VOISPA TÄSTÄ SIRKUKSESTA POISTUA
Mä aina välillä ahdistun maailmasta.
Silloin haluaisin vain jättää kaiken tämän sekasorron taakseni. Kaikki ne viat mitä tässä maailmassa on hullusti. Kaikki se vääryys. Kaikki ne ristiriidat.
Ole mutta älä ole.
Asia on näin mutta ei ole.
En halua nähdä niitä, monimutkaisuuksia. Ne pääsee ihon alle ja pään sisään. Sekoittaen sen,
mielen.
Välillä vaan yksinkertaisesti tuntuu, ettei jaksaisi mitään. Ei jaksaisi ajatella. Ei jaksaisi haluta jotakin.
Mitään.
Asuisi vain pienessä mökissä omassa rauhassa, ilman suurempia yhteyksiä ulkomaailmaan. Tai ainakin niin, että sen yhteyden voisi aina itse valita ja määrittää.
Tai rehellisesti, asuisi jollakin vuorella munkkina.
Kyllä mä usein silti rakastankin tätä maailmaa ihan yhtä lailla. Tai juurikin sellaisena, ettei ole liikaa kartalla oikein mistään, vain eläillen omassa kuplassaan ikkunasta maailman katsellen. Sulkien hetkeksi sen kiihtyvän limbon.
Ja niin, itseasiassa
kyllä siinäkin on ihan hyvä olla.
Kun vain aina muistaisi sulkea sen oven, jottei sirkus pääse kylään.
Miten se aina livahtaakin ohi, ihan huomaamatta?
Viimeksi:
NYT MÄKIN TEEN SITÄ – SIJOITAN
Lue myös: