Viimeiset päivät Leónissa olivat niin kuumat, että päätin pyhittää ne varjossa istuskeluun ja työskentelyyn. Sain vaikka kuinka paljon aikaiseksi ja kehittelin blogiinkin taas hiukan uusia juttuja! Oli ihana olla muutama päivä ihan vain paikallaan, ja välillä jopa hiukan tylsistyä. Tylsyys on jotenkin negatiivisesti latautunut sana, mutta kun on kokoajan reissussa, on ihan mukavaa että välillä on tylsää. 

Joka ilta ei tarvitse lähteä etsimään uusia makuelämyksiä kaupungin laidoilla olevista ravintoloista, eikä jokaista auringonlaskua täydy kiivetä katsomaan, saatika sitten kuvaamaan. Sen sijaan voi syödä lähiravintolassa ja maata illan sängyssä katsellen netflixiä. Vaikka aurinko paistaa, voi päivälläkin jäädä sisälle lukemaan kirjaa.

Jotenkin minulla on aina kamala tarve reissatessa ollessa kokea uutta ja nähdä uusia paikkoja. Hotellihuoneeseen ei kannata jäädä maleksimaan, sillä nurkan takana saattaa olla menossa vaikka karnevaalit! Kotona taas tarvitsen melko paljon aikaa vain itsekseni oloon ja sellaiseen kotona puuhailuun. Kun tajusin tämän, ja sen että täälläkin on täysin ok välillä vain olla ja ladata akkua, tuntui kuin suuri taakka olisi lähtenyt harteilta.

Nyt kun takana on muutaman päivän jumittelu, on taas ihan erilaista intoa lähteä koluamaan uutta kaupunkia. Kovalevyt on siistitty, muistikortit tyhjennetty ja postausideoita vaikka muille jakaa. Nyt on hyvä lähteä kameran kanssa tutkailemaan Quiton vanhaa kaupunkia. 

Oikeastaan kyseessä oli ihan tavallinen metsä, mutta innostuin vähän kuvien muokkauksessa. Valmiista kuvista tulee mieleeni sellainen kirja, joka meillä oli kun olin pieni. Siinä oli kuvitettu erilaisia keijukaisia kauniisiin metsiin. 

Täällä lämmössä ei ole juuri tullut taiteiltua, vaikka olemmekin kantaneet maalaus- ja piirustustarvikkeita maasta toiseen. Sen sijaan on ollut hauska toteuttaa luovuutta valokuvien kanssa. Vaikka pidän yleensä melko realistisen näköisistä kuvista, on välillä hauska vähän hullutella. 

Tällä hetkellä olemme luultavasti jossain yläilmoissa Managuan ja Quiton välillä. Päätimme säästää lennoissa ja ostimme ihan järjettömät lennot tälle lyhyelle välille. Kokonaismatka-ajaksi tuli 19 tuntia, vaikka suoran lennon pääsisi parissa tunnissa. Nyt vähän kaduttaa 😀

Koko yö menee siis matkustaessa, ja sunnuntai voi mennä aika väsyneissä merkeissä. Olen kuitenkin todella innoissani maisemanvaihdoksesta, ja Ecuadorissa käyneet saavat laittaa ehdottomasti vinkkejä. Meillä ei ole vielä nimittäin selvää, millaisen reitin tulemme täällä tekemään. Palailen Quitosta, kun olemme päässeet hotellille. 

Kuvat: Sara/ Tickle Your Fancy