valintoja. Keräten, säästäen ja lopulta luovuttaen sitä aikaa ja energiaa sen verran kuin sitä riittää. Että kodista löytyykin vain sen verran tavaraa, mistä jaksaa huolehtia. Elämästä sen verran elämää, mistä jaksa nauttia. Ympäriltä sen verran ääniä, mitä jaksaa kuulla. Sen verran asioita, mitä jaksaa nähdä, käsitellä ja tuntea.
Tietenkin muistaen, että kaikkien voimavarat ovat yksilölliset. Ei ole siis mahdollista tarkastella, mitä kaikkea naapuri jaksaa, vaan on tarkasteltava itseään, mitä juuri minä itse jaksan kantaa. Sillä todellisuudessa se naapuri ei välttämättä oikeasti jaksakaan. Siitä kaiken ongelmallisuus kumpuaakin. Yritämme niin paljon olla jotakin, mitä joku muu on, ymmärtämättä, mitä itse jaksamme – tai edes haluamme.
Ja jotta arkesi olisi juuri sellaista kuin haluaisit sen olevan, on aloitettava nollasta. Tyhjästä. Lisättävä siihen sitä mukaa niitä kaikkein tärkeimpiä asioita, joita itse jaksaa ylläpitää. Antaen tilaa vasta seuraavalle, kun on varmistunut ensimmäisen sopivuudesta. Ehkä siis joudut luopumaan televisiosta saavuttaaksesi lisää aikaa yhteisöllisyydelle ja levollisuudelle. Tavaroista ja jatkuvasta kuluttamisesta saadaksesi lisää mielen selkeyttä. Kiireestä antaaksesi sielulle sen vaatimaa hitautta, aikaa ihan itsellesi ja itsestäsi huolehtimiselle. Tai jotakin muuta.
Sillä useinkaan meidän arki ei ole sellaista kuin haluaisimme, sillä emme osaa kohdistaa voimavarojamme oikein tai jopa ylitämme ne kokonaan, jolloin valinnoista on mahdotonta täysin nauttia, nauttien vain pinnasta ja sivuuttaen syvimmät, jopa ne tärkeimmät tarpeet, jotka vaativat täyttymystä.
Viimeksi:
Lue myös:
MILLENIAALI, JOKA EI VOI OLLA KOSKAAN LIIAN TÄYDELLINEN