HEIHEI 2020!
2020 – mikä hullu vuosi olitkaan.
Se mikä vuosi sitten tuntui tavalliselta elämältä, on nyt todella kaukainen ajatus. On jännää miten nopeasti uudenlaiseen arkeen voi tottua. (Paitsi todettakoon että oma arkeni ei siinä mielessä muuttunut kovin paljon, koska olisin ollut kotona lapsen kanssa joka tapauksessa, oli sitten koronaa tai ei. Mutta anyway – ymmärtenette pointin.)
Poikkeuksellisen vuoden jälkeen olen oppinut arvostamaan entistä enemmän niitä muutamia läheisiä jotka ovat meidän tukipilareita ja aina valmiita auttamaan. Olen oivaltanut miten tärkeää on se että oma koti on paikka jossa on hyvä ja turvallinen olla. Kuinka paljon rakastan olla lapseni kanssa, mutta miten silti kaipaan omaa tekemistä ja projekteja. Ja kuinka useimmiten lepo ja armollisuus itseään kohtaan kannattaa laittaa etusijalle, eikä haalia itselleen liikaa tekemistä.
Mistä muusta tämä vuosi jää mieleen?
Siitä että sain tammikuussa ajokortin. Maaliskuussa vietimme ensimmäistä hääpäiväämme ja syksyllä kahdeksan vuoden seurustelun vuosipäivää. Minusta tuli neljännen kerran täti. Toukokuussa Lydia täytti vuoden ja siitä kuukauden päästä otti ensimmäiset askeleensa. Siitä että kuukausien talokuumeen jälkeen ostimme loppukesästä oman talon. Hermoja raastavasta muutosta ja väsyttävästä remontista. Rakkaudesta ja mielettömästä onnellisuudesta. Siitä miten yhtäkkiä olen tajunnut eläväni sellaista elämää josta lapsena haaveilin.
Onnea uudelle vuodelle ja kiitos kun olet pysynyt blogini mukana <3
Loppuun vielä muutamia vuoden luetuimpia postauksia:
KUUKAUDEN VALINTA: NORMAALEJA IHMISIÄ
TAAPERON RUOKAVALIO & MITÄ 1-VUOTIAS SYÖ PÄIVÄSSÄ?
4 ASIAA JOTKA TOIVOISIN OSAAVANI PAREMMIN
AJATUKSIA ENSIMMÄISENÄ HÄÄPÄIVÄNÄ
KOLME ASIAA JOTKA VANHEMMUUDESSA YLLÄTTIVÄT
LAPSIPERHEEN RAHAPOHDINTAA: SINUN, MINUN VAI MEIDÄN RAHAT?
SEURAA: